Päihteet, mielenterveys ja vankeus

Vankiloissa toteutetun laajan terveystutkimuksen mukaan vangeilla on paljon mielenterveys- ja päihdeongelmia. Yhdeksän kymmenestä vangista sairastaa päihderiippuvuutta. Lähes joka toisella vangilla on persoonallisuushäiriö, ahdistuneisuushäiriö, masennus tai muu psyykkinen sairaus. Näihin ongelmiin on saatavilla apua.

Vieroitusoireiden hoitaminen

Vankeuden alussa monilla on vieroitusoireita, joihin saa lääkinnällistä apua poliklinikalta. Erillisiä vieroitusosastoja ei vankiloissa ole ja samaan aikaan kun toinen potee vieroitusoireita, voi toinen vanki samalla selliosastolla käyttää päihteitä.

Tällöin psyykkiset vieroitusoireet, kuten ahdistus ja ainehimo, voivat pahentua. On suositeltavaa vähentää päihteiden käyttöä omatoimisesti jo vapaudessa tai hakeutua oman kunnan vieroitusyksikköön ennen tuomion alkua.

Monet päihteet, erityisesti keskushermostoa kiihottavat aineet kuten amfetamiini, ekstaasi, kokaiini ja osa muutohuumeista aiheuttavat vierotusvaiheessa masentuneisuutta, joka lisää riskiä retkahtaa päihteisiin uudestaan. Masennus liittyy päihteiden käytön aiheuttamaan aivojen välittäjäaineiden epätasapainoon.

Tila useimmiten korjaantuu ajan kanssa, mutta retkahduksen välttämiseksi voi joskus olla paikallaan masennuslääkitys.

Bentsodiatsepiinit voivat joillakin vaikuttaa paradoksaalisesti, eli eivät toivotulla tavalla rauhoittavasti ja rentouttavasti, vaan levottomuutta, tuskaisuutta ja aggressiivisuutta lisäävästi. Bentsodiatsepiinien vieroitusoireet ovat pitkäkestoisia. Oireet ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä ja ”hulluksi tulemisen” pelko pahentaa tilannetta, kun oireita ei aina osata tulkita vieroitukseen liittyviksi.

Päihteet vankeusaikana

Vankilassa päihteiden saatavuus ei aina ole ongelmatonta. Päihdesairaus voi ilmetä myös niin, että tekee tekoja, joita ei välttämättä tekisi vapaudessa tai päihdyttää itsensä keinolla millä hyvänsä: imppaamalla liuottimia, käyttämällä päihdehakuisesti vankilan lääkärin määräämiä lääkeaineita, juomalla kiljua jne.

Huumeveloissa voi joutua salakuljettamaan vankilomilla päihteitä vankilaan tai saattaa yrittää kiristää omaisilta rahaa. Onneksi moni myös vähentää tai lopettaa päihteiden käytön vankeudessa, joko päihdekuntoutuksen avulla tai omatoimisesti.

Keskushermostoa kiihottavat ja hallusinoivat päihteet, mm. kannabis, LSD, sienet ja osa muuntohuumeista,  aiheuttavat vainoharhaista ajattelua ja käyttäytymistä. Pahimmillaan tila voi olla paranoidinen psykoosi, jolloin realiteettien taju pettää ja ihmisellä on hallusinaatioita, joista yleisimpiä ovat näkö- ja kuuloharhat.

Harhat voivat ilmetä solvaavina tai nimittelevinä ääninä päässä. Ihminen saattaa uskoa muiden liittoutuneen häntä vastaan tai epäillä, että ruokaan on laitettu myrkkyä. Tämä aiheuttaa lisää pelkotiloja, jotka voivat estää liikkumista sellin ulkopuolella. Riski väkivaltaiseen käyttäytymiseen kasvaa. Tällöin ihminen tarvitsee sairaalahoitoa, jonne voi hakeutua itse tai henkilökunnan ohjaamana.

Hoidon avulla vointi kohentuu, mahdolliset väkivallanteot voidaan ennaltaehkäistä ja ymmärrys omasta mielenterveydestä, sen voimavaroista ja rajallisuudesta lisääntyy.

Muuntohuumeiden käytöstä johtuviin vainoharhoihin, sekä kuulo- ja näköharhoihin eivät antipsykoottiset lääkeaineet näytä tehoavan yhtä hyvin kuin muista syistä johtuviin harhoihin. Harhoja saattaa olla useita viikkoja käytön lopettamisen jälkeen.

Myös vallitsevilla olosuhteilla voi olla vainoharhaisuutta lisäävä vaikutus. Päihteiden käyttö on kiellettyä ja siihen liittyy peittelyä ja salailua. Vartijan perustehtävänä on valvoa ja minimoida päihdehaittoja. Rikoksiin tai päihdekauppoihin liittyviä ristiriitoja voi tulla muiden vankien kanssa, etkä aina tiedä, keneen voit luottaa ja ketä epäillä.

Päihteiden käyttö aiheuttaa unettomuutta, joka on vankilaolosuhteissa hankalampaa kuin vapaudessa, jossa on vapaus liikkua ja olla aktiivinen vuorokaudenajasta riippumatta. Keskushermostoa kiihdyttävät päihteet aiheuttavat käyttöjakson aikana ja vieroitusvaiheessa unettomuutta. Valvominen aiheuttaa psyykkisen voinnin huononemista.

Säännölliset elämäntavat ja rutiinit tukevat mielenterveyttä. Vankeuden aikana kannattaa käyttää hyväkseen ulkoilut ja mahdollisuudet liikuntaan, vankityöhön tai opiskeluun. Nukkumalla aamulla pitkään tai päivällä vuorokausirytmi menee helposti sekaisin. Keskushermostoa lamaavat päihteet, kuten opiaatit ja bentsodiatsepiinit, voivat suurilla annoksilla tehdä tokkuraisen ja uneliaan olon ja sekoittaa vuorokausirytmiä.

Vapautumiseen valmentautuminen

Vankilan olosuhteet, mahdollinen katkeroituminen ja rikoksen tuoma syyllisyys ovat psyykkisesti kuormittavia. Vankilassa on aikaa pysähtyä miettimään omaa elämäänsä, jolloin voi ahdistua lisää, mutta pakollinen pysähtyminen voi olla myös voimavara ja tilaisuus muutokseen.

Tuomion alku, vapautumisen läheisyys ja erityisesti ensimmäinen tuomio ovat psyykkisesti raskaita. Monilla on sopeutumisvaikeuksia. On ikävä läheisiä ja ystäviä ja on sopeuduttava laitoksen rutiineihin ja sääntöihin. Ei välttämättä tule toimeen kaikkien vankien ja henkilökunnan kanssa, mutta selviydyttävä on. Osalle laitoksen säännöllinen arki tuo myös turvaa, passivoitumista ja laitostumista.

Vapautuminen asettaa uusia haasteita ja monia kysymyksiä. Miten sopeutua siviilielämään? Mitä voimavaroja minulla on ja mitä tukea saa vapaudessa? Mielessä voi pyöriä hyvin ristiriitaisia toiveita, on toive päihteettömyydestä ja samalla voi suunnitella pitävänsä suuret ”vapautumisjuhlat”, jolloin otetaan menetettyä aikaa kiinni ja käytetään päihteitä ”kaksin käsin”.

Riski tehdä uudestaan rikoksia tai kuolla yliannostukseen on suurin heti vapautumisen jälkeen. Nämä on hyvä tiedostaa ja tehdä vapautumissuunnitelma sekä ”varasuunnitelma”, jos kaikki ei suju alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Läheisten ja puolison odotukset voivat olla myös erilaiset kuin vapautuvan vangin. Läheinen voi odottaa sosiaalisuutta ja sukulaisvierailuja. Vapautuva taas voi haluta kodin rauhaan. Kannattaa puhua vapautumiseen liittyvistä odotuksista jo ennen vapautumista. Monet sosiaaliset kontaktit voivat olla aluksi raskaita, kun kaikki siviilielämään liittyvä vie aikansa sopeutua.  Ahdistusta ja paniikkituntemuksia saattaa tulla vaikka julkisissa liikennevälineissä.

Mistä apua päihdeongelmaan vankilassa?

Jokaisessa vankilassa on sairaanhoitaja tai useampia sairaanhoitajia sekä osa-aikainen lääkäri. Sairaalahoitoa mielenterveysongelmiin saa Psykiatrisessa vankisairaalassa Turussa tai Vantaan yksikössä. Lisäksi kaikissa vankiloissa on erityistyöntekijöitä: psykologeja, pappi, sosiaalityöntekijä, päihdeohjaajia jne., jotka auttavat psyyken ja päihteisiin liittyvien kysymysten kanssa.

Kannattaa aktiivisesti hakeutua keskustelemaan työntekijän kanssa, jota kohtaan tuntee luottamusta. Ammattinimikkeellä ei aina ole väliä, vaan sillä, kenelle pystyy parhaiten puhumaan.

Parasta apua päihdeongelmaan saa, jos hakeutuu ja pääsee päihdekuntoutukseen vankilassa. Moni on aloittanut kuntoutumisen vankilassa, jatkanut sitä vapaudessa ja näin päässyt pois päihde- ja rikoskierteestä.

Vankeudessa jatketaan siviilissä aloitettua korvaushoitoa, voidaan saattaa korvaushoidon arvio loppuun tai tehdä korvaushoidon arvio ja aloittaa korvaushoito tai tehdä lähete korvaushoidon arvioon siviilin lähestyessä. Lisätietoa saat päihdeohjaajalta ja poliklinikalta.

Päihteiden käyttö lisää psyykkisiä oireita ja moni käyttää päihteitä itselääkintänä, joka pahentaa päihdekierrettä ja psyykkisiä oireita. Skitsofreniaa, masennusta tai muuta vakavampaa mielisairautta kannattaa hoitaa, vaikka ei kykenisi kokonaan luopumaan päihteistä. Sairauden oikea hoito usein vähentää päihteiden tarvetta.

Lyhyesti

  • Poliklinikalta saat lääkinnällistä apua päihdevieroitusoireisiin.
  • Päihteiden käyttö voi olla ”itselääkintää”, joka kuitenkin pahentaa psyykkisiä oireita.
  • Säännöllisyys vankilassakin mm. ulkoilut, vuorokausirytmi, mielekäs tekeminen tukevat mielenterveyttä.
  • Vankeusaikana kannattaa hakeutua päihdekuntoutukseen ja hoitaa mahdollista korvaushoitoasiaa eteenpäin.
  • Yliannostuksen riski on suuri heti vapautumisen koska elimistön sietokyky päihteisiin on laskenut.
  • Keskustele läheistesi kanssa ajoissa vapautumiseen liittyvistä odotuksista ja toiveista.

Eeva Tamminen
Psykiatrian sairaanhoitaja
Psykiatrinen vankisairaala, Vantaan yksikkö