Kirsi antoi anteeksi ja sävelsi ja sanoitti laulun isälle ja äidilleen
Kirsi-Hannele oli muiden ikäistensä tyttöjen tapaan kiltti ja sävyisä. Elettiin 60-luvun loppua Pohjois-Karjalassa.
Radiossa soitettiin Tapani Kansaa ja Irwiniä. Vedet kannettiin sisään ja lisäksi oli muut kotityöt, joten äidillä ei myyjättären työnsä lisäksi ollut aikaa leikkiä Kirsi-Hannelen eikä veljen kanssa.
Kirsi-Hannelella oli kuitenkin lahja, joka oli makeampi kuin kaupasta ostettu sitruunasooda. Hänellä oli isä, joka rakasti musiikkia. Isä oli huoltomies ja ”Jerusalemin suutari”, joka ei pysynyt paikallaan mutta silloin kun pysyi, hän jakoi lahjaansa lapsille.
Viisivuotiaana tyttö päästeli iloisesti Peppi Pitkätossua isän säestäessä. Nuorempi veli lauloi innokkaasti mukana. Näitä nauhoja on vieläkin Kirsillä piirongin laatikossa. Isä oli myös innokas harrastajateatterilainen ja tyttö sai seurata harjoituksia kulisseista.
Mopo vaan ei tahtonut pysyä isällä käsissä. Nykyään sanottaisiin että isällä oli vakava päihdeongelma. Kirsi-Hannelen lapsuutta alkoivat varjostaa isän ajoittaiset ryyppyputket ja niihin liittyvät lieveilmiöt.
Kirsi-Hannele yritti olla kiltti, jos isä vaikka sillä tavalla olisi se laulava isä eikä räyhäkki. Keskiarvokin oli peruskoulussa 9,5. Isän kanssa tulivat tutuiksi päihdehuollon tädit ja a-killan sedät.
Tyttö kuitenkin pärjäsi, hankki kaupallisen koulutuksen ja muutti Helsinkiin. Isää hän ei silti pystynyt jättämään taakseen, vaikka tämä olikin jo eronnut äidistä.
Öisin tulivat painajaiset ja muutenkin alitajunnasta pukkasi ikäviä, selvittämättömiä muistoja. Ne tukkivat luovuuden ja jäädyttivät tunteet panssarin lailla.
Alkoi pitkä toipuminen, johon Kirsi sai onneksi ammattiapua. Hän alkoi uudelleen harrastaa rakastamaansa laulamista. Löytyi myös huumoripersoona ”Hilma”, joka tekee keikkaa suu mansikanpunaisena. Hän päätti, että elämä antaa jos antaa elämän kantaa.
Muutama vuosi sitten Kirsi sai unessa näyn. Tämä kokemus oli niin voimakas, että se sai hänet pohtimaan suhdetta isään. Muistelu toi anteeksiannon.
Isä oli luonnonlapsi, joka vieläkin kiertelee tilaisuuksissa ihmisiä laulattamassa ja tanssittamassa. Vaikka isällä oli ongelma, hän oli kuitenkin siirtänyt tyttärelleen laulun lahjan.
Muistellessa isästä alkoi löytyä muitakin hienoja puolia. Hän oli esimerkiksi osoittanut lapsilleen perusarvot, mikä on oikein ja mikä väärin. Häneltä ja äidiltä sai rajat ja rakkautta, mikä nykypäivänä monelta puuttuu.
Noin vuoden päästä unesta Kirsi päätti tehdä kiitoslaulun isälle ja äidilleen. Hän alkoi säveltää ja sanoittaa laulujaan itse. Velipoika toimii ajoittain säestäjänä.
Isän mielestä tyttären säveltämä ja sanoittama kappale on liian hyvä hänelle. Hän tuntee syyllisyyttä.
Kirsin mielestä koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä sovintoa menneisyyden kanssa. Hänen mielestään kaikki yrittivät Pohjois-Karjalassa parhaansa.
Suurin lahja on anteeksianto ja se, että jokainen saa toisen mahdollisuuden. Musiikillaan hän haluaa lohduttaa myös muita.
Haastattelu: Portti vapauteen
Kiitoslaulu äidilleni ja isälleni
Piirrän Sinut enkeliksi, joka suojelee lastaan. Tulla ain saan siipeis suojaan, kätes hellät mua ohjaa. Neuvojasi tarvitsin, ilman niitä en selvinnyt ois. Ja kun nyt olen omillain, toivot että siipeni kantaa
Sillä elämä antaa, mitä se antaa. Vaikka huolta Sä kannat, tai neuvvojas annat. Omat valinnat mun tehtävä on niin – kuin parhaakseni näen. Vaik pelko kalvaisi mun sisintäin. Tunnen enkelinä kuljet rinnallain – enkelinä kuljet rinnallain.
Olen siitä kiitollinen, että olet mun äiti. Kiitos myös sulle isä, että olet mun isä. Rajat mulle asetit, arvomaailmaan opastit myös. Ja kun nyt olen omillain, toivot että siipeni kantaa
Sillä elämä antaa, mitä se antaa. Vaikka huolta Sä kannat, tai neuvvojas annat. Omat valinnat mun tehtävä on niin – kuin parhaakseni näen. Vaik pelko kalvaisi mun sisintäin. Tunnen enkelinä kuljet rinnallain – enkelinä kuljet rinnallain.
Piirrän Sinut enkeliksi, joka suojelee lastaan. Tulla ain saan siipeis suojaan, kätes hellät mua ohjaa. Neuvojasi tarvitsin, ilman niitä en selvinnyt ois. Ja kun nyt olen omillain, toivot että siipeni kantaa.
Sillä elämä antaa, mitä se antaa. Vaikka huolta Sä kannat, tai neuvvojas annat. Omat valinnat mun tehtävä on niin – kuin parhaakseni näen. Vaik pelko kalvaisi mun sisintäin. Tunnen enkelinä kuljet rinnallain – enkelinä kuljet rinnallain.
Enkelinä kuljet rinnallain.
Kuva: Unsplash