Rikollisuus Suomessa

Rikos on laissa rangaistavaksi määrätty teko. Kaikenlaiset poikkeavan käyttäytymisen muodot tai ei-toivottavat teot eivät ole rikoksia. Esimerkiksi puolison aviollinen pettäminen tai lasten kasvatuksen laiminlyönti eivät sinällään ole rangaistavia.

Rangaistavat teot voivat vaihdella eri yhteiskunnissa ja eri aikoina vallalla olevien moraalisten arvostusten ja yhteiskunnallisten olojen mukaan. Maksukorttipetokset eivät olleet vuosikymmeniä sitten rangaistavia tekoja, koska ei ollut maksukortteja. Sen sijaan homoseksuaalisessa suhteessa oleminen ja myöhemmin tuollaiseen suhteeseen kehottaminen ovat olleet aiemmin rikoksia.

Sosialistisissa maissa yksityistä voittoa tavoitteleva vaihdantatalous oli rangaistavaa, kun se markkinatalousmaissa on talouselämän perusta.

Rikollisuuden määrä vaihtelee eri aikoina. Rangaistavista teoista vain osa tulee poliisin tai muiden viranomaisten tietoon. Monessa rikostyypissä suurin osa rikollisuudesta jää piiloon ja tilastoimatta rikoksina. Rikosten tilastointi perustuukin ensisijaisesti poliisin tietoon tulleeseen rikollisuuteen.

Vakavat rikokset kuten henkirikokset tulevat suuremmaksi osaksi poliisin tietoon ja niistä myös selvitetään suuri osa. Niin sanotusta massarikollisuudesta eli perinteisistä väkivalta- ja omaisuusrikoksista sekä liikennerikoksista suurin osa jää piiloon.

Mitä vakavampi rikos on kyseessä, sitä todennäköisempää on, että se ilmoitetaan poliisille. Ilmoittamiseen kannustaa myös se, että rikoksen kohteena oleva omaisuus on vakuutusturvan alaista.

Piilorikollisuuden osuuden vaihtelu vaikeuttaa rikollisuudesta ja sen kehityksestä saatavan kuvan muodostamista. Väestökyselytutkimusten perusteella tiedetään, että esimerkiksi yksityiseen henkilöön kohdistuneista väkivalta- ja omaisuusrikoksista ilmoitetaan poliisille nykyisin huomattavankin paljon useammin kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Parempi tilannearvio saadaan, kun kokonais- ja piilorikollisuutta tarkastellaan muidenkin lähteiden kuin poliisitilastojen perusteella. Kaikista rikostyypeistä tällaista rinnakkaistietoa ei ole saatavilla, joten joudutaan tyytymään siihen, mitä tilastot meille rikollisuudesta kertovat.

Tilastoihin sisältyy myös paljon muita epävarmuustekijöitä, jotka tulisi ottaa huomioon. Seuraavassa rikollisuutta tarkastellaan ensisijaisesti poliisitilastojen valossa, mutta tilastotietoa pyritään täydentämään rinnakkaistiedoilla.

Rikollisuustilanne rikoslajeittain

Poliisin tietoon on tullut viime vuosina lähes 500 000 rikosta. Tähän lukuun sisältyy myös yli 100 000 rikoslakiin perustuvaa liikennerikosta. Lähes puolet näistä ilmi tulleista rikoksista on erilaisia omaisuusrikoksia.

Ilmi tulleiden rikosten määrä on 1990-luvun alusta lähtien vähentynyt. Varkausrikosten kohdalla vähentyminen on ollut miltei yhtäjaksoista. Maksukorttipetokset ja muut petosrikokset ovat sen sijaan lisääntyneet.

Edellä mainittujen rikosten lisäksi vuosittain on kirjattu runsaat 300 000 liikennerikkomusta. Niiden osuus on vuosien mittaan kasvanut. Se johtuu ennen muuta liikennevalvonnan lisääntymisestä. Kasvu johtuu paljolti automaattiseen kameravalvontaan siirtymisestä. Liikennerikkomuksista enin osa onkin ylinopeuksia.

Yli neljä viidestä kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista on ollut liikenne- tai omaisuusrikoksia. Yhteensä poliisin tietoon tulleita rikoksia on siten ollut viime vuosina yli 800 000 tapausta.

Rikollisuuden rakenteessa on tapahtunut vuosien mittaan muutoksia. Toisin kuin liikennerikosten omaisuusrikosten määrän kehitys on jo pitkään ollut laskusuunnassa.

Poliisin tietoon tullut väkivalta on sitä vastoin lisääntynyt vuoteen 2010 saakka. Sen jälkeen pahoinpitelyrikosten määrä on kuitenkin vähentynyt melko selvästi.

Uusina ja paljon poliisiresursseja vaativina rikostyyppeinä ovat 1990-luvulla nousseet esiin talousrikollisuus ja huumausainerikollisuus. Huomattavan rakenteellisen muutoksen on aiheuttanut myös valtion rajat ylittävän rikollisuuden kasvu sekä ylipäätään rikollisuuden kansainvälistyminen. Lisäksi tietotekniikan kehittyminen on mahdollistanut uusia rikostilaisuuksia ja tekotapoja sekä kokonaan uudenlaisen rikollisuuden syntymistä.

Henkirikoksia on ollut vuosittain keskimäärin jo alle 100. Niiden määrä on laskenut jo pitkään. Syrjäytyneiden ja alkoholisoituneiden miesten keskinäinen väkivalta on ollut selvästi enemmistönä. Koulusurmatapaukset ovat vaatineet joinain vuosina paljon uhreja.

Ilmi tulleita pahoinpitelyrikoksia on edelleen yli 30 000 rikosta vuodessa. Niiden määrä on pitkään jatkuneen kasvun jälkeen kääntynyt kuitenkin 2010-luvulla laskuun. Väestökyselyjen mukaan fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneiden osuus on pysynyt 1980-luvun alusta nykypäiviin asti suunnilleen samana, mutta väkivallalla uhkaamiset ovat lisääntyneet. Samaan aikaan vammaan johtaneen väkivallan ilmoittaminen poliisille on kolmin-nelinkertaistanut.

Poliisin tietoon tulleiden seksuaalirikosten määrä on ollut nousussa. Raiskauksia on kirjattu vuosittain yli 1000 tapausta. Lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä on ollut niin ikään runsaat 1000 tapausta. Väestökyselyjen mukaan vähintään 15-kertainen määrä naisia on pakotettu vuoden aikana seksuaaliseen kanssakäymiseen. Piiloon jäävän rikollisuuden osuus on siis huomattava.

Omaisuusrikoksista suurin osa on varkausrikoksia (noin 130 000 vuodessa). Muita suurehkoja ryhmiä ovat olleet vahingontekorikokset sekä kavallus- ja petosrikokset. Ryöstörikoksia on ollut noin 1500-1600 rikosta vuosittain. Omaisuusrikosten määrät ovat niin poliisin tietoon tulleen kuin väestöhaastattelutietojen perusteella vähentyneet viimeisen reilun parinkymmenen vuoden aikana.

Talousrikollisuus nousi esille ja otsikoihin 1990-luvun alkupuolen lamavuosina. Sen jälkeen ilmi tullut talousrikollisuus on määrällisesti vähentynyt. Talousrikollisuuden muotoja ovat verorikokset, velallisen rikokset, kirjanpitorikokset, arvopaperimarkkinarikokset, erilaiset petokset, jotkut ympäristörikokset ja harmaan talouden ilmiöt.

Joidenkin talousrikosten määrä vaihtelee taloussuhdanteiden mukaan. Konkurssien uhat lisääntyvät matalasuhdanteiden aikana, jolloin velallisen rikosten määrä yleensä kasvaa. Talousrikoksissa rikoshyöty voi olla pahimmillaan miljoonia euroja. Talousrikoksista suuri osa on piilorikollisuutta.

Rattijuopumuksia tulee vuosittain ilmi alle 20 000 tapausta vuodessa. Ilmi tulleen rattijuopumuksen määrä on vähentynyt noin kolmanneksen 1990-luvun alusta. Huumepäihtymyksen osuus on näissä lisääntynyt ja alkoholitapausten vähentynyt. Tienvarsitutkimusten mukaan todellinen rattijuopumus liikennevirrassa on pysynyt suunnilleen samalla tasolla 1980-luvun alkupuolelta lähtien.

Huumausainerikosten kasvu osuu 1990-luvulle. Sen jälkeen tilanne on välillä tasaantunut ja välillä taas muuttunut huonompaan suuntaan. Huumausainerikoksia on 2010-luvulla tullut poliisin tietoon vuosittain noin 20 000-25 000, joista lähes kaksi kolmasosaa on ollut huumausaineiden käyttörikoksia. Törkeitä huumausainerikoksia on ollut runsaat 1 000 tapausta vuodessa.

Rikollisuuden piirteitäRikoksiin syyllistyvistä suurin osa on 15-30 -vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia. Myös rikosten uhreista suuri osa on nuoria. Rikollisuus liittyykin tavalla tai toisella nuoruuden ohimenevään ikävaiheeseen vähentyen sitten ikääntymisen myötä.

Kun koko Suomen väestö on keskimäärin vanhentunut, tällä on rikollisuutta vähentävä vaikutus. Toisaalta iäkkäämmät ihmiset ilmoittavat heihin kohdistuneista rikoksista nuoria enemmän, minkä vuoksi ilmitulleiden rikosten määrät ovat voineet kasvaa, vaikka kokonaisrikollisuus olisikin vähentynyt tai pysynyt ennallaan.

Rikoksiin epäillyistä noin viidennes on naisia. Naiset joutuvat kuitenkin rikosten uhriksi yhtä usein kuin miehet.

Ulkomaan kansalaisten osuus poliisin tietoon tulleista rikoksista on reilut 10 prosenttia. Heistä vajaa puolet on maahanmuuttajia ja muut eri syistä Suomessa tilapäisesti oleskelevia.

Maahanmuuttajat joutuvat väestöosuuteensa suhteutettuna puolestaan suomalaisia useammin väkivaltarikosten uhreiksi. Ulkomaalaiset syyllistyvät suhteellisesti useimmin seksuaalirikoksiin ja ryöstörikoksiin. Määrällisesti liikennerikokset ovat kuitenkin kaikkein yleisimpiä kuten suomalaisillakin.

Ulkomaalaisepäillyistä noin puolet on virolaisia, venäläisiä, somaleja ja irakilaisia. Vankilaan tuomituista ulkomaalaisista suurin ryhmä ovat virolaiset ja puolet tuomituista kärsii tuomioitaan huumausainerikoksista.

Alkoholin merkitys on varsinkin väkivaltarikoksissa suuri. Alkoholin kulutuksella ja alkoholioloilla onkin paljon merkitystä väkivaltarikosten ja rattijuopumusrikosten tasoon. Myös erilainen syrjäytyminen altistaa ihmisiä niin rikosten tekemiseen kuin niiden uhriksi joutumiseen.

Muuten rikollisuuden tasoon vaikuttaa rikostilaisuuksien määrä. Shekkien käytön loppuessa loppuivat myös shekkipetokset. Itsepalvelukaupankäynnin yleistyessä näpistysten määrät yleistyivät. Ylipäätään taloudellisen toiminnan vilkastuminen ja ihmisten käytössä olevan rahan määrä vaikuttavat rikollisuuteen, kun rikostilaisuudet ja ihmisten liikkuvuus lisääntyy sekä vapaa-ajanviettotavat monipuolistuvat.

Kaupungistuminen on puolestaan lisännyt rikollisuutta ja keskittänyt esimerkiksi väkivaltarikoksia ravintoloiden sulkemisajan jälkeisiin tilanteisiin ulkona. Tietotekniikan yleistyminen ja internetin käyttö ovat lisänneet olennaisesti rikoksentekomahdollisuuksia. Sen ohella rikosten tasoon vaikuttavat ahneudesta ja muita ihmisiä kohtaan tunnettavasta piittaamattomuudesta johtuva ihmisten halu tehdä rikoksia.

Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ei ole syntynyt erityisen paljon rikollisia alakulttuureja tai sellaisia alueita, missä on suuri vaara joutua rikoksen uhriksi. Rikosten torjumiseksi asetettu valvonta, joka voi olla yksityistä, viranomaisvalvontaa tai lähiyhteisön epävirallista kontrollia, vaikuttaa myös paljon siihen, kuinka paljon rikoksia tehdään. Rikollisuuden viranomaiskontrolloinnilla pyritään riittävän korkeaan kiinnijäämisriskiin, mikä vähentää halua tehdä rikoksia.

Kansainvälisesti vertailtuna Suomen ja muiden Pohjoismaiden rikollisuus on vähäisempää kuin muualla Euroopassa, kun tietolähteenä käytetään yhteismitallisia lähteitä kuten uhrikyselyjä ja liikenteen tienvarsitutkimuksia. Suomi sijoittuu vain henkirikosten osalta läntisen Euroopan rikollisimpien maiden ryhmään. Tämän rinnalla Suomi on ollut myös itsemurhaluvuissa läntisen Euroopan kärjessä.

Ulkona liikkumisen pelko on Suomessa vähäisempää kuin useimmissa muissa Euroopan maissa ja ihmiset pitävät asuntomurron kohteeksi joutumista Suomessa epätodennäköisempänä kuin mitä muiden Euroopan maiden kansalaiset omassa maassaan.

Suomessa on asetettu tavoitteeksi olla Euroopan turvallisin maa ja ainakin lähelle tätä tavoitetta on eri tutkimusten ja arvioiden valossa päästy.

Hannu Niemi
Suunnittelija
Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti