Psykoterapeutin vastaanotolla pyritään löytämään keinoja elää hyvää ja rikoksetonta elämää lapsiin kohdistuvan seksuaalisen mieltymyksen kanssa

Jussi Nissinen pitää yksityistä psykoterapiavastaanottoa, jossa hän kohtaa sekä rikoksen tehneitä henkilöitä että niitä, joilla ei ole rikostaustaa.

Teksti ja kuva: Nita Taivaloja

Psyko- ja seksuaaliterapeutti Jussi Nissinen on toiminut 15 vuotta lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten ennaltaehkäisyn parissa. Nissinen kertoo voivansa tunnistaa selkeän alkukohdan, jolloin hän tuli ensimmäisen kerran tietoiseksi lapsikohteisesta seksuaalisesta mieltymyksestä. 1980-luvulla hän toimi sosiaalisihteerinä Setassa, jonne saapui keski-ikäinen mies pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Mies ilmoitti olevansa pedofiili, joka ei ollut koskaan tehnyt rikosta ja joka oli ammatillisen tuen piirissä, mutta joka silti nähtiin silloin – ja nähdään edelleen – yhteiskunnan vihollisena. Nissinen kertoo muistavansa miehen sanat tarkasti:

“Nyt kun homot ja muut ovat saaneet ihmisoikeudet Suomessa, milloin tulee minun vuoroni?”

Setaan miehen oli ohjannut psykoterapeutti, jonka vastaanotolla mies kävi työstämässä lapsiin kohdistuvaa seksuaalista mieltymystään. Nissinen sanoo haluavansa antaa tunnustusta psykoterapeutille, joka oli tunnistanut miehen huolen ja aseman erityisesti ihmisoikeuskysymyksenä:

“Keskeistä tämän henkilön ja kaikkien muidenkin vastaavan asian kanssa painiskelevien kanssa on tiedostaa, että ihmistä ei tulisi tuomita tämän tunteiden perusteella, vaan käytös on se, joka ratkaisee. Myös näillä henkilöillä on oikeus arvokkaaseen ja hyvään elämään. Lapsiin kohdistuvat seksuaaliset teot ovat kuitenkin aina väärin.”

Nissinen kiinnostui ilmiöstä ja ryhtyi työskentelemään sen eteen, että henkilöt, joilla on lapsikohteinen seksuaalinen mieltymys, pystyisivät saamaan asianmukaista ja ennaltaehkäisevää tukea hyvän ja rikoksettoman elämän tueksi. Hän on antanut haastatteluja medialle, kirjoittanut artikkeleita ja toiminut Kriminaalihuollon tukisäätiön ja Sexpo-säätiön yhteisen SeriE-hankkeen alullepanijoina.

Nykyään Nissinen tarjoaa terapia-, työnohjaus- ja koulutuspalveluita omassa yrityksessään, Avoinna kasvuun J&T. Terapiavastaanotolla käy sekä henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet rikokseen, että niitä, joilla ei ole rikostaustaa. Nissinen kertoo, että tyypillisiä teemoja vastaanotolla ovat oma kasvupolku ja seksuaalisuus sekä lapsikohteiseen seksuaaliseen mieltymykseen kohdistuva stigma ja sen tuottamaa psykososiaalista stressiä koskevat kysymykset. Osalla asiakkaita on myös omaa trauma- ja hyväksikäyttötaustaa, joka on saattanut jäädä käsittelemättä. Asiakasryhmällä on usein paljon mielenterveyshaasteita ja riskit itsetuhoisuuteen ovat suuret.

Nissinen kertoo, että rikoksen tehneiden kohdalla vastaanotolla käsitellään tyypillisesti siviiliin palaamista. Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat usein tekijän lähipiiriä järkyttävä asia, joka rikkoo perheen ja voi aiheuttaa työpaikan menetyksen sekä muun sosiaalisen verkoston hajoamisen. Sosiaalisen verkoston puuttuminen ja sen myötä yksilön eristäytyminen ovat kuitenkin vakavia riskitekijöitä uusintarikollisuudelle. Terapiassa asiakkaan kanssa pyritään löytämään uudelleen oma paikka ihmisten keskuudessa, jotta uusien, hyvinvointia tukevien sosiaalisten suhteiden luominen mahdollistuisi.

Terapiatyössä Nissinen on huomannut, että valtaosa asiakkaista on tunnistanut lapsikohteisen seksuaalisen mieltymyksen jo nuorena ja pohtinut hyvin varhaisessa vaiheessa, kenelle asiasta voisi turvallisesti puhua. Lapsikohteinen seksuaalisuus ja lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat aihepiirejä, jotka terveydenhuollon ja terapiatyön piirissä on tyypillisesti koettu pelottaviksi, ja joiden parissa monet ammattilaiset kokevat usein oman ammattitaidon riittämättömäksi. Nissinen toteaa, että aihepiiriin liittyvää stigmaa ja pelokkuutta olisi tärkeää hälventää niin, että kuka tahansa terveydenhuollon henkilö pystyisi kuulemaan asiakkaan hädän ja ohjaamaan hänet eteenpäin asianmukaisen tuen äärelle:

“Olisi ensiarvoisen tärkeää, että ympäri Suomen toimisi ammattilaisia, joilla on valmiudet kohdata asiakasryhmää ja jossain olisi tietoa siitä, miten heidät tavoittaa.”

Nissinen on ollut mukana lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevässä SeriE-verkostossa aina vuonna 2015 pidetystä ensimmäisestä verkostokokouksesta lähtien. Hän kokee verkostotoiminnan tärkeäksi sekä ammattilaisten että asiakkaiden näkökulmasta:

“Kyseessä on varsin ei-toivottu asiakasryhmä ja usein aihepiirin parissa työskentelevät ammattilaiset saattavat kokea yksinäisyyttä. Verkostossa nämä ammattilaiset voivat löytää toisensa ja pystyvät tavatessaan reflektoimaan asiakastyöhön liittyviä huolia sekä onnistumisia omassa työssään. Tällä voi olla suuri merkitys työntekijän omalle jaksamiselle ja sitä kautta asiakkaan voinnille.”

Moniammatillisessa SeriE-verkostossa on sosiaali-, terveys- ja rikosseuraamusalan ammattilaisia, jotka työskentelevät seksuaalirikoksia ennaltaehkäisevän ja kuntouttavan työn parissa. Verkostoon kuuluu syyttäjiä, poliiseja, rikosseuraamustyöntekijöitä, vankilapsykologeja, vankiloiden erikoisohjaajia, seksuaaliterapeutteja, psykoterapeutteja, lääkäreitä, psykologeja, tutkijoita, lastensuojelun työntekijöitä sekä kolmannen sektorin toimijoita. Nissinen kokee moniammatillisuuden olevan yksi verkoston suurimmista voimavaroista, sillä se mahdollistaa eri aloilla karttuvan tiedon ja osaamisen jakamisen muille verkoston jäsenille sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Esimerkiksi tuore tutkimustieto voi välittyä kliinistä työtä tekeville asiantuntijoille tukemaan asiakastyötä. Lisäksi asiakasohjaus palvelusta toiseen tehostuu, kun ammattilaiset tuntevat toinen toisensa.

Lopuksi Nissinen nostaa esiin, että tyypillisesti minkä tahansa mielenterveyshaasteiden kanssa kamppailevan ryhmän kohdalla fokuksessa on aina asiakas itse. Olisi kuitenkin tärkeää huomioida myös läheiset ja heidän tuen tarve. Asiakkaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia edistää se, että heillä on mahdollisuus saada tukea lähiverkostoltaan. Tähän hän toivoisi kohdistettavan myös enemmän resursseja tulevaisuudessa.

Nissinen kertoo, että työn kautta hänelle on tullut vahva näkemys siitä, että mitä varhaisemmin lapsikohteista seksuaalisuutta kokeva henkilö saa apua, sitä aiemmin voidaan kohentaa henkilön hyvinvointia, mikä on rikoksilta suojaava tekijä:

“Silmien ummistaminen tai suhtautuminen näihin ihmisiin vihamielisesti kuin koleraan tai ruttoon lisää seksuaalirikosten riskiä. Olisi ensiarvoisen tärkeää pystyä erottamaan mieltymys itse teosta. Lapsikohteisen seksuaalisen mieltymyksen hyväksyminen ei ole sama asia kuin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten hyväksyminen. Suhtautumalla kunnioittavasti näihin ihmisiin madalletaan heidän kynnystään hakeutua avun piiriin ja siten myös ennaltaehkäistään rikoksia.”

SeriE-verkosto on osa Sexpo-säätiön ja Kriminaalihuollon tukisäätiön yhteistä SeriE-hanketta, joka on käynnistynyt maaliskuussa 2018 ja joka jatkuu vuoden 2020 loppuun asti. Hanketta rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauksen tuotoista.