Kriminaalihuollon tukisäätiö: Rikosseuraamusasiakkaiden sote-palveluihin pääsy tulee varmistaa
Maakuntauudistuksen valmistelussa tulee varmistaa, että asiakasohjauksessa on huomioitu rikosseuraamusasiakkaiden palveluihin pääsy.
Juho Saaren eriarvoisuustyöryhmä esitti, että maakunnat ja Rikosseuraamuslaitos yhteensovittaisivat suunnitelmansa varmistaakseen eheät palvelukokonaisuudet riippumatta siitä, missä vaiheessa rangaistusta ollaan. Viranomaisten yhteistyövelvoite on kirjattu useampaan lakiin, mutta toimintakäytännöissä ja asiakasohjautuvuudessa on parantamisen varaa.
Rikosseuraamusasiakkaat ovat pieni osa väestöä, mutta heillä on paljon palvelujen tarvetta liittyen mm. päihderiippuvuuteen, sairastavuuteen, toimintakykyyn, puutteelliseen koulutukseen, asunnottomuuteen ja oppimisvaikeuksiin. Vankien terveystutkimuksen mukaan keskimääräinen eliniän odote on vain 47 vuotta.
Tarpeiden laaja-alaisuuden vuoksi palvelujen ja prosessien yhteensovittaminen on erityisen tärkeää. Suurin osa vangeista suorittaa lyhyttä, muutaman kuukauden mittaista tuomiota, jolloin palveluihin pääsy on keskeistä. Rikosseuraamusasiakkailla on usein puutteelliset digitaidot eikä sähköiseen tunnistautumiseen tarvittavia välineitä, joten he jäävät e-palvelujen ulkopuolelle.
Rikosseuraamusta suorittavat ovat (maa)kunnan asukkaita tuomiosta huolimatta. Joskus tuomio voi olla otollisin aika asioiden hoitoon. Monialainen yhteistyö on tärkeää ja mahdollista ennen rangaistuksen aloittamista, sen aikana, vapautumista valmistellessa sekä sen jälkeen. Yhteistyöllä voidaan rakentaa saumattomia palveluketjuja sekä ehkäistä uusintarikollisuutta. Jos asiakas saa tarvitsemansa palvelut oikea-aikaisesti, voidaan ehkäistä kalliimpien ja raskaampien palvelujen käyttöä. Maakunnan tiukassa talousraamissa ennakointi on entistä tärkeämpää.
Kustannusten jakautuminen Rikosseuraamuslaitoksen ja (maa)kuntien välillä tulee olla mahdollisimman selkeää palveluiden ulkopuolelle jäämisen ehkäisemiseksi.
Monialaisen palvelutarpeen vuoksi palveluihin ohjautumisessa tarvitaan erityisosaamista. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on syytä olla rakenteissa, sillä järjestöt tuottavat paljon palveluja rikostaustaisille asiakkaille ja heidän läheisilleen.
Kriminaalihuollon tukisäätiö tekee yhteistyötä eri tahojen kanssa varmistaakseen, etteivät rikostaustaiset ja heidän läheisensä jää vaille palveluja.
Palvelutarjonnassa rikosseuraamusasiakkaille on tärkeä varmistaa:
Tukiasumispalvelut: Noin kolmasosa 5500 vuosittain vapautuvasta vangista vapautuu asunnottomana. Uusintarikollisuuden lisäksi asunnottomuus lisää kuolemanriskiä merkittävästi. Riski kuolla tauteihin, itsemurhaan tai väkivaltaan on huomattavasti muuta väestöä suurempi.
Tarvitaan sekä hajasijoitettuja että yhteisöllisiä asumismuotoja, joihin sisältyy asiakkaan tuen tarpeen mukaan räätälöity riittävä ja joustava asumisen tuki. Maakuntien tulee varmistaa yhteistyössä kuntien kanssa, että asumista ja asumisen tukea on tarjolla kaikissa maakunnissa.
Rikosseuraamusasiakkaiden asumisen tuen tulee sisältää työskentelyä uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi.
Päihdehoito ja -kuntoutus: Vankilasta vapautuvat tarvitsevat usein päihdekuntoutusta. Vankeus ei korvaa päihdekuntoutusta, eikä henkilö ole välttämättä saanut vankilassa päihdekuntoutusta lainkaan. Osa taas saa vankilassa olleessaan päihdekuntoutusta ja tällöin tulee varmistaa hoidon jatkuminen vapautumisen jälkeen. Mahdollisuus riittävän pitkään laitoskuntoutukseen on keskeistä, sillä avohoito ei korvaa vakavasti päihdeongelmaisten tarvetta laitoskuntoutukseen. Alkoholipäihdehoidon ja -kuntoutuksen lisäksi tarvitaan vastaavaa palvelua huumeidenkäyttäjille.
Rangaistuksen voi suorittaa myös päihdehoitolaitoksessa vankilan ulkopuolella. Valvontarangaistus (ns. pantarangaistus) ja sakon muuntorangaistus voidaan toimeenpanna kuntoutuslaitoksessa, tai vanki voidaan sijoittaa rangaistusaikaiseen kuntoutukseen tai valvottuun koevapauteen päihdehoitoon.
Toimiva päihdehoito- ja kuntoutus on parasta uusintarikollisuuden ehkäisyä!
Terveydenhuollon ja kuntoutuksen jatkumot: Työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi tulee aloittaa tuomion aikana. Tämä parantaa henkilöiden mahdollisuuksia päästä töihin, opiskelemaan ja eläkkeelle – tai ylipäätään ensisijaisen etuuden piiriin. Vanki voi saada vankeusaikana esimerkiksi psykiatrisen diagnoosin, jolloin hän tarvitsee hoitosuhteen vapautumisvaiheessa.
Seksuaalirikollisten kuntoutusta tarjotaan tällä hetkellä pääosin vankilassa. Tuomion jälkeiseen kuntoutukseen on suuri tarve, mutta palveluita ei ole juurikaan tarjolla. Lisäksi tarvitaan palveluja seksuaalirikoksiin suuntaavia yllykkeitä omaaville. Nämä palvelut ennaltaehkäisevät sekä rikoksia että uusintarikollisuutta.
Perhepalvelut ja lastensuojelu: Vangit ja heidän perheensä tarvitsevat tukea perhe- ja läheissuhteiden ylläpitämiseksi rangaistuksen aikana ja vapautumisvaiheessa. Osalla vangeista on sijaishuollossa olevia lapsia, osalla taas ei ole lastensuojelun asiakkuutta lainkaan. Valvottuun koevapauteen ja valvontarangaistukseen sijoitettavien kohdalla kuullaan samassa asunnossa asuvia perheitä: tässä on mahdollisuus kehittää ja systematisoida yhteistyötä sekä arvioida muun perheen palvelutarvetta. Perhesuhteiden lisäksi tulee tukea muiden läheissuhteiden ylläpitoa.
Perhe- ja läheissuhteiden ylläpito vähentää uusintarikollisuutta ja ylisukupolvista rikollisuutta.¹
¹May, C; Sharma, N; Stewart, D (2008) Factors linked to reoffending: a one year follow-up of prisoners who took part in the Resettlement surveys 2001, 2003 and 2004. Ministry of Justice, London.
Lisätietoja
Toimitusjohtaja Sanna Sunikka, puh. 040 5117 999, sanna.sunikka(at)krits.fi
Kriminaaliasiamies Marjatta Kaurala, 050 3447 582, marjatta.kaurala(at)krits.fi (21.6. asti)