Halvalla ei saa hyvää vankeinhoitoa
”Vankiloihin kohdistuvat säästöt aiheuttavat suurta epävarmuutta jäsenistössä”, sanoo Vankilavirkailijain Liiton puheenjohtaja ja pääluottamusmies Jari Tuomela.
Nykyisillä rahoituskehyksillä olemassaolevaa laitoskantaa ei voida pitää yllä. Vielä ei tiedetä, mitkä vankilat lakkautetaan ja mitkä jäävät.
Vankiloiden on säästettävä 16 miljoonaa euroa vuosina 2012-16. Väkeä on vähennettävä 133 henkilötyövuoden verran 2016 mennessä. 63 henkilötyövuotta on jo supistettu. Sopeuttamisohjelma koskee 2 850 henkilöä.
Vuonna 1895 perustetulla Vankilavirkailijain Liitolla on noin 1600 jäsentä. Suurimman ryhmän muodostavat valvontahenkilökuntaan kuuluvat vartijat ja rikosseuraamusesimiehet. Liittoon kuuluu myös vankiloiden työjohto-, toimisto- ja keittiöpuolen työntekijöitä.
Tuomela on toiminut liitossa pääluottamusmiehenä vuodesta 1999. Ennen järjestöuraansa hän työskenteli 17 vuotta Keravan vankilassa. Tuomelalla on edelleen rikosseuraamusesimiehen virka Keravalla.
Portti vapauteen haastatteli Jari Tuomelaa huhtikuussa 2013.
Rikosseuraamuslaitoksen tehtävänä on panna rangaistukset täytäntöön ja vähentää rikoksen uusimisen riskiä. Kuinka hyvin vankilat ja niiden henkilöstö selviytyvät tehtävästään säästöpaineiden alla?
”Samaan aikaan kun henkilöstöä vähennetään, vankilan henkilöstölle annetaan jatkuvasti uusia tehtäviä ja asetetaan uusia haasteita. Olen miettinyt, pitäisikö meidän jossain vaiheessa vain sanoa, että tällä kehityksellä emme pysty hoitamaan kaikkia tehtäviämme hyvin. Olen todella huolestunut tilanteesta. Henkilöstön jaksaminen tulee vastaan. Voi olla, että vankiloiden turvallisuus vaarantuu.”
Rikosseuraamuslaitoksen, Risen, erikoistutkijan Henrik Linderborgin tuoreen Laatuaikaa vankilassa -selvityksen mukaan vankiloissa voidaan tarjota laadukasta lusimista, kunhan vartijoiden toimenkuvia monipuolistetaan ja valvontatyöhön saataisiin lisää henkilöstöä. Mitä mieltä olette Linderborgin päätelmistä?
”Risen menoista 56 prosenttia koostuu henkilöstömenoista. 16 miljoonan säästöt eivät toteudu ilman henkilöstömenojen karsimista. Jotain hyvin radikaalia pitäisi tapahtua, jotta nykyisessä valtion taloustilanteessa saataisiin lisää rahaa henkilöstöresursseihin.”
”Vartijoiden toimenkuvaa on jo laajennettu. Paljon vartijoita on kouluttautunut vankilassa järjestettävien erilaisten ohjelmien vetäjiksi. Osa on erikoistunut voimakeinokäyttökouluttajiksi ja itsepuolustuskouluttajiksi. Tämä on ehdottoman hyvä ja kannatettava suunta. Isona ongelmana on, että vartijat eivät useinkaan pysty hyödyntämään lisäkoulutustaan, koska henkilökuntaa on liian vähän. Vartijoiden on hoidettava perushommansa. Ei voi mennä vetämään ohjelmaa, jos osastolle ei jää ketään valvomaan.”
”Toisaalta vartijoiden työnkuvaa ollaan myös kavennettu, kun vankien työn tekemisen ohjaaminen on vähentynyt vartijoilta. Mielestäni vartijat voisivat hyvin ohjata myös työtoimintaa.”
”Pian käynnistyy lähityön kehittämishanke. Tavoitteena on lisätä vankien sellien ulkopuolella viettämää aikaa ja järjestää vangeille nykyistä enemmän ohjattua toimintaa. Hankkeessa selvitetään, voisivatko vartijat ohjata näitä sellin ulkopuolisia toimintoja. Selllien ovien auki pitäminen ja ohjatun toiminnan järjestäminen vaativat paljon työpanosta. Mistä lisätyöaika ja tarvittavat lisäresurssit saadaan? Lähityöhanke on haasteellinen vartijoille nykyisessä sopeuttamis- ja säästötilanteessa.”
Ylitöistä terveyshaittoja
Kuinka henkilöstön paineet näkyvät vankiloissa?
”Meillä on jo keskimääräistä suuremmat sairauspoissaolot tällä alalla. Viime vuonna ne tosin hieman vähenivät, kun Rikosseuraamuslaitoksella oli erityinen hanke, jolla asiaan yritettiin saada parannusta. Jaksamista koettelevat myös ylityöt. Viime vuonna ylitöitä tehtiin 60 henkilötyövuoden verran, näistä pääosa kohdentuu valvontahenkilöstölle, joita on n. 1400.”
”Jotkut tietysti tekevät ylitöitä mielellään, kun saavat lisää rahaa. Mutta on myös monia, jotka eivät vastaa vapaapäivänään työpaikalta tulevaan puheluun, koska tietävät, että heitä pyydetään töihin. Pitkällä tähtäimellä jatkuva ylitöiden teettäminen näännyttää ihmisiä, eikä se ole kenenkään etu. Mutta ongelmana valtion tuottavuus- ja sopeuttamisohjelmissa on, että tuijotetaan vain henkilötyövuosien vähentämistä eikä ajatella sitä, että työt pitää kuitenkin tehdä.”
Minkälaisia ehdotuksia työnantajalla on ratkaista työmäärän lisääntymisen ja työpanoksen vähenemisen muodostama yhtälö?
”Huoleemme on vastattu kovin ympäripyöreästi. On sanottu, että toiminnan ja henkilöstön on oltava oikeassa suhteessa. Sehän on itsestäänselvää. Mutta konkreettisia ratkaisuehdotuksia on tullut vähän. Rise on heittänyt, että vartijoille saadaan lisää aikaa lähityöhön siirtämällä vankien puheluiden valvonta ihmisiltä teknisesti valvotuksi. Hyvä ja kannatettava idea. Mutta se on hyvin pieni osa kokonaisuudessa, jossa 400 henkilötyövuotta on jo säästetty.”
”Asiakastietojärjestelmän uudistus on hyvä, se vähentää viranomaisten työmäärää, kun vangin tiedot saadaan yhteen ja samaan tietorekisteriin.”
Linderborgin Laatuaikaa vankilassa -selvityksen mukaan vankiloiden henkilöstöstä iso osa on tyytyväisiä työhönsä, lähes 90 prosenttia kokee työnsä mielekkääksi. Valvontapuolella tyytyväisiä on vähemmän, työnsä mielekkääksi koki noin 65 prosenttia, 10 prosenttia oli valmis tekemään vain välttämättömimmät työtehtävät. Mistä valvontapuolen muita henkilöstöryhmiä suurempi tyytymättömyys johtuu?
”Valvontahenkilökunnalla pakolliset päivittäiset rutiinit vievät ison osan ajasta, erityisesti suljetuissa laitoksissa. Vartijoilla on tästä syystä vähän mahdollisuuksia vaikuttaa työnsä sisältöön. Vartijat kokevat, että työnantaja ei arvosta heidän työtään vankiloiden turvallisuuden takaamiseksi. Turvallisuus on työnantajille välttämätön paha, vaikka voisi ajatella, että se on kaiken toiminnan lähtökohta vankiloissa. Turvallisuus mahdollistaa muun toiminnan.”
”Vähäisestä arvostuksesta kertoo sekin, että henkilöstöleikkaukset ovat kohdistuneet valvontahenkilöstöön enemmän kuin muihin ryhmiin. Tosin nyt tilanne on tasapuolistunut, koska henkilöstövähennykset ovat niin isoja, että kaikilta on pakko viedä.”
Linderborgin selvityksen mukaan vangeilla on hyvin yksioikoinen näkemys vartijoiden työstä. Mistä se johtuu ja onko käsitys vartijoiden kannalta haitallinen?
”Vankien käsitykset varmasti vaihtelevat paljonkin sen mukaan ovatko he suljetussa vai avolaitoksessa. Mitä suljetumpi vankila on, sen kontrolloivampaa vartijan työn on pakko olla. Sellit on ratsattava, näytteet on otettava, työpisteeltä pitää kulkea metallipaljastimen läpi. Ei sille voi mitään, että tällaiset asiat kuuluvat vartijan työhön ja väistämättä vartijan työ näyttäytyy vangeille hyvin valvontapainotteisena.”
”Mielikuva voisi muuttua, jos vartijat voisivat todellisuudessa toteuttaa lähityöhankkeen ideoita, jos heillä olisi mahdollisuus käyttää työaikaansa nykyistä enemmän vaikkapa vankien rangaistusajan suunnitelmien ja vapautumisen syvällisempään valmisteluun.”
Risessä valmistellaan uutta valvontatasoluokittelua. Mitä mieltä liittonne on uuden valvontaluokittelun tarpeellisuudesta?
”Ei siinä ihan uutta ratasta olla keksimässä. Meillä on jo nyt eriasteisia yksiköitä. On erittäin suljettuja laitoksia, kuten Turun vankila. Sitten on vähemmän suljettuja, kuten vaikka Keravan suljettu puoli. Myös avolaitoksissa on iso haitari. Nyt suunnitteilla olevaan luokitukseen tulisi kuusi luokkaa, tällä hetkellä on tavallaan viisi. Turvallisuusluokituksella tavoitellaan myös säästöjä henkilöstömenoissa, mikä on osin ristiriitainen tavoite. Eri yksiköiden vertailu on käytännössä vaikeaa.”
”Avorangaistukset tulevat yhteiskunnalle halvemmiksi, mutta ei niitäkään toteuteta ilmaiseksi. Esimerkiksi valvotun koevapauden valmistelu vaatii vankilassa paljon työtä. Henkilöstön pitäisi ehtiä suunnittelemaan vangin ja vankilan ulkopuolisten tahojen kanssa koevapaus kunnolla, jotta se onnistuisi. Nykyisin aikaa ei ole tarpeeksi ja se on pullonkaulana avoimien koevapauksien määrän kasvattamisessa.”
”Kolikon kääntöpuoli on myös levottomuuden lisääntyminen avolaitoksissa. Kurinpitokäsittelyt avolaitoksissa ovat tuplaantuneet viimeisen viiden vuoden aikana. Se kertoo siitä, että avolaitoksiin sijoitetaan, jos ei nyt ihan riskillä niin sinne päin, vähän huonompaa vankiainesta, joilla on kovien aineiden käyttötausta. Näin on vaarana, että siitä kärsii sekin porukka, joka haluaa suorittaa tuomionsa kunnolla ja rauhassa sekä pysyä irti päihteistä. Kunnollisetkin voivat livetä ja joutua painostuksen kohteeksi, kun seurana on sellaisia, joilla on motivaatio jatkaa rikollista toimintaa tai ainakin päihteiden käyttöä. Yhteiskunnan turvallisuutta tällainen ei lisää.”
Malttia avoseuraamusten toteuttamiseen
Keväällä 2011 liittonne antoi julkisuuteen kannanoton, jonka mukaan vankilatuomioiden lyhentäminen on kansalaisten oikeustajun vastaista. Vastustaako liittonne Suomen virallista kriminaalipolitiikkaa, jonka mukaan asteittaista vapauttamista ja avoseuraamuksia pitäisi tietoisesti lisätä?
”Kannanotto liittyi hallitusneuvotteluihin. Hallitusohjelmaan esitettiin säästöjä vankeinhoidossa tuomioita lyhentämällä, se vapauttaisi tiloja ja henkilöstöä. Tässä kannanotossamme, kuten muissakin me lähdemme siitä, että säästämällä ei tehdä hyvää vankeinhoitoa. Mielestämme olisi kansalaisten oikeustajun vastaista, että meillä ei ole rahaa pitää oikeusjärjestelmämme määräämän tuomion saaneita vankeja kärsimässä tuomiotaan, vaan heidät päästettäisiin ennenaikaisesti vapaaksi säästösyistä.”
Pelätäänkö liitossanne, että avoseuraamusten ja valvottujen koevapauksien lisääminen vie leivän vartijoiden suusta?
”Totta kai haluamme jäsenistönsä työpaikkojen pysyvän. Mutta kyse on myös periaatteesta. Oikeusjärjestelmämme ei voi toimia sen mukaan kuinka pitkiin tuomioihin valtiolla sattuu kunakin vuonna olemaan rahaa.”
”Vankeinhoidollisesti on järkevää pitää vankeja mahdollisimman paljoin avoseuraamuksissa. Mutta ei niin, että turvallisuus on uhattuna. Olen kierrellyt paljon vankiloissa ja kuullut henkilöstön ihmettelyjä siitä, kuinka toivottomia tapauksia pannaan valvottuun koevapauteen ja avorangaistuksiin. Vaikka rangaistu on mokannut kuinka monta kertaa tahansa, hän saa uuden yrityksen.”
”Tietysti joskus pitää antaa uusi mahdollisuus, mutta epäonnistumiset tuottavat paljon työtä, kun vangin asiat pitää järjestellä uudestaan. Avoseuraamukset ovat hyviä kun kohderyhmä on oikea.”
”Halvalla ei saa hyvää vankeinhoitoa. Se on vain niin.”
Rikosseuraamuslaitos on julkaissut lapsi- ja perhetyön linjaukset, joiden mukaan vankien ja avoseuraamusta suorittavien lapsista tulee koko henkilöstön asia. Mitä mieltä liittonne on lapsi-ja perhetyön linjauksista?
”Lähtökohta on oikea. Perhe voi myös olla voimavara. Tosin kun itse työskentelin Keravan vankilassa 17 vuotta, aina silloin tällöin havaitsin perhetapaamisia valvoessani, että perhe tuli tärkeäksi vasta siinä vaiheessa kun vankilaan jouduttiin. Sitä ennen ei oltu kannettu vastuuta ja huolta perheestä. Onhan se toki hyvä, että viimeistään siinä vaiheessa kun joutuu lusimaan, perhe tulee tärkeäksi. Osalle vangeista tietysti perhe ollut aina tärkeä.”
”On hyvä asia, että perhetyötä pidetään esillä. Täydennuskoulutuksesta en ole kuullut vielä mitään. Vaikka lapsi- ja perhetyö on ehdottoman hyvä asia, niin se on yksi lisähaaste vankilan entisestäänkin kuormitetulle henkilöstölle.”
Ruotsissa vartijoita kutsutaan vankeinhoitajiksi ja vankeja asiakkaiksi. Risen erikoistutkija Linderborg ehdottaa, että Suomessakin vartijalle keksittäisiin uusi nimike. Mitä mieltä liittonne on?
”Pidän nimikkeiden muuttamista hienosteluna. Vanki on vanki ja varija on vartija. Työn sisällön muuttaminen ja toimenkuvan laajentaminen onnistuu ilman nimikkeiden muutoksia.”
Minkälainen on tulevaisuuden vankila?
”En ole ennustaja. Kun 80-luvun alussa tulin itse töihin moni muisteli 70-luvun puolivälissä kumottua asetusta, joka mukaan turhaa keskustelua vankien kanssa on vältettävä. Se oli ohje henkilökunnalle. Ensimmäinen päihteetön osasto tuli Keravalle vasta oltuani muutaman vuoden siellä töissä. Nyt meillä on pilvin pimein ohjelmia. Sähköistä valvontaa kukaan ei osannut kuvitellakaan vielä parikymmentä vuotta sitten. Nyt tuntuu, että kaikki on keksitty. Mutta ihan varmasti 20 vuoden kuluttua vankeinhoito on muuttunut yhtä paljon kuin nyt viimeisen parinkymmen vuoden aikana. Tekniikka tulee lisääntymään.”
Mikä auttaa jaksamaan?
Mikä auttaa vankilan henkilökuntaa jaksamaan työssään?
”Kaikissa vankiloissa henkilöstö kiittää työyhteisöä ja sen hyvää joukkuehenkeä. Vankien kanssa ei jaksaisi kukaan, jos olisi koko ajan pinna kireällä ja konfliktinhakuinen.”
”Vankilassa kumpikin osapuoli tietää, että siellä on pakko olla pitkiäkin aikoja yhdessä samojen seinien sisällä. Kanssakäymisen pitää olla suhteellisen rentoa. Vartijan työn yksi vaikeus on lähityön ja valvonnan yhdistäminen. Pitäisi pystyä jutusteluun ja kannustamaan vankia, mutta seuraavassa hetkessä pitää siirtyä valvojan rooliin ja pyytää vankia esimerkiksi riisumaan itsensä tarkastusta varten. Ammatillisuus ja etäisyys pitää säilyttää, jotta pystyy tekemään työnsä.”
Mitä suuri yleisö ajattelee vartijan työstä?
”Valvontahenkilökunnan arvostus on uskoakseni melko hyvä suuren yleisön silmissä. Suomen Kuvalehti listaa ammattien arvostusta muutaman vuoden välein. Vartija on nousussa. Luulen, että vartijan työn arvostus nousee, koska mediassa rikokset ja rikoksen tekijät ovat nykyisin esillä paljon. Ihmiset mieltävät, kuinka hankalia tyyppejä meillä on, jengiläisistä murhamiehiin, ja tajuavat, että ei ole ihan helppoa tehdä töitä vuosikausia tälläisten tyyppien kanssa.”
Kuva: Unsplash