Laran runoja

”Odotus.

Rauhanomainen tunnetila

kuin joulu mikä pian koittaisi.

Minä istun sängylläni ja odotan.

En tiedä mitä odottaa.

Epävarmana pälyilen ympärilleni

tunnit kuluvat hitaasti

askeleet lähestyvät

kuulen tuomioni.

Tuomio kuin elokuvasta

henkirikoksesta mitä en tehnyt

asetan kasvoilleni naamion

musta naamio kuin naispaholaisella

maailma on julistanut tuomioni

hyväksyn sen ja jatkan

elämääni.”

”Kaksi koditonta
Omaisuus pakattuna jätesäkkeihin

taivas itkee kohtaloamme

katson sinuun

katsot takaisin

silmäni kostuvat kyynelistä

istuimme ja katsoimme toisiamme

yö, joka muuttui painajaiseksi.”

”Olinko vain lapsi jolla oli lapsenusko.

Lapsenuskollani kasvatin sinusta

vahvan

miehen

jolla on lujat kädet

varmat otteet

kasvatin sinusta unelmieni

prinssin

mielessäni

olit minulle prinssi joka

rakensi minulle

arkun.”

”Kaksi lasta avaavat oven

unestaan heränneinä, vailla pelkoa

oven avatessaan näkevät

hidastetun

painajaisen

tarttuvat tosiaan kädestä

kysyen toisiltaan: ”Tiedätkö mitä

tämä

tarkoittaa?”

Pienet sydämet huutavat hätäänsä.

Äiti matkalaukkuineen kuiskaa

lapsille

rakastavansa heitä ja lähtee

pimeään.”

”Leikitäänkö totuutta ja tehtävää?

Minä annan sanat

sinä teet niiden mukaan

nyt minä määrään

ja sinä nöyrryt tahtooni

niinpä sanon sinulle: Kuole paskiainen!”

”Sinä ja sinun maailmasi

sinun pelisi

käytät minua pelinappulana,

mutta se onkin nyt shakkimatti

ja minä nauran viimeisenä.

Etkä edes huomannut

kun oma pelisi kääntyi sinua

vastaan.”

”Poikani tummatukkainen

nukut niin kaunista lapsen unta,

voiko noin kaunista näkyä unohtaa?

Sinulla on elämä edessäsi

kätesi enkelin kädessä

vaikka ajautuisit millaisille

elämän taisteluihin

otan sinut

syliini ja piilotan

maailman pahuudelta

luottaen, että selviämme

kaikesta yhdessä.”

”Painajaisten meri

Monet eri painajaiset uivat

silmiini

taustalla kirkuu tumma

paholainen

yksinäisyyden selli

kaltereiden takana muistot

makaan liikkumattomana

kuin odottaen kuolemaa

tule ja herätä minut suudelmalla.”

”Sä tulet mun luo iltaisin

aina joka ilta samaan aikaan

nään sut uudelleen.

Olet tässä, läsnä, vierelläin.

Kuvissa, kirjeissä, muistoissa.

Mitä meille tapahtui?

Miten saimme kaiken tuhoutumaan?

Mitä meille tapahtuu

kun toisemme näin rikomme?”

”Olen tavallinen nainen

matkalla kotiin

kuuntelen meidän lauluja

muistelen sinua

kosketustasi

avaan kotini oven ja

näen mieheni

olen vain tavallinen nainen

ja unohdan sinut.”

”Tuhosit elämäni

mutta jos nyt itkisin

sinun tuhosi olisi täydellisempää

ajattelisit minun musertuneen

täysin

en vuodata kyyneleitä sillä

sinä et ansaitse niitä.”

”Sinulla on voima

minulla luovuus

kun yhdistämme ne

saamme ikuisen rakkauden.

Ota hetkestämme kiinni

älä anna sen kadota.

Meillä on rakkaustarina, joka

jää tarinoiksi kapakoihin.

Ikuinen rakkautemme

sirpaleista koottu sydän.”

”Minä olin se joka tuhosin

loin kodistamme vain raunioita

hetken sain sinua sylissäni kantaa

odotit minulta enemmän

hetken pidit kiinni kädestäni

taivas tippui sinä iltana niskaani

kyynelsilmin jätin sinut kylmyyteen

ja tein sinusta ison miehen

tapoin lapsuutesi

antaisitko anteeksi?”

”Sinä pelastit minut kerran.

Minä pelastin sinut kerran.

Sinä lähdit ja pakenit

mitätöit kaiken minkä olimme

saaneet aikaan.

Se ei minua haitannut

tunsin yhä samoin sinua kohtaan

öisin rukoilen sinun vielä

palaavan.”

”Sinä tapasit uuden naisen

syljit päin kasvojani

heitit paskaa niskaani.

Nyt olen kuin lintu joka ei

koskaan oppinut lentämään.

Tämä on kohtaloni

on aina ollut.

Näen taivaalla kuun, joka

sekin huokaa kanssani,

mutta vielä tulee sekin

päivä, kun nousen siivilleni.”

”Musta vuos kakstuhat kuustoist

toivon et pilvet tän kaiken pois

kuljettais

kuin kesäillan aurinkoisen

muistatko kun nuotiolla istuttiin

ja oltiin ihan vitun skutseis

sä nauroit, mä nauroin

sun hymysi vie nyt kauas

ikuisuuteen.”

”Miksi teet elämästäni yhä

helvettiä?

Miksi lietsot vihaa ihmisiin?

Mikset vain lennä pois elämästäni?

Sinä pakenit ja juoksit pois.

Löysit uuden rakkaan.

Luulin, että jättäisit minut

rauhaan.

Erehdyin.

Tunnen kuinka vihasi tarttuu

minua taas hiuksista

riepotellen pitkin seiniä.

En saa öisin nukuttua

aamulla vihasi on taas läsnä.

Nyt olen valinnut toisen reitin

en anna toivoni hiipua.”

”Viha, pelko ja rakkaus

pyhä kolminaisuus

kun on kaikkensa antanut

itsensä menettänyt

jää jäljelle vain kylmät

kyyneleet.”

Ӏiti.

Olen eksynyt elämässäni

en ole enää oma itseni,

mutta uskon yhä ihmeisiin.

Sydäntäni on puukotettu

ja olen hajonnut sirpaleiksi.

Täällä missä nyt olen

ihmiset näkevät kyyneleeni,

mutta olen heille tuntematon.

Äiti, mua sattuu

vapisen pelosta

enkä tunne rakkautta enää

tulisitpa luokseni ja ottaisit syliin

miksi sinun oli lennettävä pois?”

”Jos kuolet ennen minua

lupaatko ohjelmoida minut

uudelleen?

Tahtoni on sinun

kaikki minussa on sinun

elän sinusta

älä puhu kuolemasta

en tahdo nähdä kuolemaasi.”

”Ystävyys

vastavuoroisuutta ja kunnioitusta

iloja ja suruja.

Ystävyys on yhdessä kulkemista

kohti tuntematonta tulevaisuutta

tai menneisyyden käsittelemistä

yhdessä.

Ystävälle voi olla aito.”

”Olet niin kuin puhdas lumi

melkein tuntematon ihmisolento

kuitenkin niin tärkeä ja läheinen.

Tapaamme toisiamme öisin, unissa.

Tahtoisin jo päästä luoksesi

ottaa kaulasta kiinni ja

kuiskata: ”Olet rakas pikkusiskoni.”

Toivon sinun elämääsi paljon

iloja, juhlia ja runoutta.

Toivon sinun vielä joskus

ylistävän Luojaa elämästä.

Toivon, että uskallat vielä

joskus luottaa ihmisiin ja

antaa jonkun tulla lähellesi.”

”Me tuhosimme kaiken

kuinka onnistuimmekaan siinä?

Katselemme raunioita ja

hiivimme pois.”

-Lara