Koulukodin perintö

don’t wanna talk
About things we’ve gone through
Though it’s hurting me
Now it’s history

1. TURHA TOIVO
Mä makaan mun sellissä ja katson Abban Mamma Mia -musikaalia. Mun pitää olla vähän varuillaan; jengi ei voi saada tietää, et sä oot kiinnostunu jostain, missä puhutaan rakkaudesta. Linnassa on voimassa viidakon lait 24/7.

Mua ahdistaa katsella Meryl Streepiä ja Pierce Brosnania – kun niiden roolihahmot löytää toisensa kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Mä en silti voi olla katsomatta, tällaiset rakennuspalikat mulle on jaettu.

Yhdessä toisessa leffassa sanotaan, että Jumala on jättänyt tän paikan jo kauan aikaa sitten. Mulla on vähän sama juttu tän mun elämän kanssa. Emmä jaksa enää yrittää, eihän kukaan muukaan oikeesti tee sitä. Mä oon käytännössä jo poissa, jonkun muun pitäis vaan clousata tää.

Mä en oo osannu sitäkään ite tehdä.

Mun nimi on Rami, 52-v ja mä oon kotoisin Lahdesta. Me asuttii siinä ihan radiomastojen vieressä. Mä oon dokannu ja ollu linnassa koko mun aikuiselämäni ajan, jo yli 30 vuotta. Mulla on kaksi aikuista poikaa ja ne vihaa ja inhoo mua, ihan syystä. Pojat on ilmoittanu mulle, että ne ei enää ikinä haluu tavata mua.

Mä oon täyspaska faija.

Mun edellisessä kakulla – vielä viis vuotta sitten, mä yritin olla selviytyjä. Tsemppaaja. Mä olin hyvässä kondiksessa, kävin töissä, opiskelin ja sain tenteistä hyviä arvosanoja. Mä puhuin vankilas syvällisiä pastorin ja psykologin kanssa. Mä osasin torjuu mun vituiks menneen elämän kaikki muistot ja keskityin vaan positiivisiin asioihin.

Mut sit ku mä laitoin illalla valot pois päältä ja mieleen tuli aika – se lyhyt hetki mun elämässä – jolloin mä olin onnellinen, niin tuntu siltä, et joku pistäis tulikuumalla piikillä takaraivoon. Sydän rupes hakkaan tuhatta ja sataa ja pian lakanat oli hiestä läpimärät. Mitä tai ketä varten mä enää pidän näitä kulisseja yllä?

Mitä mä odotan tulevaisuudelta – tai mikä vittu se edes on?

2. IKUINEN LEIMA

Mä menin viime viikolla pankkiin hakeen verkkopankkitunnuksia. Siihen tarvitaan ”tärkeä syy” -loma, joka anotaan vankilasta. Pitää tarkkaan määrittää, missä ja koska liikkuu. Sen pankin osoite oli Mikonkatu 13 – ja oli vielä perjantai-iltapäivä. Mä menin sinne pankkiin siististi pukeutuneena, kättelin ja hymyilin sille pankkivirkailijalle.

Siihen ne hyvät jutut sitte loppukin. Se nainen sano, et mulla on tili toisessa pankissa. Ei varmasti oo, mä sanoin. Sit siinä keskusteltii vähän niinku väkinäisesti, kunnes pankin esimies tuli paikalle. Selvis, että mä olin muistellu pankkineuvojan kanssa käydyssä puhelinkeskustelussa, että onkohan mulla vielä toinen tili.

Nyt ne vetos siihen keskusteluun ja sano, että ne ei voi antaa mulle verkkopankkitunnuksia. Ihan niinku poliisiin ristikuulustelussa. Sit siihen neukkarin viereen tuli pankin vartija. Oikeesti.

Ja sit mä tajusin.

Mähän olin ihan kokonaan unohtanu, et mun otsassahan luki, et mä oon vaarallinen rikollinen ja tulin itse asiassa ryöstämään tän pankin ja tappamaan kaikki sen virkailijat. Varasin repunkin ihan vaan isoja setelitukkoja varten. Se ”keskustelu” päätty siten, että se pankin esimies anto mulle ikivanhoja maksupalvelukuoria: ”Maksa näillä laskus”. Ja sitte se vartija saatto mut ulos pankista.

I’ve played all my cards
And that’s what you’ve done too
Nothing more to say
No more ace to play

3. OHIKIITÄVÄ HETKI

Kun mä olin joku 16-vuotias, ni mä ihastuin yhteen tyttöön – se oli jotain 70-luvun loppuu. Sen tytön nimi oli Lotta. Mä näin sen Mäntsälän lavalla, siellä esiintyi Danny ja Armi ja ne laulo sitä niitten renkutusta: ”Tahdon olla sulle hyvin hellä”. Me oltiin mun kaverin kanssa juomassa kossuu ja kahviliköörii, kun Lotta ja sen kaverit tuli siihen. ”Saaks yhden huikan?” se kysy.

Me biletettiin Lotan kanssa koko se lauantai-ilta ja naureskeltii Dannyn kiilteleville housuille. Ennen kuin Lotta lähti takas himaan, se antoi mulle suukon ja kiitti kivasta illasta. Se oli siinä. Me oltii Lotan kanssa yhdessä koko se ihana kesä.

Mä olin ihan myyty ja umpirakastunut.

I was in your arms
Thinking I belonged there
I figured it made sense
Building me a fence

Sit yks lauantai tää mun rakkaus ei tullukkaan Mäntsälän lavalle. Mä olin huolesta ja ikävästä ihan sekaisin ja itkin koko seuraavan yön. Sit viimein, parin viikon päästä mä tapasin Lotan kaverit ja ne kerto mulle tän hirveen tarinan: Lotan isä oli käyttänyt sitä seksuaalisesti hyväkseen, kun se oli ollu joku 3-4-vuotias.

Sen lapsuus ja nuoruus oli ollu tästä johtuen ihan täys katastrofi ja se oli joutunu käymään 13-vuotiaasta lähtien psykoterapiassa.

Lotan kaverit kerto, että Lotta oli ollu muhun ihan hulluna – mut johtuen siitä, mitä sen isä oli tehny sille lapsena – se ei ollu osannu käsitellä sen omia tunteita. Lotta oli tappanut itsensä unilääkkeillä ja viinalla.

Me kerettii olla kaks kuukautta yhdessä.

The gods may throw a dice
Their minds as cold as ice
And someone way down here
Loses someone dear

4. IHMISEN KUORI

Mä rupesin käymään raksalla pimeesti töissä – mä osasin tehdä kaikki sellaset betonivalut, raudoitukset ja sun muut jutut. Sit mä nostin vielä sossun luukulta työkkärikorvauksen – pimeen palkan lisäks. Kaikki meni kurkusta alas aina viikonloppuisin.

Lahdessa jokainen räkälä oli mulle tuttu mesta, ne oli niinku mun olo- ja makuuhuoneita. Mä vedin niissä lärvit aina heti, kun ne aukes aamupäivällä ja nukuin – tai siis sammuin – usein jo puolenpäivän aikaan. Ne portsarit anto mun nukkuu muutaman tunnin ja sit mä pystyin taas dokaan lisää.

Ainoot ihmiset, jolta mä sain huomioo, oli räkälässä töissä.

Mä olin kerran sängyssä yhen baarista mukaan jääneen rapajuopon ämmän kanssa. Sille oli tullu kilometrit täyteen jo vuosia sitten. Sit se vaan tuli raskaaks ja mulle synty kaks poikaa. Aluks ne jäi mun hoidettavaks, mut pian sossu ja lastensuojelu vei ne multa. Onneks niille. Mä olin niin sekaisin ja ihan täyspaska faija.

Pari kertaa vuodessa mä lähdin Pattayalle huoriin. Siel ei tarvii tunteita tai pokaustaitoja, eikä puhuta hempeitä. Se sopi mulle erinomaisesti. Parin viikon reissulla tyttöjä oli niin paljon kun vaan halus. Ekoilla reissuilla mä yritin olla alkuillasta edes sen verran selvinpäin, etten mä lähteny minkään ladyboyn mukaan.

Ne tytöiks leikatut pojat on paljo kauniinpii, kun oikeet tytöt siellä. Kaikki tietää tän, jotka on siellä käyny. Ja ne osas myös hoitaa hommat – koska nehän tietää, mitä toiselle miehelle pitää tehdä. Paluulennolla ties aina, et kuka oli ollu tälläsen tyttöpojan kanssa. Se tyyppi oli aika vaisuu tavaraa.

Mä mietin, et kuinka syvälle heteromies voi vajota, kun kahden promillen koomassa pojatkin kelpaa?

Sama jutut tapahtu, kun jengi kävi 80-luvulla Tallinnassa. Ne veti lärvit menomatkalla ja sit ne putsattii heti Viru-hotellissa. Sit piti Suomessa kuitenki kehuu, et oli ”vitun hyvii huorii”, vaikka ne oli sammunu Virun vessaan ja maannu omassa oksennuksessa koko yön. Olin mäkin monet kerrat siellä dokaamassa, hukuttamassa Lotan muistoa.

Remu sano aina, et pullon henki vei Cissen ja Albertin hautaan. Missä tää pullon henki on nyt, kun mä tarttisin sitä?

The winner takes it all
The loser has to fall
It’s simple and it’s plain
Why should I complain

5. KIROUS

Sit ku mä – taas kerran – makasin letkuissa Lahden keskussairaalassa, niin mä sain näitä ajatuksia. Miks kukaan ei ollu auttanu sitä Lotan isää?

Mitä pahaa sille itelle oli nuoruudessa tapahtunu, et sen piti tehdä niin hirveitä juttuja omalle tyttärelle? Olikohan se ollu koulukodissa?

Hei haloo – siis mitä vittua mä oikein mietin?

Siis tunnenko mä jotain sellaista ihmistä kohtaan, joka aiheutti Lotan kuoleman? Mikä vittu mussa on vikana? Sitte mä kelasin, et mähän kävin itekkin joskus terapiassa. Se psykologi anto ymmärtää, et mulle on annettu vielä yks lisärasite tähän mun paskaan elämään (ei se tietysti noilla sanoilla sitä sanonu).

Myötätunto – joku saatanan empatia. Ja sit siihen vielä rakkauden kaipuu kaupan päälle.

6. VIIMEINEN OLJENKORSI

Viime kakulla mulle sattu yks ihme juttu. Mä olin ollu lomalla vankilasta ja kun mä olin palaamassa takasin, yks äijä lähesty mua bussipysäkillä. Se kovan näkönen jätkä ja mä kelasin, et mistä vankilasta toi on tuttu?

– Ootsä Rami?

– Joo kai

– Muistatko mut, me tavattii silloin viis vuotta sitten, kun sä jäi kiinni?

– Ai missä?

– Kuulusteluissa

Ja sit mä muistin tän tyypin.

Mä olin yrittänyt tappaa yhen miehen kerran yhessä baarissa. Mä tunsin sen entuudestaan ja se oli nähnyt myös mun pojat. Sit se oli pahapäissään alkanu haastaa riitaa ja sano mulle: ”Mitä tollasella äijällä lapsia on, ethän sä ees pidä niistä huolta? Sun poikas häpee sua”. Silloin mä olin seonnut. Mä rikoin mun tuopin ja iskin sillä sitä kusipäätä monta kertaa.

Tää bussipysäkillä mua lähestynyt jätkä oli se mua kuulustellu rikospoliisi. Mä nousin ylös ja se kätteli mua. Mä olin ihan ihmeissäni. Sit me siinä keskusteltiin ihan niinku normaalisti ja se kysy, et miten sulla menee ja mä kerroin, et mä oon käyny linnassa töissä ja oon yrittäny myös opiskella.

Ja sit se kysy: ”Mitä sun pojille kuuluu?”

Mun silmät kostu ja mä menin ihan hämilleni. Tää poliisi, joka oli siis kuulustellu mua tapon yrityksestä, muka välitti musta ja mun pojista! Tää sama poliisi, joka oli käyny mun kanssa läpi kaikkein pahimmat yksityiskohdat – valokuvat sun muut – siitä kaverista, jonka mä olin yrittänyt tappaa!

Se oli ollu ainut ihminen, jotka oli nähny mun hädän ja paniikin, kun mä luulin, et se mulle vittuillu jätkä oli kuollu.

Sit tää poliisi oli tutkinnan loputtua vielä tuonu mun kännykän vankilaan, vaikkei sen olis tarvinnu. Ja nyt se osoittaa bussipysäkillä mua kohtaan ymmärrystä ja keskustelee mun kanssa sen omalla vapaa-ajalla! Sitäkään sen ei olis ollu pakko tehdä, mut se halus. Mulle tuli vähäks aikaa sellainen olo, et mä en ookkaan niin paha ihminen.

Mä lähetin sille poliisille jouluna kortin linnasta.

THE END?

Nyt pitäs taas kohta vapautuu siviiliin, jo kymmenes kerta. Mitä sitte? Emmä enää osaa käyttäytyy ihmisiks – mä oon jo vanha äijä, joka on lusinu ja dokannu koko ikänsä. Sit mä oon vielä tällanen saatanan romantikko ja saan unen päästä kiinni vasta, kun mä oon muistellu sitä lyhyttä aikaa, ku me oltii Lotan kanssa yhdessä.

Enks mä jo vois päästä täältä pois, mun rakkaani luokse?

Somewhere deep inside
You must know I miss you
But what can I say
Rules must be obeyed

The winner takes it all

The loser has to fall

 

Kirjoitus perustuu uusien ystävieni elämänkokemuksiin

Veli-Matti