Yksilöllistä tukea naisvangeille
Naiset näkyviksi -hankkeen Hanna Mäki-Tuuri ja Anneli Noroma iloitsevat uusista haasteista.
Mies määrännyt tahdin, oma minuus hukassa, lasten huostaanotot, huoli toimeentulosta ja asumisjärjestelyistä vapautumisen jälkeen – näitä esteitä naiset Sirpan ja Marin mukaan kohtaavat, kun he vapautuvat vankilasta.
Kumpikin heistä on toiminut pitkään naisvankien parissa. Nyt naisvangit ovat saaneet oman hankkeen, kun veikkausvaroilla on pystytetty Naiset näkyviksi -hanke. Työntekijöitä on viisi, eli nyt on panostettu kunnolla. Koordinaattori Sari Lönnberg aloittaa syyskuun lopussa.
Hankkeen kotipaikka on Kriminaalihuollon tukisäätiö Helsingin Kalliossa, mutta se on alkanut jo toimia vankiloissa.
Etelä-Suomeen vapautuvat naiset sijoitetaan useimmiten Hämeenlinnan ja Vanajan vankiloihin. Siellä hankkeen työntekijät käyvät tarkoituksenaan saada pääkaupunkiseudulle vapautuvat naiset vapautumisen tuen piiriin.
Suomen noin 230 naisvangista arviolta noin puolet vapautuu Etelä-Suomeen. Kaikkiaan vankeja on runsaat 3000.
Mitä naisvangit yleensä tarvitsevat?
Naiset hyötyvät kannustamisesta ja rinnalla kulkemisesta, sillä moni mitätöi itseään.
”Esimerkiksi äitinä oleminen ei ole ehkä onnistunut monistakaan syistä, minkä vuoksi tunnetaan syyllisyyttä ja häpeääkin. Äitimyytti on saanut aikaan sen, että monella kruunu on ikään kuin himmentynyt”, Mari kertoo.
”Myös arjen asioiden järjestyminen vaivaa, voi olla esimerkiksi vuokravelkoja”, Sirpa lisää.
Asuminen vapautumisen jälkeen huolettaa monia. Projektipäällikkö Hanna Mäki-Tuuri kertoo, että naisten keskuudessa on paljon piiloasunnottomuutta. Osa joutuu majailemaan paikoissa, jotka eivät ole naisen edun eivätkä hänen ihmisarvonsa mukaisia.
”Miesvangit ja vapautuneet miehet ovat ottaneet hankkeen hyvin vastaan. Heidän mukaansa rikostaustaiset naiset ovat paljon miehiä heikommassa asemassa palveluiden suhteen.”
Jokaisen naisen tarina on kuitenkin erilainen eikä liikaa yleistyksiä kannata tehdä. Tästä Hanna on kirjoittanut blogiinkin.
Suuri osa naisista istuu tuomiotaan väkivalta- tai huumerikoksesta. Mutta on myös toisenlaisia tarinoita.
”Ihan tavallisia naisia, opettajia tai sairaanhoitajia, istuu esimerkiksi talousrikoksesta sen takia, että he ovat sairastuneet peliriippuvuuteen. Rahaa saadakseen he ovat syyllistyneet kavallukseen”, Sirpa kuvailee.
Työ alkaa vankilasta…
Hanna ja projektityöntekijä Anneli Noroma alkavat pitää ryhmiä naisvangeille Vanajalla muutaman kerran kuussa.
”Naisten kanssa selvitetään, mitä he haluavat ryhmältä ja millaisia teemoja he toivovat”, Anneli kertoo. Aiheena voi olla esimerkiksi naisen terveys.
Myös ohjaajat Sirpa ja Mari käyvät Vanajalla kerran kuukaudessa.
Hankkeessa halutaan vahvistaa naisten toimijuutta, mikä tarkoittaa oman elämäntilanteen hahmottamista ja aktiivista haltuun ottamista sen kaikkien puolineen.
Mikäli nainen haluaa saada yksilöllistä tukea, hän voi ottaa yhteyttä joko vankilan tai Naiset näkyviksi -hankkeen työntekijään. Asiakkuus alkaa Hannan tekemällä haastattelulla.
”Yksilöllisesti lähdetään liikkeelle. Jos taustalla on esimerkiksi kaltoinkohtelukokemuksia, niihin saa keskusteluapua”, Hanna kertoo. Hän on laillistettu psykologi.
Naisten ei tarvitse pelätä, että heidän asiansa vuotaisivat hankkeen työntekijöiltä ulospäin.
”Asiakas ei sitoudu mihinkään vaan voi tulla myös anonyyminä juttelemaan. Kaikki apu on luottamuksellista, selän takana ei tehdä mitään”, Anneli selventää.
Hankkeen tuki pyritään ulottamaan myös Turun ja Hämeenlinnan vankiloiden naisiin.
…mutta vapautuneetkin saavat apua
Hankkeen tarkoituksena on tukea naisvankeja, mutta jo vapautuneita ei haluta sulkea pois. Myös he voivat tarvita apua esimerkiksi viranomaisasioissa.
Hankkeen ohjaajat Sirpa ja Mari ymmärtävät vaikeudet ja voivat olla tukena käytännön asioiden hoitamisessa.
”Se voi olla yksittäinenkin asia, esimerkiksi pelottaa mennä yksin palveluihin”, Sirpa kuvailee.
Naisten erityisyys halutaan esiin
Hanke kestää kolme vuotta 2018-2020. Tänä aikana hanke pyrkii tuottamaan myös tietoa, jotta vankeusjärjestelmää ja maakuntien sote-palveluja voitaisiin kehittää huomioimaan rikostaustaisten naisten tarpeita.
Hannan mukaan naisvankien tarpeista ei ole liian kanssa tietoa.
Naiset iloitsevat siitä, että hanke on herättänyt runsaasti kiinnostusta ja yhteistyötoiveita, vaikka alkoi elokuussa.
”Lisääkin voi tulla! Emme me yksin tätä haluta tehdä”, naiset nauravat.
Tarvitsetko sinä tukea tai tiedätkö jonkun, jonka voisit ohjata tuen piiriin? Hankkeeseen saa yhteyden ottamalla yhteyttä työntekijöihin puhelimitse, sähköpostitse tai Facebookin viestin kautta.
Kuva: Kriminaalihuollon tukisäätiö