Vierasblogi: Suomi tarvitsee toimivan huumausainestrategian
Huumausaineiden käyttö on Suomessa – toisin kuin useimmissa muissa länsimaissa – jatkanut jokseenkin vakaata kasvua huolimatta siitä, että huumeiden kauppa, käyttö ja hallussapito on vahvasti kriminalisoitu. Samalla huumemarkkinat ovat olennaisesti muuttuneet. Katukaupan sijasta käyttäjät hankkivat aineita enenevästi internetin kautta.
Aineet puolestaan ovat nekin muuttuneet. Vaarattomia huumeita ei ole, mutta osa huumeista on olennaisesti vaarallisempia kuin mihin on totuttu. Käyttäjät eivät nykyisin voi olla mitenkään varmoja hankkimiensa aineiden koostumuksesta tai niiden käytön haitoista. Aikaisempi kokemus ei kerrytä luotettavaa tietoa aineiden vaikutuksista. Nykytilanteessa emme pysty ehkäisemään vakavimpia huumeiden käytön haittoja sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin. Suurin syy tähän on huumausaineen käyttörikospykälä.
On arvioitava, missä määrin rikoslaki on toimiva keino säädellä huumeiden käyttöä. Seuraamuksen uhan tulisi toimia yleisestävänä pelotteena. Suomalaisessa oikeusajattelussa rikoslaki on myös katsottu viimesijaiseksi keinoksi ei-toivotun käyttäytymisen säätelyssä. Muita käytettävissä olevia toimenpiteitä tulisi toteuttaa ensisijaisesti. Tähän liittyy myös rikosoikeuden suhteellisuusperiaate: seuraamuksen olisi oltava oikeudenmukaisessa suhteessa teon vahingollisuuteen ja moitittavuuteen.
Huumeiden käyttörikoksen osalta perustelut toimivat yhä huonommin. Kokeilu ja käyttö ovat jatkaneet kasvuaan huolimatta rangaistuspelotteesta. Pelote ei siis toimi käyttäjäkontrollissa, mutta se estää tehokkaamman haittojen ehkäisyn – emme voi esimerkiksi testata aineita ennen käyttöä terveyspalveluissa ehkäistäksemme erityisen vaarallisten huumeiden käyttöä, koska vastaanottaessamme huumausaineeksi luokitellun aineen tutkittavaksi syyllistyisimme huumausaineen käyttörikokseen: vähäisenkin määrän hallussapito tai hankintayritys täyttää rikoksen tunnusmerkistön.
Huumeiden käyttäjä voi aiheuttaa monenlaista harmia ympäristössään, mutta hän vahingoittaa käytöllä ensisijaisesti itseään. Suomessa kuolemansyyn tutkinta toimii poikkeuksellisen hyvin. Sen puitteissa tutkitaan ainejäämät käytännössä kaikilta huumeisiin kuolleilta. Selvästi parempi vaihtoehto olisi ehkäistä terveyshaittoja ennakolta, kun siihen on olemassa tietoa ja toimivia menetelmiä.
Eri maissa on viime vuosina reagoitu huumetilanteen muutoksiin toteuttamalla huomattaviakin huumausainelainsäädännön muutoksia. En usko, että Suomen huumelainsäädäntöä on tarpeen radikaalisti muuttaa. Sen sijaan uskon, että huumausaineen käyttörikoksesta olisi syytä luopua. Huumehaittojen ehkäisyä olisi mahdollista ja syytä tehostaa, ja myös huumeriippuvaisten hoitoonohjausta olisi nykytilanteessa mahdollista tuntuvasti kehittää.
Suomen ensimmäinen huumausainestrategia julkaistiin vuonna 1997, yli 20 vuotta sitten, kokonaan erilaiseen maailmaan kuin missä nyt kansallisen ja kansainvälisen huumekysymyksen kanssa elämme. Tuolloin strategia täytti paikkansa – sen toteuttamisen myötä onnistuttiin olennaisesti vahvistamaan haittoja ehkäisevää toimintaa.
Terveysneuvonnalla ja huumevälineiden vaihtotoiminnan avulla pystyttiin rajoittamaan HIV:n ja muiden tarttuvien tautien leviämistä kansainvälisesti tarkastellen poikkeuksellisen hyvin. Järjestöjen ja sittemmin kuntien terveydenhuollossa laajenivat tehokkaiksi todetut korvaushoito-ohjelmat. Poliisi pystyi myös nykyistä paremmin kontrolloimaan paljolti kasvokkaiseen toimintaan perustuvaa kauppaa.
Suomen huumausainetilanne on edelleen parempi kuin useimmissa vertailumaissa, ja sellaisena se tulisi pitää. Tämä kuitenkin edellyttää huumausainestrategian oleellista uudistamista. Huumausainelakia pitäisi muuttaa niin, että tehokkaat sosiaali- ja terveydenhuollon toimet haittojen ehkäisyssä olisivat mahdollisia. Rikoslaista tulisi poistaa käytön kriminalisointi. Nykytilanteessa pelote ei estä käyttöä, mutta koska rikoksesta tulee merkintä poliisin tietojärjestelmään, pelkkä kokeilu saattaa sulkea nuorelta pääsyn opiskelu- tai työuralle.
Huumausainepolitiikka on vaikea yhteiskunnallinen kysymys, johon ei ole olemassa yhtä selkeää ja kaikissa oloissa pysyvää ratkaisua. Sitä ei tulisi kehittää pelkästään käyttäjien, poliisin tai sosiaali- ja terveydenhuollon ehdoilla, vaan hyvän tilanneanalyysin pohjalta, parhaan käytettävissä olevan tiedon varassa ja harkiten.
Toivottavasti seuraavalla hallituksella on nykyistä enemmän rohkeutta tarttua huumepolitiikan kipukohtiin ja ottaa ohjelmaansa huumausainestrategian määrätietoinen uudistaminen.
Mikä on Vierasblogi?
Pyydämme Vierasblogi-palstalle yllätysvieraita kirjoittamaan ajankohtaisista tai päiväkohtaisuuden varjoihin jääneistä aiheista. Voit myös itse tarjota kirjoitusta ottamalla yhteyttä palaute@krits.fi.