Naiserityisyys Vanajan vankilassa
Vanajan vankilassa, Vanajan osastolla on naisvangeista kannettu huolta jo vuosikymmeniä. Vuosi 2007 on ollut hyvin merkityksellinen naiserityisen työn kannalta, jolloin viimeisetkin miesvangit Vanajan osastolta muuttivat Ojoisille. Tämä antoi mahdollisuuden naiserityisen työn kehittämiselle, olimmehan jo pitkään pohtineet sitä, että naisvankien kuntoutukselliset tarpeet ovat jotakin erilaista, mitä tyypillisimmin vankilassa tarjotaan. Siihen mennessä miehille suunnattuja ohjelmia oli jo ohjattu, menestyksellisestikin naisvangeille, mm. Suhaa ja Cognitive Skills -ohjelmia. Jo 2005 norjalaiset kävivät esittelemässä Vinn-ohjelmaa naisvankipäivillä, kyseisestä ohjelmasta tulikin sitten ainut naiserityinen ohjelma pitkään aikaan.
Myös koevapauksien myötä on joutunut päänsä puhki miettimään, miten rakentaa naisvangin polkua asteittain vapauteen. Haastavaa on löytää naiserityisiä palveluja koevapauden toimintavelvoitteeksi, kun vapautamme kuitenkin naisvankeja lähes koko Suomen leveydeltä… vai pituudeltako pitäisi mainita. Pienet paikkakunnat ja Hämeenlinnasta katsoen Pohjois-Suomen kaupungit ja kunnat asettavat haasteen, kun virtuaalimaailmassa luomme naiserityistä polkua naisvangin koevapaudelle ja vapautumiselle. Luovuutta käyttäen olemme haalineet kasaan värikkään joukon yhteistyökumppaneita hyvinkin onnistuneisiin komboihin, mutta yksittäistapauksina. Tälle kentälle Naiset näkyviksi –hanke on tuonut loistavan yhteistyöjoukkueen, jolloin naiserityisyys on koettu yhteiseksi ylpeyden aiheeksi ja arvokkaaksi työn kohteeksi.
Olemme Vanajan vankilassa tottuneet tekemään monenlaisten hankkeitten kanssa yhteistyötä, koska hankkeita on aina ollut ja tulee varmaan aina olemaan…eipähän tarvi yksin tehdä; hankkeet tuovat näkyvyyttä. Lisäksi yli hallinnon rajojen työ on myös tuttua ja Kriminaalihuollon tukisäätiö jo monien toimintojensa kautta vakuuttava yhteistyökumppani.
Tälle pohjalle on ollut hyvä rakentaa kumppanuutta naiserityisen työn kehittymiseksi nimenomaan nivelvaiheessa, kun valvottu koevapaus alkaa häämöttää. On ollut myös tunteen tasolla ilo siitä, että noiden ihanien naisvankien eteen myös muurin ulkopuoliset toimijat ovat halunneet työskennellä. Kiitos Hannalle, Annelille ja Sarille, joiden kanssa yhteinen ymmärrys vaikuttavuudesta on löytynyt ja käsipareja on tullut lisää rinnalla kulkemiseen ja tienviittoja kohti vapautumisen jälkeistä elämää.