Kansalaiset vankiloissa
Vanki, vankila, vankeuslaki, vapautuva vanki ja niin edelleen. Puhuttaessa vangeista ja vankiloista meissä ihmisissä tapahtuu usein välittömiä reaktioita.
Jotkut saavat kylmiä väreitä ja vangitsevat tuomiotaan suorittavan”kiven” eli erilaisten mielleyhtymien ja mielipiteiden sisään. Aihe jättää harvoin kylmäksi, päinvastoin.
Mitäpä jos puhuisimmekin rangaistustaan suorittavista kuntalaisista, isistä, äideistä, pojista, tyttäristä, ystävistä tai yhtiökumppaneista, eli ihan täysimääräisistä kansalaisista? Statuksen ympäriltä taisi juuri hävitä ainakin osa vanki-käsitteen mukanaan tuomista ennakkoluuloista.
Laitosvallasta luopumisen myötä rangaistustaan suorittava nimittäin säilyttää oikeutensa täysimääräisenä, ellei viranomainen niitä lakiin perustuen erityisesti rajoita. Näin ollen vankiloissamme on oikeustoimikelpoisia henkilöitä, lastensa huoltajia ja vanhempia.
Vankeusrangaistuksen sisältönä on vapauden menetys, eikä oikeuksiin aiheudu muita rajoituksia kuin sellaisia, jotka perustuvat lakiin tai johtuvat välittömästi rangaistuksen suorittamisesta.
Usein kuulee sanottavan ”Valtio pitäköön huolen omistaan”. Henkilön kotikunta ei kuitenkaan muutu rangaistuslaitokseen sijoitettaessa. Näin ollen vankeusrangaistusta suorittaa kuntalainen, jolla on lähtökohtaisesti oikeus samoihin palveluihin kuin naapurillaan rangaistuksesta huolimatta.
Myös vankila mielletään salaperäiseksi, ehkä pelottavaksikin paikaksi. Se sijaitsee riittävän syrjässä ja kaukana tavallisesta arjesta ja sen rutiineista. Vankilan olot on kuitenkin järjestettävä niin pitkälle kuin mahdollista vastaamaan yhteiskunnassa vallitsevia elinoloja.
Tuomioistuimen tehtävänä on katsoa menneisyyteen, todeksi näytettyyn rikokseen, ja määrätä tekoon oikeassa suhteessa oleva rangaistus. Täytäntöönpanoviranomaisen tehtävänä puolestaan on katsoa tulevaan ja miettiä, miten rikokseen syyllistynyt henkilö saataisiin vielä hyödyttämään yhteiskuntaa.
Yhteiskunnan turvallisuutta lisätään uusintarikollisuutta vähentämällä, ei henkilöitä määräämättömäksi ajaksi sieltä eristämällä.
Tästä huolimatta saatamme lukea uutisotsikoita jo vapautuneista, siis tuomionsa suorittaneista taparikollisista, huumediilereistä, talousrikollisista, murhaajista ja paloittelusurmaajista. Vankiakin vahvempi stigma on ja pysyy uutisesta seuraavaan.
Vanki- ja kriminaali-käsitteen itseään ennustavasta leimasta on käyty kansainvälistä keskustelua. Englannissa vankeja kutsutaan käsitteillä ”service user” tai ”returning citizen”. Suomessakin asiaa voitaisiin pohtia ja huomata, ettei kansalainen ”kadonnut koneeseen”, vaan henkilö säilyttää erilaiset yhteiskunnalliset roolinsa vankeusrangaistuksesta huolimatta.
Tässä kaikessa on kyse suomalaiseen seuraamusjärjestelmään sisällytetystä normaalisuusperiaatteesta. Normaalisuus on kuitenkin usein kaukana laitosolosuhteista. Toisaalta, mikä on normaalia? Onko rikoksiin syyllistyminen normaalia? Tässäpä aihe, josta voisi kirjoittaa jatkossakin.