Vankilassa vallitsevat lait
Vasikoille turpaan. Raiskareille puukkoa. Pampuille ei puhuta mitään. Nämä kolme oletusta ovat sellaisia, joita yleensä kuulee, kun joltain kysyy, mitkä lait vallitsevat vankilassa.
Todellisuudessahan vankilassa vallitsee vankeuslaki. Tai ainakin muunnelma siitä. Esimerkkinä haluan nostaa esille oman tapaukseni, jonka valitettavan monet joutuvat myös kohtaamaan.
Vähän reilu kolme kuukautta sitten sain hovioikeudesta kielteisen päätöksen, koskien vapauttamishakemustani elinkautisesta vankeusrangaistuksesta. Istunnossa käsiteltiin muun muassa minun väitetyt aktiiviset ja kiinteät yhteyteni järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Pienen väännön jälkeen viranomaiset pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että vankilan ulkopuolella minulla ei ole yhteyksiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen, vaan yhteydet koostuvat vankilan sisällä ollessani. Mikä sinänsä on aika hassua, sillä olen vankilan ulkopuolella viisi päivää viikossa ja kun tulen päivän päätteeksi takaisin vankilaan, minut lukitaan omaan selliin, jossa asun yksin.
Mainittakoon myös, että olen viimeisen kahden vuoden aikana kirjoittanut kaksi kirjettä toiseen vankilaan. Näin ollen yhteyteni muihin vankeihin tai vankiloihin on minimaalista.
No, hovioikeus toi päätöksessään esille, että viranomaisten selvitys minun väitetyistä yhteyksistäni järjestäytyneeseen rikollisuuteen on jäänyt niin epäselväksi, ettei sille seikalle anneta lainkaan painoarvoa päätöksessä. Eli se ei ole este vapauttamiselleni.
Nythän vankilassa vallitsevat lain menevät niin, että se, minkä turvallisuustyöryhmät ovat vankilatietojärjestelmään kirjanneet, pätee. Vaikka kuinka he olisivat väärässä. Rekisterin tiedot ovat salaisia.
Ikävintä tässä asiassa on, että kun minulla valheellisesti väitetään olevan vankilan sisällä aktiiviset ja kiinteät yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen, minua ei voida sijoittaa avovankilaan. Ei siitä huolimatta, että olen onnistuneesti käynyt neljä vuotta poistumisluvilla. Tai siitä huolimatta, että olen ollut kahden vuoden aikana, viitenä päivänä viikossa, vankilan ulkopuolella opintoluvalla.
Ikävintä tässä on, että eriarvoistamalla minut ja monet muut, jotka joutuvat saman kohtelun kohteeksi, myös meidän lapsia eriarvoistetaan. Meidän lapset saavat tästä johtuen olla meihin vähemmän yhteydessä ja tavata meitä harvemmin.
Tällä lapsiin kohdistuvilla eriarvoistamisella on kauaskantoisia vaikutuksia, joiden hintaa maksetaan vuosikymmeniä, inhimillisin kärsimyksin. Puhumattakaan siitä, että jokaisen vangin Suomessa tulisi vapautua asteittain avoimista olosuhteista. Tämä siksi, että laitostuminen estettäisiin ja paluu yhteiskuntaan olisi sujuvampi.
Olen rangaistukseni ansainnut. Silti olen vankilassa vastoin tahtoani. Sillä jos saisin valita, viettäisin mieluimmin perheeni kanssa aikaa kotona. Koska olen sijoitettuna vankilaan vasten tahtoani, enkä voi määrätä minkälaisia henkilöitä vankilassa kanssani on, ajattelin laittaa vankilan johtajalle pyynnön sijoittamisestani.
Pyyntö olisi, että minut tulisi sijoittaa sellaiselle osastolle tai sellaiseen vankilaan, jossa en törmää henkilöihin, jotka ovat osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Näin ollenhan ongelma olisi ratkaistu.
Veikkaan kuitenkin, että sijoituspaikkani ei tule muuttumaan, mutta pelleily aktiivisista ja kiinteistä yhteyksistä järjestäytyneeseen rikollisuuteen jatkuu tuomion loppuun saakka.
Kesäterveiset Sörkasta
Janne