Ruuhkaa tulee

MTV3:n teksti-tv:llä oli joku aika sitten uutinen, että elinkautisvankien määrä on ennätyskorkea Suomessa. Kaiken kaikkiaan meitä on 221 kpl. Se on todella iso määrä.

Alibissa oli hiljattain taulukko elinkautisvankien -määrästä, – vapautuneista ja  -rangaistuksen keskipituudesta. Artikkelissa mainittiin, että elinkautisen vankeusrangaistuksen pituus on tällä hetkellä noin 15 vuotta.

Mikäli lasketaan 15 vuoden lusimisella, niin artikkelin taulukon mukaan seuraavan viiden vuoden aikana 60 elinkautisvangin tulisi vapautua.

Elinkautisvangin vapautumismenettely toimii niin, että henkilö, joka on nuorena henkilönä tuomittu elinkautiseen voi päästä koevapauteen aikaisintaan kun hän on suorittanut 9 v 6 kk ja ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut 10 v.

Ei-nuorena henkilönä elinkautiseen tuomittu voi päästä koevapauteen aikaisintaan kun hän on suorittanut tuomiostaan 11 v 6 kk ja ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut 12 v.

Vapautumisen käsittelypaperit voi laittaa vireille hovioikeuteen kaksi vuotta ennen mahdollista ehdonalaista vapautumista.

Presidentti voi edelleen armahtaa vangin, mutta käytännössä 100 % elinkautisvangeista vapautuu hovioikeuden päätöksellä.

Ennen kuin hovioikeus ottaa asian käsittelyyn, hovioikeus pyytää RISE:ta lausuntoja kyseisestä vangista. Lausuntoja tulee arviointikeskukselta, sijoitusvankilasta ja vaarallisuusarviosta.

Mikäli hovioikeus antaa kielteisen päätöksen vapautumishakemukseen niin uuden vapautumishakemuksen voi laittaa vireille vuosi kielteisen päätöksen jälkeen. Tämä ei tarkoita sitä, että hovioikeus käsittelee vapauttamista taas vuoden kuluttua vaan asiassa pyydetään taas lausuntoja RISE:ta.

Vapautumiskäsittelyjen väli on tällä hetkellä noin kaksi vuotta. Pelkään pahoin, että se tulee venymään tulevaisuudessa paljon pidemmäksi, sillä elinkautisvankeja on tällä hetkellä niin monta.

Yksi selkeä epäkohta, johon tulisi puuttua, on, että yksi vaarallisuutta tukeva kriteeri on jos vanki lusii edelleen korkean turvaluokituksen vankilassa. Tällaista vankia voidaan näin ollen pitää vaarallisempana kuin vankia, joka menee avovankilasta vaarallisuusarvioon. Tämä tarkoittaa sitä, että vanki, joka on edelleen korkean turvaluokituksen vankilassa, tuskin pääsee vapaaksi 12, 14 tai 16 vuoden kohdalla. Luultavammin hän pääsee vapaaksi 20 vuoden kohdalla, jos hän 16 vuoden kohdalla on edelleen korkean turvaluokituksen vankilassa.

Tämä on sinänsä loogista. Eihän korkean turvaluokituksen vankilasta tulisikaan päästä suoraan vapauteen vaan vapautuminen tulisi tapahtua avoimempien olosuhteiden kautta.

Ongelma muodostuu siinä kohtaa, kuin arviointikeskus ei siirrä vankia eteenpäin korkean turvaluokituksen vankilasta. Ei vaikka siihen olisi perusteltuja syitä. Tämä tarkoittaa sitä, että vapautuminen lykkääntyy pahimmillaan kaksi, kolme vuotta laitossijoituksen vuoksi.

Lisäksi, kuten tiedämme, korkean turvaluokituksen vankiloissa kuntoutusmahdollisuudet eivät ole täysimääräisesti käytössä.

Tämä taas aiheuttaa sen, että vangin vaarallisuus pysyy korkeana vaarallisuusarviossa, sillä arvion tekijällä ei ole mahdollisuuksia laatia arviota sen perusteella, että vanki olisi käynyt lomilla tai ollut avovankilassa. Toisin sanoen päässyt osallistumaan täysimääräisesti kuntoutusmahdollisuuksiin. Kierre ruokkii itse itseään.

Toivon mukaan RISE keksisi jonkun ratkaisun ensinnäkin nopeuttaakseen lausuntojen antamista, jotta vapautumiskäsittelyiden välit eivät venyisi niin pitkiksi. Ja toiseksi ratkaisun siihen, miten sijoittaa vangit sellaiseen laitokseen, joka eniten hyödyttäisi yhteiskuntaa, vangin läheisiä ja vankia itseään.

Muuten vaarana on, että vapautumiskäsittelyt venyvät entuudestaan, suljetut vankilat pullistuvat elinkautisvangeista ja tuomiot senkun pitenevät. Tämä ei ole eduksi yhteiskunnalle, vankien läheisille, vankiloille eikä myöskään vangille.

Kauniita kesäpäiviä toivotellen

Janne