”Se kyydis’ pysyy, joka kyytiin uskaltaa” – talla pohjassa Selvällä kaistalla

Kolmas sektori ja muut yksityiset tahot tekevät merkittävää työtä vankien motivoimiseksi kohti rikoksetonta elämää. Vangin vapautumisen jälkeinen elämä nojaa hyvin vahvasti erilaisten järjestöjen ja muiden toimijoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin, jotka vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti. Hyvin monelle vapautujalle päihdekuntoutus ja sen saumaton jatkuminen siviilissä on keskeinen tekijä yhteiskuntaan sitoutumisessa.

Naarajärven vankila on loistava esimerkki vahvasti päihdekuntoutukseen panostaneesta laitoksesta. Erikoisuutena on se, että päihdeohjelmaa vankilan arjessa toteuttaa Myllyhoitoyhdistys ry, joka siviilitoimijana on ollut merkittävä osa vankila-arkea jo kymmenen vuotta. Tätä yhteistä taivalta juhlistimme taannoin vankilan ja Myllyhoitoyhdistyksen yhteisessä juhlassa, jossa muisteltiin yhteiselon alkuaikoja ja kerrottiin tämän menestystarinan tämänhetkisiä kuulumisia.

Selvä kaista -toimintaohjelmakokeilu alkoi vuosikymmenen vaihteessa kolmevuotisena projektina, joka nykyään onkin hyvin leimallista rikosseuraamusalalla. Hienoa sinänsä, että uusia avauksia tehdään. Riskinä tämänkaltaisessa toiminnassa on, että projektivaiheen loputtua rahoitusta toiminnan jatkamiseen ei saada tai aloitettu toiminta ei muutoin saa jatkokertomusta. Selvän kaistan kohdalla kävi onneksi toisin ja vuosien mittaan ohjelma on laajentunut saaden rinnalleen lyhyemmän Selvä herätys -ohjelman. Juhlassa arvioitiin, että tähän mennessä molemmat ohjelmat ovat tavoittaneet yhteensä noin 2000 vankia.

Selvä kaista oli kokeiluvaiheessa rikosperustainen ohjelma, johon ohjattiin liikennejuopumuksesta tuomittuja. Sittemmin tästä periaatteesta on joustettu ja osallistujien yhteinen nimittäjä on päihdeongelma. Ohjelmaa toteutetaan intensiivisenä ohjelmana Myllyhoidon ideologian mukaisesti. Kokeiluvaiheen tulokset olivat lupaavia. Merkittävää oli se, että ohjelma tavoitti erityisesti lyhyttä tuomiota suorittavat, jotka helposti jäävät muiden ohjelma- ja tukitoimintojen ulkopuolelle.

Juhlassa kuultiin myös Selvän kaistan kokeneiden ääntä. Osa heistä oli jo vankeudesta vapautunut, osa suoritti vielä tuomiotaan. Yhteistä heille kaikille oli se, että he olivat uskaltaneet astua kyytiin, jonka pääteasema on päihteetön elämäntyyli – ja kaikki he olivat kyydissä pysyneet. Erittäin tärkeä tekijä kyydissä pysymiseksi on ollut se, että ohjelma on herättänyt muutosmotivaation tai vahvistanut jo orastavaa halua raitistua. Osa kokeneista oli käynyt ohjelman jopa useampaan kertaan omasta tahdostaan. Kuitenkin kaikkien tarinoista tärkeimmäksi asiaksi nousi mielestäni se, että vangin lisäksi samassa kyydissä on ollut taho, joka on pysynyt vauhdissa mukana reitin varrella olleista kivistä, kannoista ja mutkista huolimatta. Tärkeää on ollut myös se, ettei vapautujan kanssamatkustaja ole hypännyt pois vankilan portilla toivoen, että joku on vastaanottamassa jossain väliasemalla. Näin vapautujan kanssa samassa kyydissä ollut kanssamatkustaja on saattanut jatkaa matkaa myös vapautumisen jälkeiseen aikaan, mikä helpottaa jatkumon rakentamista siviiliin ja palvelee osaltaan integroitumisen tavoitetta. Tämä edesauttaa vapautujaa saamaan tarvitsemansa tuen niin päihteettömyyden ylläpitoon kuin muihinkin asioihin liittyen.

Naarajärven vankilan ja Myllyhoidon välinen yhteistyö on hieno esimerkki siitä, miten yhteisestä tahtotilasta on muodostunut yhteinen menestystarina. Haasteet on matkan aikana voitettu ja saatu aikaan toimiva malli. Se on vaatinut molemmin puolista sopeutumista, avarakatseisuutta, ennakkoluulottomuutta, mutta ennen kaikkea vankkumatonta tahtotilaa pysyä kyydissä, kun siihen kerran on uskallettu astua. Kyytiintulijoista ei varmaan tule olemaan pulaa.

Kirjoittaja on laatinut kokeiluvaiheesta vaikutusarvion ”Muista aina liikenteessä, Selvä kaista ompi eessä”. Tutkimus on luettavissa täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *