Nuorisorikollisuus

Nuorella rikoksentekijällä tarkoitetaan henkilöä, joka rikoksentekohetkellä on ollut vähintään 15-vuotias mutta ei 21 vuotta täyttänyt. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15 vuoden iässä. Tätä nuorempien rikokset jäävät rankaisematta, mutta heihin voidaan kohdistaa tarvittaessa raskaitakin viranomaistoimia. Alle 15-vuotias on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingon.

Lastensuojelulaissa lapsena pidetään alle 18-vuotiaita. Sosiaaliviranomaisten tulee pääsääntöisesti olla mukana alle 18-vuotiaiden tekemien rikosten esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä. Alaikäisen tekemä rikos voi myös antaa aiheen ryhtyä lastensuojelulain mukaisiin toimiin, joista ensisijaisia ovat avohuollon tukitoimet ja viimesijainen huostaanotto.

Rikosten tekeminen yleisintä nuoruusiässä

Nuoruus on rikosten tekemisen kannalta varsin aktiivista aikaa. Etenkin omaisuus- ja väkivaltarikosten kohdalla rikosalttius huipentuu nuoruuden ja varhaisaikuisuuden aikana. Rikokset eivät jakaudu tasaisesti nuorten kesken vaan suuri osa rikoksista on kasaantunut varsin pienelle tekijäjoukolle. On siis huomattava joukko nuoria, jotka eivät tee käytännössä lainkaan rikoksia, joukko nuoria, joiden rikoskäyttäytyminen on satunnaista, ja pieni joukko nuoria, jotka tekevät runsaasti rikoksia.

Kriminologiassa nuoret rikoksentekijät jaetaan usein kahteen tyyppiin: niihin, joiden rikoskäyttäytyminen keskittyy vain nuoruusaikaan ja niihin, joiden rikoskäyttäytyminen jatkuu läpi lähes koko elämän. Jaottelu perustuu siis siihen, missä määrin rikosten tekeminen liittyy henkilön elämään kokonaisuudessaan.

Nuoruuden aikainen rikosten tekeminen on melko yleistä ja sitä voidaan jopa pitää nuoruuteen kuuluvana kokeiluvaiheena. Rikosteot ovat tällöin suhteellisen lieviä. Nuoruuden aikaiseen rikoskäyttäytymisen tyyppiin kuuluu, että rikosten tekeminen alkaa murrosiän tienoilla ja päättyy varhaisaikuisuudessa. Useimmiten nuoren varttuessa aikuiseksi rikosten tekeminen ei enää kiinnosta tai tunnu mielekkäältä. Rikosten tekemisestä luovutaan usein myös aikuisuuteen kuuluvien elämänmuutosten sysäämänä. Tällaisia ovat esimerkiksi opiskelupaikan saaminen, työllistyminen tai parisuhteen vakiintuminen.

Koko elämän ajan jatkuva rikoskäyttäytyminen on melko harvinaista. Tähän tyyppiin kuuluva rikoskäyttäytyminen ilmenee usein jo varsin nuorella iällä ongelmakäyttäytymisenä, kuten aggressiivisuutena ja vaikeuksina sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa. Nuoruusiässä mukaan tulee rikollisia tekoja ja rikosten tekeminen jatkuu ja usein vakavoituu varhaisaikuisuuden aikana. Viimeistään tässä vaiheessa nuori joutuu useimmiten tekemisiin myös rikosoikeusjärjestelmän kanssa.

Rikosten tekeminen ja niiden uhriksi joutuminen ovat yhteydessä toisiinsa. Paljon rikoksia tekevät nuoret joutuvat muita useammin myös rikosten uhreiksi. Tähän vaikuttaa osaksi se, että rikoksia tehdään ja niiden uhriksi joudutaan usein samantyyppisissä, esimerkiksi päihteiden käyttöön ja vapaa-ajanviettoon liittyvissä tilanteissa. Useimmissa nuoriin kohdistuneissa rikoksissa tekijänä on toinen nuori.

Nuorisorikollisuuden piirteitä Suomessa

Rikollisuuden määriä ja kehitystä tarkasteltaessa on hyvä erotella viranomaisten tietoon tullut rikollisuus ja niin kutsuttu piilorikollisuus. Piilorikollisuudella tarkoitetaan niitä rikoksia, jotka eivät koskaan päädy poliisin tai muiden viranomaisten tietoon, eivätkä näin ollen näy rikostilastoissa. Suuri osa nuorten tekemistä rikoksista ei tule poliisin tietoon. Tästä rikollisuuden osasta saadaan tietoa kyselytutkimuksilla.

Poliisin tietoon tullutta rikollisuutta tarkasteltaessa voidaan havaita, että rikokset, joissa nuorten osuus on suuri, liittyvät usein vapaa-ajanviettoon, alkoholiin ja ikärajoja koskeviin säännöksiin. Vahingonteoissa, autovarkauksissa ja ryöstöissä nuorten tekijöiden osuus on merkittävä. Suunnitelmallisuutta vaativia rikoksia kuten petoksia, kavalluksia tai talousrikoksia ylipäätään tehdään useimmiten vasta aikuisiällä. Henkirikosten tekeminen on hyvin harvinaista nuoruudessa, vaikka nuorten tekemät henkirikokset saavatkin suhteessa varsin paljon huomiota.

Nuorten keskuudessa tehdyt kyselytutkimukset antavat samansuuntaisia tuloksia. Tyypillisiä suomalaisnuorten tekemiä tekoja ovat myymälävarkaudet ja koulusta varastaminen, vahingonteot, kuten omaisuuden tuhoaminen sekä seiniin kirjoittelu ja piirtely, lievä väkivalta sekä liikennerikkomuksista ilman ajokorttia ajaminen tai rattijuopumus. Lisäksi luvaton musiikin lataaminen ja jakaminen internetissä on varsin yleistä, joskin suoratoistopalveluiden myötä tämän tyyppinen toiminta on vähentynyt selvästi viimeisten vuosien aikana. Nuorten rikoskäyttäytyminen on myös laajemmin laskusuunnassa viimeisten neljän vuoden aikana. Kuluneen vuoden aikana noin 5 % 15-16 vuotiaista nuorista oli varastanut kaupasta, ajanut humalassa moottoriajoneuvoa tai käyttänyt marihuanaa tai hasista. Saman ikäisistä nuorista noin 30 % ilmoittaa vähintään kerran elämänsä aikana varastaneensa kaupasta ja joskus tuhonneensa omaisuutta. Entistä harvempi suomalaisnuori on tehnyt vakavia varkauksia tai käyttänyt kovia huumeita.

Jos tarkastellaan ihmisen koko elämänkaarta, miehet tekevät selvästi naisia enemmän rikoksia. Nuoruusiässä ero on kuitenkin pienimmillään. 15-16-vuotiaat tytöt ja pojat tekevät lähes yhtä paljon lieviä varkauksia ja vahingontekoja. Samoin yhtä yleisiä ovat huumekokeilut. Väkivalta on kuitenkin pojille tyttöjä yleisempää.

Niitä nuoria, joille kasaantuu suuri määrä rikostekoja, on varsin vähän. Jos tarkastellaan väkivallantekoja, vahingontekoja, varkauksia ja päihdetekoja, vaihtelee vähintään kymmenen tekoryhmän tekoa vuoden aikana tehneiden osuus 2-5 prosentin välillä. Noin kaksi sadasta 15-16-vuotiaasta on tehnyt vähintään kymmenen väkivallantekoa vuoden aikana. Vähintään kymmenen varkautta vuoden aikana tehneitä on noin viisi sadasta nuoresta. Yli puolet kaikista nuorten tekemistä rikoksista kasaantuu tälle pienelle tekijäjoukolle.

Nuorten rikollisuuden kehitys

Nuorten massarikollisuuden tasossa on viimeisten vuosien aikana havaittavissa selkeää laskua. Vuosien 2012 ja 2016 tilastoja tarkasteltaessa havaitaan, että monen rikoslajin yleisyys oli puolittunut kyseisellä aikavälillä. Samaa kehitystä voidaan havaita myös nuorten kokonaisrikollisuutta tarkasteltaessa. Poliisin ja viranomaisten toiminnan tehostuminen kuitenkin vaikuttaa siihen, että rikoksista kiinnijääneiden osuus on kasvanut selvästi, mikä näkyy myös poliisitilastoissa.

Säännöllisin väliajoin nuorten keskuudessa tehtävät kyselyt osoittavat, että vuoden 1995 jälkeen nuorten omaisuusrikollisuus on vähentynyt selkeästi kahtena eri ajankohtana, ensin vuosituhannen vaihteessa, ja nyt uudemman kerran kuluneen neljän vuoden aikana. Myös pahoinpitelyt ja tappeluihin osallistuminen ovat vähentyneet viimeisen neljän vuoden aikana. Selkein lasku on kuitenkin nähtävissä alkoholin humalajuomisen osalta, sillä vuonna 2016 noin 60 % 15-16 vuotiaista nuorista ei ollut juonut itseään humalaan kuluneen vuoden aikana, kun vuonna 1995 vastaava osuus oli noin 20 prosenttia nuorista. Nuorten huumeiden käyttö taas ovat pysyneet samalla ajanjaksolla melko vakaina.

Poliisin tilastoimien alle 18-vuotiaiden tekemien törkeiden pahoinpitelyiden ja henkirikosten yritysten määrä on pysynyt hyvin vakaalla tasolla 1980-luvun alusta lähtien. Myös alaikäisten tekemien henkirikosten taso on pysynyt satunnaisvaihtelun huomioon ottaen melko vakaalla ja hyvin alhaisella tasolla viimeisen 30 vuoden aikana. Kokonaisuutena tarkastellen suomalaisnuorten tekemän väkivallan määrässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia lähimpien vuosikymmenten aikana.

Suomalaisnuorten rikollisuus verrattuna muiden maiden nuoriin

Kyselytutkimuksen osoittavat, että niiden nuorten osuus, jotka ovat tehneet varkauksia, vahingontekoja ja väkivallantekoja, näyttää olevan varsin sama kaikissa Pohjoismaissa. Suomalaisnuoret tekevät siis saman verran rikoksia kuin ikätoverinsa muissa Pohjoismaissa. Koko Euroopan näkökulmasta arvioiden suomalaisnuorten rikollisuus näyttää olevan keskitasoa tai sen alapuolella.

Suomalaisnuorten henkirikollisuus on kansainvälisesti arvioiden vähäistä. Suomalaisten länsieurooppalaisittain korkea väkilukuun suhteutettu henkirikollisuustaso ei koske nuoria.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (Krimo)