Mintun matka muutokseen
Ihmisen elämä on ilmeellinen. Joskus ei tarvita kuin yksi ihminen, joka luottaa ja uskoo sinuun, ja kaikki voi muuttua. Näin kävi naiselle, joka nyt istuu ja juo rauhallisesti kahvia Helsingin Kurvissa.
Vielä viitisen vuotta sitten hän käytti ja myi huumeita rahoittaakseen omaa käyttöään. Sosiaalivirasto otti lapset ja lopulta vankila nielaisi naisenkin. Nyt hän on kuin kuka tahansa ellu, paitsi että hänellä on jännittävämpi tarina kerrottavanaan kuin monella muulla.
Minttu sai elämälleen paremmat lähtökohdat kuin moni muu naisvanki, jonka kotona isä löi äitiä ja äiti isää ja lapsia saatettiin käyttää hyväksi kenenkään puuttumatta asiaan. Monella naisvangilla on tällainen tausta, mutta siitä ei puhuta.
Mintun lapsuus oli onneksi turvallinen. Peruskoulu ei mennyt ainoalla lapsella kovinkaan hyvin, mutta hän sai päästötodistuksen ja työskenteli sen jälkeen Kansallisosakepankissa virkailijana.
Nuorena aloitettu seurustelu muuttui vakavaksi ja äidiksi Minttu tuli heti täysi-ikäiseksi tultuaan.
Naistenlehdissä perheenemännät esitetään aina supernaisina, jotka imettämisen lomassa pyöräyttävät lihapullat ja istuvat sitten valkaistuin hampain toivottamassa maasturilla kotiin kurvaavan miehen tervetulleeksi yhteiseen pesään.
Minttu kuitenkin myöntää, että perhe-elämässä on haasteensa eikä se etene käsikirjoituksen mukaan. Toisen lapsen synnyttyä parille tuli ero. Isästä ei ollut jaettuun vanhemmuuteen eron jälkeen. Vanhempi lapsi joutui usein pettymään, kun isä ei lupauksistaan huolimatta tullut poikaa tapaamaan.
Minttu eli yksinhuoltajana, kunnes alkoi uudelleen seurustella. Toiveikkain mielin hän otti miehen kotiinsa.
Perheeseen syntyi pian kolmas lapsi, mutta samalla Mintun elämää alkoi varjostaa miehen päihteiden käyttö. Mies alkoi usein olla sekavassa tilassa. Ongelman pahetessa miehen käytös muuttui myös väkivaltaiseksi. Töihin tämä ei kyennyt menemään.
Minttu päätti erota. Mies ei kuitenkaan suostunut lähtemään. Minttu puolestaan koki, ettei hänen tehtävänsä ole lähteä lasten kanssa, vaan ongelman aiheuttajan. Niinpä he elivät erossa mutta pysyivät käytännön syistä saman katon alla.
Asiat selkiytyivät hetkeksi, sillä mies pantiin vankilaan. Pian hän jo tuli takaisin ja taas oltiin jumissa. Mies käytti kamaa.
Alamäki alkoi
Eräänä päivänä Minttu pyysi miestä antamaan hänellekin amfetamiinia. Se vaikuttaa keskushermostoa kiihdyttävästi aiheuttaen voimakasta mielihyvää. Vaikutus kestää tunteja
Sodan aikana ”höökipilleriä” annettiin osalle sotilaita, jotta he jaksaisivat paremmin. Mintun vihollisia olivat arjen harmaus ja päivästä toiseen toistuvat rutiinit. Amfetamiini tarjosi äärikokemuksen ja Minttu tunsi, että tämä oli hänen juttunsa – eivät äitien kotkotukset hiekkalaatikon laidalla. Toiminnallisuus!
Ensin hän käytti ainetta viikonloppuisin, pian viikollakin ja sitten joka päivä. Sietokyky kasvoi ja hän tarvitsi enemmän rahaa. Alkoi aineiden myynti tutuille.
Pian kuvioihin tulivat poliisin tekemät kotietsinnät. Lapset poliisi istutti rynnäkössä sohvalle ja sanoi ettei saanut liikkua. Lapset olivat kauhuissaan.
Sitten tuli se kerta, jolloin poliisit soittivat lastensuojeluun. Mintulle lasten kiireellinen huostaanotto oli kova isku. Hän oli vähän aikaa pidätettynäkin.
Hän kertoo syyttäneensä lastensuojelua siitä, että lapset oli viety ja kävi katsomassa heitä lähes joka päivä vastaanottopaikassa. Välillä oli kokouksia, joissa oli lasten omahoitaja, sosiaalityöntekijä ja Minttu. Minttu oli aineissa, minkä muut toki huomasivat.
Sosiaalityöntekijä käski Minttua kunnostautumaan, jotta hän saisi lapset takaisin. Häntä ei kuitenkaan tuettu eikä neuvottu siinä, missä hän voisi katkaista aineiden käytön.
Tätä kuunnellessa muistuu mieleen tarinoita vuosien takaa. Kuten se, jossa kaupungin apulaisjohtaja asteli suonensisäisesti huumeita käyttäjien terveysneuvontapisteeseen ja käski heti ovelta asiakkaita ryhdistäytymään. Ja se kun kylän metsästäjäporukka kävi heittämässä hirven pään auton ikkunasta köyhien pihaan.
Mintulla oli tunne, että sosiaalityöntekijä inhosi häntä ja yritti sen vuoksi harventaa Mintun käyntejä lasten luona.
Minttu oli nyt yksin, mutta aineiden käyttö jatkui. Lapset siirrettiin lastenkotiin.
Päihdeosastolla suljetussa vankilassa
Elämä jatkui ja Minttu käytti kamaa. Asuinkumppani oli joutunut vankilaan.
Pian Minttu sai ensimmäisen tuomionsa huumausainerikoksesta.
Lyhyen tuomionsa aikana hän muistaa nukkuneensa paljon. Lapsille Minttu sai soittaa joka toinen päivä ja puhua 10 minuutin ajan. Joka toinen päivä oli valittavana aamusoitto ja joka toinen päivä iltasoitto, ja Minttu valitsi iltasoitot.
Hän ei kuitenkaan halunnut, että lapset tulisivat vierailulle vankilaan.
Kaltereiden takana hän käytti toisinaan amfetamiinia ja kun vapaus koitti, käyttö alkoi uudelleen entistä rankempana. Vankilassa hän ei halunnut keskustella kenenkään kanssa käytöstään.
Seuraava tuomio Mintulle tuli alle vuoden kuluttua ja se olikin jo pitkä. Jotta aika kuluisi vankilassa, Minttu halusi nyt toimintaa. Hän osallistui hiusalan kurssille ja oppi tekemään hiusten haudehoitoja ja muuta.
Samaan aikaan Suomessa astui voimaan uusi vankeuslaki. Jokaiselle vangille tuli tehdä suunnitelma, jotta hän ei syyllistyisi rikoksiin uudelleen.
Kun Minttua haastateltiin, hän halusi mennä päihdekuntoutusosastolle. Ransun eli rangaistusajan suunnitelman tekijä soitti päihdeohjaajalle, voisiko Minttu päästä osastolle.
Minttu muistaa edelleen päivän ja kellonajankin, jolloin kurssi alkoi. Osastolla hän sai olla kahdeksan kuukautta. Ohjaaja oli aivan ihana. Hän ei tuominnut vaan puhui Mintulle samalta tasolta.
Osastolla oli kuusi naista ja pian heille syntyi hyvä ryhmähenki. Tehtiin ruokaa yhdessä ja keskusteltiin. Yksi ryhmästä on edelleenkin Mintun hyvä ystävä ja toimii nykyisin vapautuvien vankien tukena.
Kuntoutuminen eteni niin, että Minttu pääsi toiselle päihteettömälle osastolle. Siellä ei enää pidetty ryhmiä, muta vangeilla oli toimintapakko. Hän alkoi työskennellä vankilan kanttiinissa myyjänä ja kävi edelleenkin tutulla päihdeohjaajalla kaksi kertaa kuussa.
Minttu kertoo, että tässä vaiheessa hänen motivaationsa irtautua huumeista oli jo herännyt.
Autettavasta tuli auttaja
Tuomionsa loppusuoralla Minttu pääsi avovankilaan. Sellejä ei lukittu yöksi ja perhetapaamiset kestävät perjantaista sunnuntaihin perhetalossa.
Minttu kävi vankilasta töissä vanhassa linnassa sekä siivoamassa toisessa vankilassa. Palkkaa sai tunnilta kuusi euroa, josta hän maksoi verot sekä ylläpitokorvauksen vankilaan. Tutun päihdeohjaajan kanssa hän kävi keskustelemassa säännöllisesti.
Avovankilan jälkeen Minttu sijoitettiin valvottuun koevapauteen. Se on omasta kodista suoritettava rangaistus, jossa käydään esimerkiksi opiskelemassa tai a-klinikalla tai hoidetaan sairasta sukulaista. Minttu osallistui elämänhallintakurssille, mutta lopetti sen kesken koevapauden päätyttyä.
Nyt Minttu on työelämän valmennuksessa. Hän kertoo saavansa pian kaupungin vuokra-asunnon, jonne saa muuttaa nuorimman lapsensa kanssa.
Suhteet isompiin lapsiin ovat kunnossa eikä äidin huumeidenkäyttö ole salaisuus. Siitä puhutaan avoimesti. Päivittelemme, miten nuoret miehet eivät oikein tunnu löytävän sukkiaankaan ilman soittoa äidille.
Minttu on nyt päättänyt alkaa työskennellä vankien kanssa, koska hän haluaa auttaa muita.
Yksi joka uskoo
Minttu on edelleen kiitollinen päihdeosaston ohjaajalle. joka uskoi häneen ainoana kaikista.
Hän kertoo tunnustaneensa ohjaajalle, ettei ollut vielä kurssin alussa valmis lopettamaan päihteiden käyttöä, vaan halusi osastolle, jossa voisi ”lusia helpommalla”.
Ohjaaja ymmärsi Mintun kertomusta. Ihmisen motivaatioon on mahdollista vaikuttaa: sitä voi herättää, kasvattaa ja vahvistaa, jos uskaltaa kohdata käyttäjän ihmisenä.
Muutos on matka, joka alkaa harkinnasta ja kestää vuosia.
Kuva: Unsplash