Huumausaineet vankilassa

Huumeisiin liittyy vankiloissakin oma alakulttuurinsa, jossa osa vangeista ei ole millään lailla mukana. Halutessaan vanki voi pysyä erossa aineista ja niiden kaupasta. Huumekuvioissa toimivat henkilöt kuitenkin käyvät aika ajoin vankilassa suorittamassa tuomion, joten huumemarkkinat toimivat myös vankiloissa.

Huumeet kulkeutuvat vankilaan ”hivakassa” eli kehon sisäisessä kuljetuksessa joko perhetapaamisista tai lomilta. Käyttöannoksia voidaan yrittää laittaa postilähetyksiin. Vankilaan tulevien kuljetusten tai rakennus- ja remonttitöiden avulla voi saada huumeita sisään.

Sisään pääseviä ulkopuolisia siviilihenkilöitä voidaan suostutella salakuljettajiksi. Pahin mahdollinen vaihtoehto kontrollin kannalta on vankilan henkilökunnan sekaantuminen salakuljetukseen. Käytettäviin salakuljetuskeinoihin vaikuttaa tietenkin se, onko kyseessä avo- vai suljettu vankila. Vankilasta riippuen tavallisia tapaamisia yritetään hyödyntää salakuljetuksessa.

Salakuljetuksen onnistuttua aineet täytyy piilottaa. Vankilan yleiset tilat ovat sellejä ja selliosastoja suositumpia piilopaikkoja. Aineet pyritään piilottamaan mahdollisimman ylös, koska lähes maan tasalla haisteleva huumekoira ei välttämättä saa hajua katon rajassa olevasta aineesta.

Käytettävät aineet ja maksaminen

Subutex syrjäytti hasiksen vankiloiden käytetyimpänä huumeena 2000-luvulla. Se mahtuu pieneen tilaan ja hyvin pakattuna huumekoiran on vaikea haistaa sitä. Siinä on vankilamarkkinoiden paras tuotto ja pieninä määrinä käytettynä se ei näy huumetesteissä pitkään.

Amfetamiini oli toiseksi suosituin huumausaine. Se tosin ei ole niin paljon voittoa tuottava ja huumekoira haistaa sen Subutexia helpommin. Amfetamiinikaan ei näy testeissä pitkään.

”Bentsopohjaiset” lääkkeet ovat edelleen käytettyjä ja hasistakin kuluu edelleen. Tuoksunsa takia kannabis on sekä henkilökunnan että huumekoiran helppo havaita, se vie paljon tilaa salakuljetettaessa eikä ole rahallisesti kannattavaa toimintaa. Kannabiksen käyttö myös näkyy testeissä pitkään.

Vankiloissa liikkuu jonkin verran ekstaasipillereitä sekä erilaisia hormoneja. Vankilamarkkinoilla liikkuu myös tunnistamattomia sekä väärennettyjä pillereitä. Toisaalta vankiloissa voi olla saatavilla huumeiden parhaat laadut.

Huumeita ja lääkkeitä käytetään vankiloissa paljon suonensisäisesti. Käyttövälineet ovat kiellettyjä, joten niistä on kysyntää, ja ne ovat rahan arvoisia kauppatavaroita. ”Värkkien” puuttuessa vanki käyttää kekseliäisyyttään ja rakentaa käyttövälineen korvikkeen.

Huumeita pistäessään vanki pyrkii siihen, että välineet ovat omat. Pyrkimykset eivät useinkaan toteudu ja välineitä käytetään yhteisesti. Filttereitä ei juuri käytetä. Taudit lisääntyvät ja käytön riskit ovat kovemmat kuin siviilissä.

Käyttövälinekiellosta huolimatta vankiloiden osastoilla on desinfioimispiste käyttövälineiden puhdistamista varten. Vangit eivät kuitenkaan välttämättä käytä pistettä, koska ajattelevat henkilökunnan seuraavan sitä, kuka käy desinfioimassa käyttövälineitä. Lisäksi desinfiointiliuos syövyttää käyttövälineitä.

On arvioitu, että huumeiden vankilahinnat ovat siviilihintoihin verrattuna moninkertaisia. Toisaalta on arvioitu, että huumeita käyttävät vangit hankkivat aineita itselleen ja jakavat ylimääräisen aineen kohtuulliseen hintaan.

Hintoihin vaikuttavat myös henkilökohtaiset suhteet. ”Turistihintaa” maksavat ensikertaiset tai lyhyttä tuomiota kärsimässä olevat vangit. Joillekin huumeiden hinta voi olla hyvin lähellä ns. normaaleja katuhintoja. Tarjolla olevan huumeen hintaan vaikuttaa sekin, kuinka paljon sitä on saatavilla vankilassa. Hinnoilla on tapana nousta Helsingin ulkopuolelle mentäessä. Vaikka huumetta hankittaisiin ja kulutettaisiin vain käyttöannos kerrallaan, voi käyttö ennen pitkää aiheuttaa velan kasvamisen suureksi.

Nykyvanki käyttää vankilassa ansaitsemat pienet tulonsa vankilan kanttiinin antimiin, josta saatavat tavarat voivat toimia maksuvälineinä huumeisiin. Vankilassa tapahtuneen kaupan maksaminen tapahtuu myös esimerkiksi siten, että vanki soittaa jollekin ja antaa tehtävän maksaa velkasumman jollekin tilille. Maksuohjeet voidaan antaa myös tapaajalle tapaamisen yhteydessä. Muiden vaivaamisen sijaan vanki voi kätevästi maksaa huumevelkaansa tilisiirroilla vankilasta käsin. Osa tilisiirroista estetään henkilökunnan toimesta, koska ne näyttävät ilmiselvältä huumevelan maksulta. Joskus vanki voi tosin maksaa velkaansa vankilan kautta juuri siksi, että toivoo poliisin pääsevän huumausainekaupan jäljille. Samasta syystä myös vankilan henkilökunta antaa tilisiirron joskus tapahtua.

Maksukäytäntöjä on toki muitakin. Vankilassa on ”pankkeja”, jotka lainaavat rahaa kovalla korolla. Huumevelkojen maksamiseksi voi tehdä erilaisia töitä. Nämä työt liittyvät samaan aiheeseen: esimerkiksi aineiden jakeluun, velkojen perintään ja salakuljetukseen. Vanki voi siis mahdollisesti maksaa osan käyttämistään huumeista toimimalla ”muulina”. Riskit ovat muulilla. Jäädessään kiinni hän voi jäädä velkaa takavarikkoon joutuneen huumausaine-erän arvon.

Maksamatta jättäminen voi aiheuttaa muitakin ongelmia kuin ainetarjonnan loppumisen. Vaikka vankilaväkivaltaa tai sen uhkaa voivat aiheuttaa esimerkiksi vangin etninen tausta, epäilyt vasikoinnista tai kuuluminen johonkin tiettyyn ”jengiin”, useimmiten väkivaltaan johtavat huumeiden käytöstä ja myynnistä seuranneet ongelmat.

Huumeväkivallan uhkaa aiheuttaa myös tiukentunut lomalle pääsy. Lomalle lähtijää saatetaan painostaa tai uhata tuomaan huumeita palatessaan vankilaan. Myös rikoksen laatu voi aiheuttaa vangille vaatimuksia tuoda aineita lomiltaan. Pahimmillaan huumevelka saatetaan myös keksiä ja sen nojalla painostaa vankia tekemään asioita. Tällainen velka tunnetaan huumorivelkana. Se voi johtua myös siitä, että jonkin henkilön katsotaan esimerkiksi ”mokanneen” jotain huumekaupassa.

Kaikki vangit eivät joudu kohtaamaan uhkailua tai väkivaltaa vankilassa ollessaan. Huumekaupan aiheuttamaan väkivaltaan ei ryhdytä, jos velkasumma ei ole kovin suuri. Vaikka huumevelkaa ei unohdettaisikaan, niin harvoin mutta silti joskus voidaan suurempikin velka antaa anteeksi.

Huumeiden myyjät ja kontrolli

Henkilökunta voi jossain tapauksissa katsoa huumeiden käyttöä ”läpi sormien”. Varsinaista myyntiä toimittavaa henkilöä kutsutaan henkilökunnan puolelta ”ressukaksi”. He ovat henkilöitä, jotka käyttävät huumausaineita, ovat saaneet huumetta sisään vankilaan ja rahoittavat myynnillä omaa käyttöään. Jos hän myy, hän tekee sen omasta vapaasta tahdostaan.

Tarpeeksi halutessaan vanki saattaa yletä urallaan huumeiden myynnissä tuomioidensa aikana. Hän voi päästä hoitamaan jonkinlaista rahaliikennettä. Hän pääsee järjestelemään huumekauppaa. Pikkuhiljaa hänestä voi alkaa muodostua ”pokamies”. Hän pitää itsensä fyysisesti hyvässä kunnossa eikä käytä omia tuotteitaan. Hän saa tukea ja turvaa muista vangeista ja tulee hyvin toimeen vankilan henkilökunnan kanssa. Suurin osa vankilakauppiaista kuitenkin käyttää omia tuotteitaan eikä ikinä ylene urallaan.

Suomen vankiloiden huumemarkkinoiden järjestäytyneisyydestä on ristiriitaista tietoa. Väitetään, että ”vankilajengit” ja ”järjestäytyneet rikollisryhmät” pyörittäisivät vankilamarkkinoita tai että jengit hoitaisivat suurempien huume-erien salakuljetuksen vankiloihin ja ”freet” puolestaan pienempien, omaan käyttöön ja tutuille henkilöille tarkoitettujen aine-erien salakuljetuksen.

Toisaalta on sanottu, että ei ole selkeitä viitteitä siitä, että vankiloissa tapahtuva huumekauppa olisi jotenkin organisoitunutta. Ennemminkin vankilakauppa olisi yksittäisten ”kovempien jätkien” harjoittamaa liiketoimintaa: organisoituneiksi rikollisiksi luokitellut ryhmät ja niiden edustamat henkilöt eivät ansaitse vankilakaupalla ainakaan rahallisesti suuria määriä ja lisäksi se on riskialtista toimintaa. Kun vankilaan hankitaan aineita jengien toimesta, ne menevät useimmiten omaan käyttöön.

Vanki voi jatkaa vankilasta käsin huumekauppaa tapaamisten yhteydessä tai puhelimien avulla. Muita elektronisia laitteita, kuten teksti-tv:tä ja televisiochatteja, voidaan käyttää hyödyksi yhteydenpidossa ulkomaailmaan. Kirjeissä ei voi, ainakaan ilman ennalta hyvin sovittua koodikieltä, sopia asioista. Huumekaupan jatkamiseen tarvitaan siviilin puolella toimivia luottomiehiä, jotka hoitelevat asioita. Aivan yksinkertaista ei huumekaupan jatkaminen kuitenkaan ole, vaikka suomalaisen vangin kekseliäisyyttä onkin monesti mainostettu.

Kontrolliviranomaiset pyrkivät nimittäin seuraamaan toimintaa. Vankilan henkilökunta voi sääntöjen mukaan numeroiden ylös ottamisen lisäksi kuunnella vankien puheluita. Tästä on kuitenkin ilmoitettava vangille. Vankilan henkilökunta voi antaa huumekaupasta epäillyn vangin puhelinnumeron poliiseille ja nämä aloittavat siviilin puolelta tapahtuvan puhelinkuuntelun.

Huumekauppaa kontrolloidaan vankilan sisällä erilaisin keinoin. Koiria käytetään apuna huumeiden löytämisessä, henkilökunta suorittaa säännöllisiä tarkastuksia ja virtsatesteihin suostuneita vankeja saadaan kiinni huumeiden käytöstä. ”Huumemenneisyyden” omaavia vankeja seurataan tarkemmin. Lomalle pyrkivistä vangeista tehdään analyyseja. Tiedottamisen avulla päästään hyvin vankilassakin tapahtuvan huumekaupan jäljille.

Vankiloissa tapahtuvaa huumeiden käyttöä ja kauppaa on usein liioiteltu. Viranomaisten arvioiden mukaan takavarikkomäärät vastaavat noin kymmentä prosenttia vankiloiden huumemarkkinoilla liikkuvista huumemääristä. Siviilin puolella toimiviin huumemarkkinoihin verrattuna vankiloiden huumemarkkinat näyttäisivät takavarikkotietojen perusteella olevan todella pienet.

Suljettujen muurien sisällä tapahtuvilla markkinoilla on muutakin kuin rahallista arvoa muurien ulkopuolella tapahtuville markkinoille. Vankiloita pidetään rikollisten kouluina ja vankiyhteisö tarjoaakin mahdollisuuksia rikollisten käyttäytymismuotojen ja rikoksentekotekniikan suoranaiseen oppimiseen. Näin vankilamaailmaa voidaankin pitää eräänä ammattirikollisuuden tukipilarina. Tilana vankila voidaan nähdä paikkana, joka tuo asiaan kuuluvan jäsenistön yhteen. Siellä ylläpidetään alan perinteitä, vaalitaan niitä ja luodaan uusia. Ensikertaiselle vangille tuomio voi merkitä sitä, että hän voi saada kosketuksen huumemarkkinoihin tai jopa kokeilla huumeita ensimmäisen kerran. Vankilassa solmitut huumekontaktit toimivat kuitenkin usein lähinnä kertaluontoisesti tai ainoastaan ”oman aikansa”.

Jussi Perälä
Tutkija