Parempi elämä

Monet vangit ovat lapsuudessaan tai toistuvien vankilakertojen aikana saaneet niin vakavia luonnevammoja, että heidän on erittäin vaikea muuttaa käyttäytymistään.

Eletään valhemaailmassa ja yritetään vain saada aika kulumaan, kiroillaan ja manataan, sekä nähdään mädännäisyyttä ja kieroa peliä kaikissa ja kaikkialla.

Haetaan vikoja toisista vangeista, henkilökunnasta, lakimiehistä ja yhteiskunnasta. Kun löytää vikoja muista ihmisistä, nousee itse heidän yläpuolelleen.

Tärkeää on myös vastuun ja syyllisyyden väistäminen.

Monia vaivaa osittain tiedostamaton syyllisyydentunto. Alitajuisesti ehkä pelätään, että elämä valuu ohi ja ettei ehdi saada mitään hyvää aikaiseksi.

Omat tunteet ovat ristiriitaisia ja mielipiteet muuttuvat vähäisestäkin painostuksesta tai mielialan muutoksesta. Psyyke on vääntynyt kieroon.

”Henkilö, joka elää valheellisuudessa, on menettänyt omat lähtökohtansa; hän on menettänyt paikkansa maailmassa. Hän ei tiedä missä hän on ja minne hän on menossa. Hän ei voi tulla minnekkään, yritti hän miten paljon tahansa. Vangin pelastus on, että hänestä tulee uusi ihminen, jonka itsetunto lepää todellisissa, uusissa voimavaroissa. Itseään niskasta ottaminen vaatii, että tunnustaa surkean menneisyytensä ja sen, että on itse vastuussa siitä. Moni uskoo, että lämmin keitto ja lähimmäisenrakkaus saavat rikollisen muuttumaan. Ne eivät kuitenkaan tee tekemättömäksi siihen asti elettyä elämää, joka on ollut täynnä moraalisia epäonnistumisia. Pahimmassa tapauksessa keitto voi saada aikaan syvällä olevien, ahdistavien ristiriitojen voimistumisen ja katastrofaalisen lopputuloksen.” – Monika Mattson

Mitä pitää tehdä?

”On tärkeää ymmärtää, miten ajatukset ja tunteet luovat kokemamme todellisuuden. On tärkeää tiedostaa myös, että luot itse oman todellisuutesi. Olemme niin tottuneita nimeämään asioita ja varustamaan ilmiöitä nimilapuilla, ettemme oikeastaan näe tai koe niitä, kuin pelkästään kaksiuloitteisina kulisseina ja itsestään selvinä taustoina elämässämme. Ihmisiä on vaikea, jopa mahdoton muuttaa, joten muutosprosessi on aloitettava itsestä. Sen voi tehdä muuttamalla sisäisiä asenteitaan ja ajatuskulkujaan. Kokeile määrätty ajanjakso suhtautumalla positiiviseti elämäsi tapahtumiin: Säilytä asiallinen ja rehellinen kriittisyys, mutta muodosta kuitenkin positiivisia mielikuvia ja tulkintoja ihmisistä tai tilanteista, jotka ensikokemalla herättävät sinussa negatiivisia tunteita tai jättävät välinpitämättömäksi. Kokeile tätä parin viikon ajan ja huomaa muutokset elämässäsi. Tämä voi aluksi tuntua tyypilliseltä amerikkalaiselta lyhyeltä tieltä onneen, mutta jatka silti. Tiedosta, että nämä harjoitukset vaativat ylimääräistä energiaa, koska jokin meissä vastustaa muutosta ja haluaa pysyä tutuissa käyttäytymis- ja ajatustavoissa”. – Tony Dunderfelt

Anteeksianto muille on ensimmäinen askel anteeksiantoon itsellemme. Anteksianto voi vapauttaa meidät tuskallisesta menneisyydestämme. Anteeksianto tekee taakastamme paljon keveämmän
tässä elämässä. Varo erakoitumista, se on ex-rikolliselle kuolemantuomio. Vangin eliniän odote on 47-vuotta.

Empatia (myötätunto) on positiivinen vaihtoehto hyökkäävyydelle ja muulle häiriökäyttäytymiselle. Empaattinen ihminen suhtautuu myönteisesti kanssaihmisiin ja pystyy toimimaan rakentavasti toisten hyväksi.

KAIKKEIN TÄRKEIN: Hanki uusi, pysyvä sisältö elämääsi joka korvaa rikoksien aihettaman jännityksen ja päihteiden rentouttavan vaikutuksen. Opiskele vankeusaikana. Hyödynnä mahdollinen ”nimesi”, rikollinen elämäsi ja sen tuoma kokemus ammatissa, jossa autat nuoria, ex-linnakundeja, narkomaaneja, syrjäytyneitä ja muita ahdingossa olevia.

Hyväksy se tosiasia, että tarvitset apua ja aloita vuosia kestävä psykoterapia; kun totuus eletystä elämästäsi paljastuu sinulle, et välttämättä selviydy muutoksesta hengissä.

Uusi motto: Eteenpäin meno ei ole taaksepäin katsomista. Vesilasi on aina puoliksi täynnä.

Sörkka 10.12.2015

Veli-Matti

Lähteet

Mattson, Monika (1998): Pahanteon psykologia. Tietosanoma.

Dunderfelt, Tony (1998): Elämänkaaripsykologia. WSOY .