Sosiaalinen omatunto rules
Sosiaalinen omatunto rules |
|
|
|
 |
|
Tätä työtä ei voisi tehdä, ellei siihen ja asiakkaan selviämiseen uskoisi, sanoo Mia Juselius, joka on vastaava asumisohjaaja Vapautuvan tuki- hankkeen projektissa. Projektin tavoitteena on tarjota tuettua asumista vapautuville vangeille sekä hankkia tähän tarkoitukseen myös asuntoja. Mian arvot ovat peräisin punkkariajoilta: oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja yhteisöllisyys. Samaa perua ovat sosiaalinen omatunto ja pyrkimys tehdä asioille jotain. – Olen aina halunnut toimia asioiden eteen ja tuntenut vastenmielisyyttä epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Sosiaalityössä pystyy edes pienin teoin parantamaan asioita, auttamaan niitä, jotka eivät itse pysty puolustamaan etujaan ja huolehtimaan asioistaan. Mia on aiemmin tehnyt työtä Vantaalla, Espoossa ja Helsingissä lasten/nuorisokodeissa, turvakodissa, sosiaalityöntekijänä sekä viimeisimmät vuodet huumeidenkäyttäjien parissa. Kriminaalityö on uusi alue, jolla riittää haastetta ja joka myös opettaa ja antaa lisää syvyyttä omalle työskentelylle. – Näitä minun työskentelyalueitani pidetään yleensä rankkoina. Voisin tosin tehdä mitä tahansa työtä sosiaalityön kentältä. Vanhustyötäkin kunnioitan suuresti, mutta huume- ja kriminaalityöstä saan eniten irti ja ammattitaitoni tulee siinä parhaiten käyttöön. Lapsityö, jossa ollaan mukana lapsen kasvamisessa ja kehityksessä, on hyvin erityistä sydämen työtä, tässä vedetään rajoja eri tavalla. – Kriminaalityö tuo virkistävästi esiin uusia asioita, asiakaskuntaa voi tosiaan sanoa haastavaksi. Odottamatonta entiseen töihin verrattuna tämä työ ei ole, maailma on kyllä tuttua ennestään, näkökulma vain on toisenlainen. Tukiasumisasiat ovat olleet vieraampia. Asumisen tuki –projekti on vielä alkuvaiheessaan, joten se pystyy luomaan ja rakentamaan omat toimintatapansa ja kulttuurinsa. Tiimin toiminnan muokkautumisessa on omat haasteensa. Tiimin rakenteet pyritään pitämään selkeinä ja toimivina – asiakkaiden omassa elämässä on usein jo kaaosta tarpeeksi. – Enää en aina ensimmäiseksi nousisi heti barrikadeille, mutta uskon yhä, että asioita voidaan muuttaa, jos jokainen tekee edes vähän. Ajattelen, että kaikkien pitäisi omalta osaltaan tehdä sen minkä voi toisista huolehtimisen ja yhteisöllisyyden hyväksi. Kukaan ei tänä päivänä ole ”vakuutettu” vastoinkäymisiä vastaan. Mia haluaa tehdä työnsä napakasti, ammatillisesti ja viedä asiat loppuun asti – ja ehdottomasti vain työaikana, mikä koskee koko tiimiä. Työasiat eivät saa seurata kotiin, joka on rauhoitettu vaikka terveelle hulluudelle. Yksi lastenkotilapsi on kuitenkin ollut tuettavana mukana Mian elämässä vielä vuosia lastenkotityön jälkeen. Asumisyhteisöt ovat keskellä Sörnäisten kuohuvaa elämää. Olisiko joku metsien takainen sijoituspaikka parempi? – Antamamme tuki ja myös monet muiden järjestöjen tarjoamat tukipalvelut ovat paremmin ja nopeammin tavoitettavissa, kun ne ovat lähellä. Vaativa paikkahan tämä on jokaiselle, kaikkea on näillä kulmilla saatavilla. Toisaalta, jos täällä pystyy sinnittelemään päihteittä, niin pärjää sitten melkein missä tahansa. Ja kyllähän joka paikasta löytää kaikenlaista tarjontaa, jos siihen on halua. Mikäli tänne ihan kylmiltään tulee, riski retkahtamiseen on kuitenkin suurempi, kuin jossakin rauhallisemmassa ympäristössä. –
Yhteistyö tämän alan toimijoiden kesken on erittäin tärkeätä. Kokoukset
eivät saa olla itsetarkoituksellisia, mutta verkostot ovat erinomainen
työväline. Kritsin projekteista perheiden tuki ja Redis ovat oleellisia
kumppaneita. Minkälainen konna olisit itse? – Olisin toivottavasti erittäin älykäs talousrikollinen, joka siirtäisi ovelasti rahaa rikkailta köyhille nykyajan tekniikan suomin keinoin, jatkaen oikeudenmukaisuuden perinteitä. Kenelle lähettäisit terveisiä? – Tämän maan päättäjille: he ovat tämmöisen maan luoneet, saisivat enemmän keskittyä tekemään siitä sellaisen, jossa perustukiverkostot pitävät eikä kukaan tipahda kaikesta kokonaan ulkopuolelle. Toivoisin, että raha ei kävelisi ihmisen ja ympäristön yli. |
ASUMISEN TUKI JA TUKIASUNNOT
Kriminaalihuollon tukisäätiö hankkii RAY:n investointiavustusten turvin tuettua asumista varten n. 20 pienasuntoa olemassa olevasta asuntokannasta Helsingistä ja Vantaalta vankilasta vapautuville asunnottomille, jotka jo vankilassaoloaikana ovat osallistuneet ja sitoutuneet kuntouttavaan toimintaan ja päihteettömyyteen. Vapautuneille naisvangeille on lisäksi nelipaikkainen ASTA-asumisyhteisö ja miesvangeille samoin nelipaikkainen ASKO-yhteisö Sörnäisissä. Asumisen tuki –hankkeessa tiimissä työskentelevät vastaava asumisohjaaja Mia Juselius sekä asumisohjaajat Anne Suominen ja Paula Tamminen. Asukasyhteisöön ohjautuminen tapahtuu siten, että vanki täyttää vankilan sosiaalityöntekijän kanssa hakemuslomakkeen, jonka perusteella asumisohjaajat päättävät haastattelusta. Haastattelu tehdään vankilassa tai siviilissä, ja siinä katsotaan päihde- ja kuntoutushistoria ja sitoutuminen jatkoon. Tarvittaessa mennään vapautuvaa vastaan ja katsotaan tuen avulla, miten elämä alkaa sujua. Jos sujuu hyvin, asumisyhteisöstä voi siirtyä tuettuun asumiseen ja edelleen itsenäiseen asumiseen ja oman elämän hallintaan. Yksilöllinen, tapauskohtaisesti muokkautuva tuki jatkuu koko ajan asumisketjun ja elämisen laadun varmistamiseksi. Lisää asumisen tuesta ja asumisyhteisöistä
|
 |
Mian työpäivään voi kuulua tiimin asioita, asukaskokouksia asumisyhteisöissä, työskentelyä asiakkaan kanssa, vankilakäyntejä, asiakkaiden ryhmätapaamisia ja muita yhteistyökuvioita, jotka ovatkin tärkeitä. Hoitotyötä ei tehdä, mutta ollaan mukana verkostojen luomisessa. Lisäksi hänen työnsä sisältää rakenteiden suunnittelua ja hallinnon byrokratiaa. |
Tulostettava versio haastattelusta
