Katoavatko ystävät?

Mielenkiintoinen kysymys varsinkin vankilassa. Oikeastaan tilanne alkaa, kun vielä ollaan siviilissä ja saa tuomion. Kun odottaa tuomion alkamista, huomaa, kuinka ystäviä ja kavereita häviää ympäriltä.

Asioita, joita olet puhunut ystäville, leviää eteenpäin ja ikävien asioiden puhuminen selän takana alkaa. Aihe ei ole kuitenkaan vakava, mutta jotenkin se kai kuuluu sit asiaan kun toinen menee vankilaan, ettei haluta näyttää toisille, et välittää.
Kuitenkin jää muutama ystävä, jotka pitävät satunnaisesti yhteyttä.

Mutta pettymyksiä joutuu kohtaamaan, koska kun vanki sopii ystävänsä kanssa, että hän tulee tapaamaan vankilaan, niin vanki odottaa innolla tapaamista ystävänsä kanssa, mutta harvoin sitä tapaamista kuitenkaan tulee. Koska sitä yleensä maataan krapulassa tai muuten vaan ei jakseta, eikä enää kehdata vastata puhelimeen.

Myöhemmin tulee kyllä selityksiä kissan ristiäisistä sun muusta. Se tuntuu pieneltä asialta, joka on ulkopuolella, ettei tule tapaamisiin, mutta vangille se on loppujen lopuksi iso asia, koska saa muuta ajateltavaa sekä se tunne, että joku ajattelee hänestä ulkopuolella, saa hyvälle tuulelle ja jaksamaan taas eteenpäin.

Omalla kohdallani en jaksa välittää, että tuleeko tapaaja vai ei, niin ainakaan pettymys ei ole suuri. Oikeastaan hyvä, et näin on käynyt, koska vankilassa oloaika on aukaissut silmäni, ketkä ovat oikeasti ystäviä ja oikeasti välittävät, mutta tämä ei saisi olla ainoa asian selvitysmuoto.

Mutta mielenkiintoista minunkin kohdallani on, että pidin paljon yhteyttä kavereihini sekä he minuun, mutta reippaasti yli puolella on vähentynyt yhteydenpito, kun olen vankilaan siirtynyt.

Minun mielestäni olisi hyvä ihmisten miettiä, miltä heidän ystävästään tuntuu, kun hän on suorittamassa vankeutta, oli sitten kyseessä iso tai pieni tuomio taikka rikos, kun jättää väliin ystävänsä tapaamista. Mutta kun taas vapaus koittaa nii kyllä sitten pidetään yhteyttä, onko sitten laiskuutta vai mistä johtuu?

Omalla kohdallani en katkerana aio asiaa käsitellä, mutta kun vapaudun niin en aio pitää yhteyttä näihin, jotka niin sanotusti on hylännyt minut vankeustuomioni tähden. Koska nämä, jotka pitävät yhteyttä, niitä osaa arvostaa, koska heidän ystävyys on aitoa ystävyyttä, ei vain mielistelyä vaan ovat aitoja ystäviä.

Tässä pohdittavaa, joka koskee yllättävän montaa vankia sekä varmasti muutenkin siviilissä olevia.
-Mr Ron Snake