Huumehaittojen vähentäminen vankiloissa

Päihderiippuvaiset vangit ja vankilaan kulkeutuvat huumeet löytävät toisensa huolimatta tehokkaistakin valvontatoimista. Vankilassa aineiden hinnat ovat korkeammat ja saatavuus vähäisempää kuin vapaudessa. Paine suonensisäiseen käyttöön kasvaa, jotta aineen vaikutus voidaan maksimoida.

On todettu, että vankeudessa riskinotto lisääntyy: käytetään sitä ainetta, mitä on tarjolla, käyttö tapahtuu paljastumisen pelossa kiireessä ja pistämiseen käytetään yhteisiä välineitä, jotka ovat huonosti puhdistettuja. Lisäksi tatuointeja tehdään yhteisillä välineillä ja myös suojaamaton seksi lisää tartunnan riskiä.

Tavoitteena tartuntatautien ehkäisy

Merkittävimmät haitat niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta liittyvät tartuntatauteihin. Piikkihuumeita käyttävän riski saada veriteitse tarttuvia tauteja (HIV, hepatiitti B tai C), pistospaikan infektioita tai yleisinfektioita on suurempi vankeudessa kuin vapaudessa.

Tartuntatautien hoito on erittäin kallista. Yhden hiv-infektion lääkehoito maksaa noin 6000 – 15 000 euroa vuodessa. Rinnakkaislääkkeet ovat tulleet markkinoille, ja sen seurauksena lääkehoidon hintahaarukka on kasvanut. Toisaalta lääkkeiden käyttöaika on kasvamassa, koska hoidot aloitetaan nykyisin heti hiv-tartunnan toteamisen jälkeen.

Yhden C-hepatiitin hoito puolestaan kustantaa noin 10 000 euroa. Muutamankin tartuntatautitapauksen ennaltaehkäisy säästää siten merkittävästi kuluja. Samalla summalla voidaan ennaltaehkäistä monia uusia tartuntoja.

Haittoja vähentävien toimenpiteiden, mukaan lukien terveysneuvonta, testaus, puhtaat tatuointi- ja pistosvälineet, kondomit sekä korvaushoito, on osoitettu tehokkaasti ehkäisevän veriteitse tarttuvia tauteja.

Myös vankiloissa tulisi toteuttaa näitä toimenpiteitä huomioiden välttämättömät olosuhteiden rajoitukset. Vankiterveydenhuollon tulee seurata aktiivisesti tartuntatautitilanteen kehittymistä vankien keskuudessa ja varautua reagoimaan nopeasti tarvittavilla toimenpiteillä tilanteissa, joissa riski infektioiden leviämiseen kasvaa oleellisesti.

Terveysneuvonta todettu vaikuttavaksi

Vankien keskuudesta tulisi lisäksi kerätä käyttäytymis- ja asennetietoja, jotta voitaisiin löytää oikeat ja oikein kohdennetut tartuntariskiä pienentävät ja vankilayhteisöön soveltuvat haittoja vähentävät toimenpiteet. (Suomen hiv-strategia 2018-2020, Suomen C-hepatiittistrategia 2017-2019)

Tehokkaaksi havaittu keino on terveysneuvonta. Terveysneuvontaa toteutetaan vankiloissa joko terveydenhuollon yksilövastaanotoilla tai terveysneuvontakursseilla, joihin rikosseuraamusalan henkilöstö on saanut koulutusta.

On myös mahdollista kouluttaa huumeita käyttävä antamaan terveysneuvontaa vertaisilleen. Tähän kehitettyjä Terve-kursseja järjestetään osassa vankiloita. Kurssilla saa tietoa tartuntataudeista, yliannostuksesta ja ensiavusta, pistämisen vaihtoehdoista, mielenterveydestä, seksuaalisuudesta, päihdehoidoista ja terveysneuvontapisteiden palveluista.

Kurssille voi osallistua, vaikka käyttö vielä jatkuisikin. Uskomukset korvataan faktatiedolla ja sana leviää vertaisverkostoissa. Matalakynnyksinen terveysneuvonta, jonka ensisijaisena tavoitteena ei ole päihteistä irtautuminen vaan niistä aiheutuvien haittojen vähentäminen, on usein johtanut päihdekuntoutuspolulle. Terveysneuvonnan on todettu toimivan avaimena päihdekuntoutukseen.

Vankien hiv-infektioiden ja c-hepatiittitartuntojen varhaiseksi toteamiseksi ja tartuntaketjujen katkaisemiseksi testaustoiminta tulee liittää kiinteäksi osaksi vankiterveydenhuollon terveysneuvontaa. Vangit voivat kysyä mahdollisuutta testaukseen vankilan poliklinikalta koko vankeustuomionsa ajan.

Pikatestien käyttöönoton laajentaminen vankiloiden poliklinikoilla voisi madaltaa testiin hakeutumisen kynnystä. Vankiloissa ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta saada helposti puhtaita pistos- ja tatuointivälineitä. Asian selvittelytyö on käynnissä samoin kuin mahdollisuus kondomien helppoon saatavuuteen.

Myös korvaushoitojen kehittäminen haittoja vähentävän työn näkökulmasta on tulevaisuuden haasteita, sillä vankiloissa ei ole tällä hetkellä mahdollista toteuttaa matalan kynnyksen korvaushoidon tarpeen arvioita sekä hoidon aloituksia ja toteutuksia. Vapaudessa aloitettu korvaushoito jatkuu vankilassa useimmiten kuntouttavilla tavoitteilla.

Vankilassa on tarjolla monenmuotoista päihdekuntoutusta ja päihteettömiä osastoja. Päihteettömien selliosastojen kysyntä on myös suuri, koska monet haluavat hyödyntää päihteetöntä ympäristöä kuntoutuakseen vaikka vain hetkeksi.

Joskus kuntoutuminen vankeusaikana etenee niin, että henkilö pystyy vapauduttuaan jatkamaan avohoidossa tai päihdekuntoutuslaitoksessa päihteettömänä.

Yksilötason tavoitteet

Edellä mainituilla huumehaittoja vähentävillä menetelmillä tavoitellaan siis yksilötasolla:

  • vakavien tartuntatautien leviämisen / levittämisen ehkäisemistä ja päihteiden käyttöön liittyvien oheissairauksien vähentymistä
  • rikosten teon tarpeen ja huumekuolemien vähentymistä
  • mahdollisuutta kuntoutumiseen pienin tavoittein ja elämänhallinnan lisääntymistä

Päihderiippuvuus luokitellaan psyykkiseksi sairaudeksi. Pelkkä aineiden saatavuuden estäminen suljetussa vankilaympäristössä oleskelun aikana ei todistettavasti ole tehokas keino päihderiippuvuudesta irtautumiseen. Esimerkiksi yliannostuskuoleman riski on suuri juuri vapautumisen jälkeen, kun aineiden saatavuus on taas helpompaa. Käyttö jatkuu, kun olosuhteet muuttuvat. Siksi huumehaittojen vähentäminen on tärkeää myös vankeusaikana.

Liisa Uusitalo
VTM, sairaanhoitaja

(päivitys)
Anna-Maija Strömberg
TTM, erikoissuunnittelija
Vankiterveydenhuollon yksikk