Seminaariesitykset

Referaatit kriminaalihuollon tukisäätön juhlaseminaarissa 25.10.2010 pidetyistä esityksistä

Puheet luettavissa myös kokonaan.

1. Säätiön hallituksen puheenjohtaja, professori Lasse Murto
2. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (OM:n sivuilla)
3. Säätiön toiminnanjohtaja Jukka Mäki
4. Johtaja Kauko Aromaa, Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI): Turvallinen ja hyvinvoiva Suomi - mutta kenelle?
5. Dosentti Henrik Linderborg, Rikosseuraamuslaitos: Irti pyöröovesta – lyhytaikaisvankien jälkihuollon tarpeet ja mahdollisuudet
6 Ilkka Taipale, palkinnonjakopuhe

Säätiön hallituksen puheenjohtaja, professori Lasse Murto

Kriminaalihuollon tukisäätiön 10-vuotisjuhlaseminaarin avannut säätiön hallituksen puheenjohtaja, professori Lasse Murto muistutti, että rikosseuraamusasiakkaiden parissa tehtävässä työssä kohdataan ihmisen elämän ilkeimpiä ongelmien koko kirjo: rikolliseen käyttäytymiseen yhteydessä olevaa päihdeongelmaisuutta, köyhyyttä, asunnottomuutta, fyysistä ja psyykkistä sairastavuutta, lasten kaltoin kohtelemista ja muita perheongelmia

Murron mukaan Kritsin yhteiskunnallisella vaikuttamistyöllä on yritetty vaikuttaa siihen, että ymmärrys yhteiskunnan niin sanottujen ilkeiden ongelmien käsittelyyn lisääntyisi. Krits on pyrkinyt vaikuttamaan myös siihen, että näihin ongelmiin tarkoitettua tukea ja palvelua ei voida kaupallistaa eikä viedä markkinakontekstiin, jossa perinteiset sosiaalipoliittiset argumentit ovat vaikeuksissa.

Murto huomautti, että yhteiskuntaa ei voi kaikilta osin tarkastella markkinoina, jolla periaatteessa lähes kaikki olisi tuotteistettavissa - siis myytävissä ja ostettavissa. Tämän kaltaisessa läpikaupallistuneessa ja tavaroituneessa yhteiskunnassa on mahdotonta suorittaa monimutkaisiin ongelmiin ajautuneiden ihmisten usein hidasta ja paljon myös pettymyksiä tuottavaa vastuullista muutostyötä. Kaupallistuminen muuttaa ihmisten väliset suhteet hyötysuhteiksi ja rapauttaa näin sosiaalisen solidaarisuuden ja vastuuntunnon muotoja.

Vaihtoehtoista logiikkaa edustavat yleishyödylliset toimijat, kuten esimerkiksi Krits. Sen toimintaa eivät ohjaa markkinat, vaan hyvinvointipolitiikan omat sisällölliset tavoitteet ja periaatteet, kuten yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus. Luottamuksellisuus ja jatkuvuus ovat olennainen osa Kritsin kehittelemien palveluiden hyvää laatua eikä palveluiden pitkäjänteistä laadun kehittämistä voida korvata kilpailuttamisella.

LUE PUHE KOKONAAN TÄSTÄ (pdf)

SIVUN ALKUUN

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Kriminaalihuollon tukisäätiön 10-vuotisjuhlassa 25.10.2011

(Puhe on oikeusministeriön nettisivuilla.)

Säätiön toiminnanjohtaja Jukka Mäki:

"Melkoisen helpotuksen sekä palvelu- että seuraamusjärjestelmän paineisiin saataisiin vastuullisemmalla ja tutkimustietoon perustuvalla yhteiskuntapolitiikalla. Rajoittavan alkoholipolitiikan ja riittävän sosiaaliturvan keinoin jälkihuollonkin paineet helpottuisivat."

"Asia, johon edelleen haluan puuttua, on julkisten palvelujen ja yleishyödyllisten yhteisöjen yhteistyön vaikeuttaminen hankintalainsäädännöllä."

"Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöt toimivat lähtökohtaisesti jäsenkuntansa tai kohderyhmänsä hyväksi kansalaisyhteiskunnan arvoilla ja pelisäännöillä. Ne tuovat yhteiseen hyvään oman panoksensa ja toimivat yleishyödyllisesti ja parhaan kykynsä mukaan. Siksi tuntuu kummalliselta, että julkinen valta haluaa järjestöiltä palveluja hankkiessaan kumppanuussopimusten ja yhteisen kehittämisen sijasta ostopalvelusopimuksia, joissa palvelujen hankinta ja tuotanto perustuu markkinavetoisen kilpailutoiminnan toimintalogiikkaan. Näin rajataan pois vapaaehtoistyön mahdollisuuksia, pitkäjänteistä sitoutumista asiakkaiden tarpeista lähtevään palvelujen kehittämiseen. Jo nyt on selvää ainakin eräissä sosiaalihuollon erityisryhmien tarvitsemien palvelujen tuotannossa, että ainakaan säästöjä näin ei saada aikaan. Kalliimmaksi näyttää tulevan, vaivasta ja byrokratiasta puhumattakaan."

LUE PUHE KOKONAAN TÄSTÄ (pdf)

SIVUN ALKUUN

Johtaja Kauko Aromaa, Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI): Turvallinen ja hyvinvoiva Suomi - mutta kenelle?

Kauko Aromaa pohti talouskriisin vaikutuksia rikollisuuteen ja rikollisuuden kontrolliin.

"Parhaassa tapauksessa taloudellinen pakko saattaa lopulta saada aikaan sen, mihin humanistisesti ajatelleet asiantuntijat eivät ole pystyneet."

Säästöjen seurauksena kriminaalipolitiikan suuntana voi olla esimerkiksi: dekriminalisointi, esimerkkinä huumausainerikokset, syyttämättä jättämisen käytön yleistyminen, ehdollisten rangaistusten laajempi soveltaminen, vapaudessa suoritettavien rangaistusten yleistyminen, varhaisen puuttumisen lisääminen ja elektronisen valvonnan laaja-alainen käyttöönotto.

Talousahdingossa lapsia ei enää lähetetä vankilaan ja kansalaisjärjestöt otetaan valvontatyöhön korvaamaan väheneviä poliisivoimia.

Aromaan mukaan talouskriisi voi kuitenkin pahimmassa tapauksessa suunnata kriminaalipolitiikkaamme aivan päinvastaiseen suuntaan.

"Seuraamusjärjestelmää yksityistetään niiltä osin, joista voidaan saada taloudellista voittoa joko julkisten subventioiden tuella tai vapaiden markkinoiden ehdoilla. Turvallisuutta saavat ne joilla on varaa hankkia sitä. Ne joilla ei ole siihen varaa, joutuvat tyytymään alas ajettuun julkiseen palveluun ("yövartijayhteiskunta")."

Vapaaehtoistyö pannaan hoitamaan vähemmän kannattavat ja mahdollisesti uudenlaiset seuraamukset.

Uudenlaisia halvalla tuotettavia rangaistuksia otetaan käyttöön. Näitä voivat olla esimerkiksi häpeärangaistukset, ruumiilliset rangaistukset ja omaisuuden menettämisrangaistukset.

"Vaarallisten luokkien" totaalinen valvonta otetaan käyttöön. Näitä "vaarallisia luokkia" syntyy lisääntyvän eriarvoisuuden ja tuloerojen kautta sekä sen kautta., että sosiaaliturvaa heikennetään.

Uusia mahdollisuuksia: positiivinen kriminaalipolitiikka

"Vaikka tulevaisuus ei näytä lupaavalta, ei ole silti aihetta kannattaa kielteistä kriminaalipolitiikkaa. Voisi olla mahdollista omaksua positiivinen kriminaalipolitiikka, joka perustuu yhteiskuntamme positiivisille puolille: kansalaisyhteiskunta, kansalaisyhdistykset, sosiaaliturvavaltio, perhe, yhteiskunta politiikka laajassa mielessä, sekä luottamus. Näitä asioita on huolellisesti selvitettävä.

Kansalaisjärjestöjen aseman vahvistaminen on välttämätöntä. Näin ei ole siksi, että ne edustavat halpoja voimavaroja, vaan teoreettisista ja käytännöllisistä syistä: viranomaisiin verrattuina kolmas sektori kykenee paremmin luomaan siteitä ja luottamusta, mikä on välttämätöntä luottamukseen perustuvalle yhteistyölle syrjäytyneiden kanssa sekä kansalaistoiminnalle yleisesti."

LUE PUHE KOKONAAN TÄSTÄ (pdf)

SIVUN ALKUUN

Dosentti Henrik Linderborg, Rikosseuraamuslaitos: Irti pyöröovesta – lyhytaikaisvankien jälkihuollon tarpeet ja mahdollisuudet

Lyhytaikaisvankeus on pysynyt vankeinhoidon kestohaasteena 1800-luvulta lähtien, jolloin vankeus yleistyi seuraamuskäytäntönä. Jo Lontoon kansainvälisessä vankeinhoitokonferenssissa vuonna 1872 pohdittiin mahdollisuutta korvata lyhyet vankeusrangaistukset vapaudessa suoritettavalla työpalvelulla. Ehdotusta perusteltiin sillä, että lyhytaikaisvankeus oli ajallisesti riittämätön myönteisen muutoksen käynnistämiseksi. Se oli kuitenkin riittävän pitkä rikollisen elämäntavan vahvistamiseksi ja siteiden katkaisemiseksi yhteiskuntaan ja perheeseen. Toistuessaan lyhytaikaisvankeudesta muodostuisi yhteiskunnalle kallis ja tehoton vaihtoehto jolla ei ollut sanottavampaa vaikutusta rikollisuuden vähenemiseen.

Lyhytaikaisvankeuden perusongelma on pysynyt luonteeltaan samankaltaisena, vaikka tietämyksemme rikollisuudesta ja siihen vaikuttamisen keinoista onkin lisääntynyt tavalla, josta Lontoon konferenssin edustajat eivät olisi aikanaan voineet edes uneksia. Vankeudelle vaihtoehtoisten seuraamusten määrä on lisääntynyt samalla kun täytäntöönpanomuodot ovat monipuolistuneet sekä tehostuneet sekä kontrolli- että kuntoutusmielessä. Tästä huolimatta lyhytaikaiseen vankeuteen tuomitaan eri maissa edelleen suuri joukko ihmisiä, joiden rikollisen käyttäytymisen taustalla on yleensä jo varhain alkanut kielteinen kehitys, joka edellyttäisi pitkäaikaisia ja intensiivisiä kuntoutustoimenpiteitä. Eri maissa eri aikoina tehdyt tutkimukset osoittavat melko yhtenäisen pitkän kaaren linjan, jonka mukaan toisiinsa kietoutuneet sosiaaliset ongelmat kuten työttömyys, asunnottomuus, ihmissuhdevaikeudet, päihteet sekä arkielämän hallitseminen yhdistyneinä yksilöllisiin ongelmiin ovat tyypillisiä lyhytaikaisvangeille samalla tavalla kuin pidempää tuomiota suorittavilla.

Lyhytaikaisvankeuden ongelma on tuttua myös Suomessa. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan useisiin lyhytaikaisiin vankeuksiin tuomitut ovat normaaliväestöön verrattuna huono-osaisempia monella mittarilla mitattuna. Heidän elämänkulkuansa leimaa kasaantuva huono-osaisuus. Heidän kotitaustansa on keskimääräistä rikkonaisempi. He kiinnittyvät muita heikommin normaaliin kouluun ja sen jälkeisiin jatko-opintoihin. Heillä on yleensä enemmän kouluaikaisia erityistoimenpiteitä kuten sijoituksia tarkkailuluokalle sekä lastensuojelun väliintuloja. Heidän elämänkulkuunsa vaikuttavat erilaiset sitoutumisvaikeudet myös aikuisuudessa. Tämä näkyy esimerkiksi työ- ja parisuhteiden lyhyydessä ja rikkonaisuudessa sekä taloudellisen aseman heikkoudessa.

Vankeusrangaistuksen tavoitteeksi on Suomessa otettu rikoksettoman elämäntavan edistäminen vankeusrangaistuksen aikana ja sen jälkeen. Tämän turvaamiseksi vangille laaditaan yksilöllinen suunnitelma joka kattaa koko rangaistusajan vankeudesta ehdonalaiseen vapauteen. Lyhytaikaisiin vankeuksiin tuomittujen ongelmat ajankohtaistuvat Suomessa kuten muissakin maissa yleensä ehdonalaisessa vapaudessa tavalla, jota ei suunnitelmissa pystytä huomioimaan. Arki vankilan ulkopuolella merkitsee usealle lyhytaikaisvangille edelleen monista eri syistä johtuvia vaikeuksia normaalielämään kiinnittymisessä. Siirtyminen takaisin vanhaan elämäntapaan ja sen sosiaalisiin verkostoihin on tässä tilanteessa monelle lyhytaikaisvangille helpolta tuntuva vaihtoehto vaikka halukkuutta elämäntavan muutokseen olisikin. Muutoksen tueksi tarvittaisiinkin pidempikestoisia, monen eri viranomaisen yhteistyössä toteuttamia tukitoimenpiteitä sekä erilaisia palveluja eli tehokkaampaa jälkihuoltoa.

LUE PUHE KOKONAAN TÄSTÄ (pdf)

SIVUN ALKUUN

Ilkka Taipale, palkinnonjakopuhe (kokonaan)

KRIMINAALIHUOLLON TUKISÄÄTIÖ 10 VUOTTA
25.10.2011

Kriminaalihuollon tukisäätiön palkinto humaanista kriminaalihuoltotyöstä

Juuri tänään putosi ainoasta omenapuustamme sen ainoa omena eteemme käydessämme aamuvarhaisella uimaan Vantaan joessa. Myös antiikin Paris'lla oli vain yksi omena. Hän ei kuitenkaan valitsemaan kelle sen antaisi, vaan heitti sen kaikkien kolmen joukkoon ja sanoi: kauneimmalle!

Tätäpä en tee, sillä puusta kasvaa jokainen vuosi lisää omenia. Laotsekin sanoi, jos kykenee luopumaan jostakin nyt, saa enemmän tilalle myöhemmin. Ei ole maassa montaa kauniimpaa kuin nyt valitut ehdokkaat.

Ilahduin, kun Krits päätti pyytää minua valitsemaan palkinnon saajan semmitenkin, kun Kritsin edeltäjä Kriminaalihuoltoyhdistys ei hyväksynyt minua eikä ystäviäni 1960 luvun lopulla jäsenikseen. Pelko oli suuri, että olisimme sen vallanneet - ja niin olisimmekin. Eikä sitä niin helposti olisi sitten lakkautettukaan.

Kritsin hallitus ei ehkä ymmärtänyt. että historia voi olla rasitteena tässä tehtävässä. Marraskuun liikkeen miehenä vaakani ei ole tasapainossa, vaan kallistuu herkästi - niin ehkä nytkin

Olen esittänyt Kriminaalihuollon tukisäätiön ensimmäisen kerran luovutettavan palkinnon myöntämistä Kris Tampere ry:n vertaistukitoiminalle.

Kris = Kriminellas Revansch i samhället, eli entisten vankien omaehtoista toimintaa kohtalotovereiden kanssa ja puolesta. Juuri tätä olemme odottaneet 40 vuotta.

Kris seuraa uljasta polkua, jota aiemmin ovat käyneet erityisesti AA Suomessa jo 40 luvun lopulta, sittemmin Psykiatrisesti kuntoutuvien etujärjestö, Mielenterveyden keskusliitto, Helmi, Vailla vakinaista asuntoa ry, SETA, Trasek, Aseistakieltäytyjäliitto, Aivovammayhdistys, Lukihäiriöläisten liitto (Erilaiset oppijat ry), ääniä kuulevien verkosto jne. Pohjimmaiset ovat järjestäytyneet itse, kuinka vaikeaa ja hidasta se on ollutkaan aluksi.

Itse palkinnon perustaminen on symbolinen ja arvokas teko siinä kovassa ilmapiirissä, jota rangaistusten koventamisvaatimukset heijastavat yhteiskunnassamme, jossa eriarvoisuus muutenkin on kohtuuttomasti kasvanut. Tässä atmosfäärissä KRIS puolestaan on melkein raamatullinen ilmestys, edustaahan se mustia lampaita ja kotiinsa palaavia tuhlaajapoikia - mutta siten, että nämä ovat alkaneet etsiä vertaisiaan ja tukemaan heitä.

Vankiloissa ovat perinteisesti käyneet AA, pelastusarmeija ja vapaakirkolliset, kansainvälisesti myös Punainen Risti. Suomesta se aika on - toivottavasti tilapäisesti - ohi, jolloin radikaalit kävivät vankiloissa. Kirjailija Marja Liisa Mikkola totesi symbolisesti jo kauan sitten: olen tullut jo konservatiiviksi, kun en enää käy vankiloissa ja mielisairaaloissa. Vain Espanjasta tiedän historian, jossa entiset poliittiset vangit ovat kyenneet tekemään kovan luokan vankilareformin, joka on koskenut koko laitosta liittyen siihen, että ovat istuneet riittävän pitkään kiven sisässä. KRIS on nyt meidän radikaalejamme.

Vankien omaiset ovat sisäpiirimpiä kuin edellä mainitsemani tahot. Heidän käynneillään vankiloissa ja toiminnallaan niiden ulkopuolella on henkisesti - ja yhteiskuntataloudellisesti paljon suurempi merkitys kuin yhteiskunnan tuella heille nyt. Myös heidän järjestäytymisensä on ollut kivikkoinen ja lisäksi vaikea, koska jäsenistö nopeasti vaihtuu vankien vapauduttua ja lyhytaikaisvankien omaiset eivät järjestäydy. Omaiset Mielenterveyden puolesta ry on esimerkki, joka on aikanaan noussut myös tyhjästä. Omaishoitajat ja läheiset ry, kehitysvammaisten ja muiden vammaisten omaiset ovat aukaisseet puolestaan polkuja, joita Vankien omaiset ry seuraa.

Suomessa sekä poliitikot että ay liike ovat huolestuneita, ettei tänne syntyisi kaksia työmarkkinoita. Tällöin tarkoitetaan normaalia työehtosopimusten säätelemiä markkinoita ja toisaalta harmaita tai pimeitä markkinoita, joissa palkanmaksu noudattaa muita aatteita.

Kuitenkin Suomessa on reaalisesti jo kahdet - ellei kolmet - työmarkkinat. Siis normaalit palkkatyömarkkinat ja toiset, hyvin monimuotoiset kuin kaleidoskoopin kuvat. Näihin kuuluvat mm palkkatukityö, sosiaalisten yritysten työ, työvalmennus, työkokeilu, työharjoittelu, oppisopimustyö, työpajatyö, huoltosuhteinen työ, suojatyö, kuntouttava työtoiminta, yhdyskuntapalvelu, kehitysvammaisten ja mielen sairaiden työtoiminta, Klubitalojen siirtymätyö, siviilipalvelus, varusmiesten palvelu, talkootyö, kotitaloustyö, vankityö, opiskelutyö, taksvärkkityö... Kaikkea tätä voi nimittää yhteiskunnalliseksi työksi eli YTY:ksi. Tästä työstä kokonaisuutena poliitikot, ay liike saati yhteiskunta ei ole riittävästi ollut kiinnostunut ja siksipä se on niin hajanaisesti organisoitu ja rahoitettu.

SILTA Valmennusyhdistys ry on loistava esimerkki tämän työn järjestäjästä ja organisoijasta. Se ei lajittele eikä nimittele entisiä vankeja, ehdonalaisia tai yhdyskuntapalvelijoita erikseen muista asiakkaistaan vaan tarjoaa myös sillan em. kahden työmarkkinan välille niille, joilla on siihen työtaitojensa ja kykynsä perusteella edellytyksiä. Eli sen kaltaista YTYÄ enemmän yhteiskuntaan.

Voisiko tämä palkinto, sen antaja, ehdokkaat ja lopulta sen saaja toimia entsyyminä sille, että suomalaiset kansana ryhtyisivät massiivisemmin tukemaan humaania kriminaalihuoltotyötä. Ei ole mahdotonta, että taikurin hatusta tulee 50 jänistä, jos kerran munasta voi tulla kokonainen krokotiili ja yhdestä siemenestä kokonainen omenapuu ja kokonaisesta omenapuusta pudota juuri tänään yksi omena!

SIVUN ALKUUN

SEMINAARI | PALKINTO | PALKINTOEHDOKKAAT | PUHEREFERAATIT | SEMINAARIN OHJELMA JA KUVIA SEMINAARISTA