Naisvanki: uhri, Meno-Anu vai jotain muuta?
Mitä sinä tiedät naisvangeista? Monille nousee mieleen ajatuksia uhrista, toivottomuudesta, vieraudesta ja pahuudesta – toisille taas Meno-Anusta ja tv-sarjoista.
Näkemykset naisista ja naiseudesta ovat historian saatossa monipuolistuneet, mutta naisvankeja koskevissa käsityksissä mustavalkoajattelu elää yhä tiukassa: naisvanki mielletään usein joko avuttomaksi uhriksi tai kylmäksi ja toivottomaksi ämmäksi.
Näkemyksiä selittää osaltaan varsin inhimillinen tekijä – tiedon puute. Suomessa naisvangeista on saatavilla vain vähän luotettavaa asiantuntija- ja tutkimustietoa.
Ihmismieli pyrkii selittämään ja luokittelemaan asioita. Hyvä niin, sillä muuten hukkuisimme informaatiotulvaan. Luokittelu ja lokerointi mahdollistavat sen, että mieli ja maailma pysyvät kasassa.
Lokerointi palvelee siten (tiettyyn rajaan asti) tärkeää tarkoitusta: omaa hyvinvointiamme.
Aivot eivät kuitenkaan automaattisesti tee harkintaa sen osalta, miten ne järjestelevät ympäröivää todellisuutta. Sivuraiteille ajaudutaan herkästi, jos aletaan jäsentää asioita, kuten käsityksiä naisvangeista, mielikuvien, urbaanien legendojen, raflaavien otsikoiden ja populaarikulttuurin pohjalta.
Miten me naisvankien kanssa työskentelevät voisimme välttyä polarisoituneelta keskustelulta? Usein puhutaan asiakkaan kohtaamisesta ”ihmisenä ihmiselle”. Ihmisen kohtaaminen vailla luokitteluun ja lokerointiin taittavia silmälaseja on oivallinen ihanne.
Toisaalta asiakastyön konkarit ja foucaultinsa lukeneet tietävät, ettei inhimillisestä vuorovaikutuksesta ole mahdollista häivyttää valtasuhteita ja luokitteluja pois kokonaan.
Käsityksemme naisvangeista (myös miesvangeista, tai ihmisistä ylipäätään) voi kuitenkin avartua, jos tulemme tietoisemmiksi omista ennakkokäsityksistämme. Tämän jälkeen ideaali kohtaamisesta ”ihmisenä ihmiselle” on jo lähempänä – ja ehkä pahimmat dikotomiat murrettu.
Selvää on, että ahdamme helposti myös miesvangit lokeroihin: median myllyttämät selviytymistarinat tarjoavat muutostyön malleiksi suppean lajitelman kertomuksia sukupuolesta riippumatta.
Vangit ovat yhteiskunnassa marginaalinen ryhmä. Naisvangit taas ovat määrällisesti marginaalinen ryhmä vankien keskuudessa: naisvankeja on noin 8 % Suomen noin 3000 vangista.
Marginaalin marginaalissa jää helposti näkymättömiin – oli kyse perusoikeuksista tai tilasta olla olemassa muuten kuin myyttien kautta.