Puhaltaako uudet tuulet?
Toin viime blogissani esille, että olisi ollut tärkeää saada jotain jatkumoa vanhemmuusryhmälle. Minulle ja varsinkin tyttärelleni avautui tähän erinomainen mahdollisuus. Nimittäin Kritsin ja Snellun järjestämä Taimi-ryhmä. Mikäs sen parempaa. Tytär olisi saanut käsitellä tunteita, joita vankeuteni tuo. Kaiken lisäksi vielä vertaistensa kanssa.
Suunniteltiin ryhmään menemistä jo joulukuussa, sillä täällä vankilassa byrokratian rattaat pyörivät hitaasti. Minun tuli anoa poistumislupaa päästäkseni sinne.
Täytin poistumislupahakemuksen, toin esille ryhmän keston ja muut oleelliset seikat. Esillä oli jopa Kritsin työntekijän toimiminen saattajana. Vankila ei nimittäin vielä halua päästää minua portin toiselle puolelle ilman saattajaa.
Koska minulla on tietty määrä suunniteltuja poistumislupia tälle vuodelle, suunniteltiin, että nämä poistumisluvat tyttäreni kanssa Taimi-ryhmään menemistä varten olisivat olleet ylimääräisiä. Eli näiden lisäksi olisin päässyt normaalisti muille poistumisluvilleni. Älä käsitä väärin. En ole ahne ihminen enkä kitise muutamasta tunnista, mutta tyttäreni on päässyt viettämään kanssani yhtäjaksoisesti ainoastaan 8 tuntia hänen elämänsä aikana. Näin ollen olen erittäin tarkka, kuinka vietän sen rajallisen ajan, jonka hänen kanssaan saan viettää poistumisluvillani.
Kaikki eteni suunnitelmien mukaisesti. Rise myönsi minulle 8 tunnin poistumisluvan. Vankila toki ilmoitti viikkoa aikaisemmin Taimi-ryhmän yhdelle vetäjälle, että vankila järjestää saattajat. Kritsin henkilökunta ei ilmeisesti sovellu siihen tehtävään turvallisuussyistä. No, se nyt ei ollut mikään ongelma. Olen käynyt usealla saatetulla poistumisluvalla ja saattajien kohdalla en ole kertaakaan törmännyt minkäänlaisiin ongelmiin.
Olin päätöksestä innoissaan ja aloin järjestelemään poistumislupa-asioita. Ilmoitin mm. tyttärelleni, että pääsen viemään hänet ryhmään ja kaiken lisäksi hakemaan hänet sieltä, sillä näin olimme vankilan kanssa suunnitelleet joulukuussa. Tämä oli helpotus 6-vuotiaalle tyttärelleni, sillä häntä jännitti ryhmään meneminen ja hän tunsi saavansa tarvitsemaansa tuen minulta, sekä ennen ryhmää että sen jälkeen.
Hetkellisesti minusta tuntui, että ehkä vankiloissa ja Risen keskushallinnossa puhaltavat uudet tuulet vankiloiden perhetyön suhteen. Ajattelin, että ehkä näin asiat olisivat muuttuneet positiivisempaan päin, kun ulkopuoliset järjestöt ovat vuosi toisen jälkeen tehneet perhetyön eteen töitä.
Kaksi päivää ennen poistumisluvan ajankohtaa minulle ilmoitettiin, että poistumisluvan aika on 8 tuntia, sisältäen matkat Snellun toimitiloihin ja takaisin vankilaan. Matka täältä vankilasta Helsingin keskustaan näillä keleillä kestää parhaimmassakin tapauksessa puolitoista tuntia.
Tämä tarkoitti sitä, että olisin ehtinyt nähdä tytärtäni puoli tuntia ennen ryhmää enkä lainkaan ryhmän jälkeen. Kun ryhmien muiden lasten vanhemmat tulisivat hakemaan lapsiaan ryhmästä, tyttäreni seisoisi siinä yksin miettien, miksi hänen isänsä ei ole paikalla. Isähän toi hänet ryhmään ja lupasi vielä muutama päivä sitten, että myös hakisi ryhmästä.
Sen lisäksi, että minulle ilmoitettiin ettei poistumislupaani lisätä matka-aikoja, minulle ilmoitettiin, että tämä poistumislupa verottaisi muita tämän vuoden suunniteltuja poistumislupia. Tälle vuodelle minulle on suunniteltu neljä kappaletta poistumislupia. Eli mikäli olisin mennyt tälle poistumisluvalle, jolloin tyttäreni olisi tavannut minua puoli tuntia, olisin menettänyt yhden tulevan poistumisluvan tyttäreni kanssa.
En halunnut aiheuttaa tyttärelleni tulevaa pettymystä, joten peruin poistumisluvan. Minä petyin tästä, ryhmän vetäjät hämmästyivät, miten asiat loppumetreillä muuttuivat, mutta eniten tästä kärsi tyttäreni. Hän pettyi suunnattomasti. Ei pelkästään siksi, ettei hän päässyt ryhmään vaan myös siksi, ettei hän päässyt näkemään minua.
Tämä tilaisuus meni jo, mutta tunnen, että velvollisuuteni on tuoda esille, kuinka pieleen asiat voivat mennä.
Yksi asia, mikä minua ihmetyttää on, että ryhmän kesto 8 tuntia oli tiedossa niin Risen keskushallinnossa kuin vankilassa ja vielä hyvissä ajoinkin, kuukausi ennen ryhmän alkamista. Kun kerran Rise myönsi minulle 8 tunnin poistumisluvan, niin luonnollisesti vankilan olisi tullut lisätä poistumislupaan kohtuullinen ja suunniteltu matka-aika. Vankeuslain 14 luvun 7§ 3 momentissa sanotaan: ”Poistumisluvan kokonaiskestoon lisätään kohtuullinen matka-aika.”
Toinen asia, mikä minua ihmetyttää on, että ryhmään menemistä suunniteltiin niin hyvissä ajoin ja kaksi päivää ennen poistumisluvan ajankohtaa suunnitelmat muuttuvat.
Toivon, että päättävät osapuolet ottavat tästä epäonnistumisesta opiksi ja ehkä saisivat tällaisen asian toimimaan seuraavan isän/ äidin ja varsinkin lapsen kohdalla.
Oli ikävää nähdä, että se aika ja vaiva, jonka yksi ryhmän vetäjistä uhrasi sen eteen, että tyttäreni olisi päässyt ryhmään, valui hukkaan. Mielestäni vankiloissa tulisikin kunnioittaa enemmän ulkopuolisten järjestöjen työtä. Eivät nämä ryhmät mitään halpoja ole ja niihin on valtava tarve. Toivon mukaan yksi ryhmän paikoista ei nyt jäänyt tyhjäksi.
Kauniita talvisia päiviä toivottaen
Janne
Taimi-ryhmä kokoontuu alkuvuodesta 2013 kolme kertaa. Kokoontumispaikkana toimii Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönkeskus Snellu. Ohjaajina toimivat perheterapeutti Tarja Sassi Kriminaalihuollon tukisäätiöstä ja erityisnuorisotyönohjaaja Tiina Kinnunen Snellusta.