Milloin vankien lapset tulevat näkyviksi?
Koronapandemian aikana monet perheet ovat viettäneet tavanomaista enemmän aikaa yhdessä ollessaan käytännön karanteenissa. Lapsille, joiden vanhempi on vankilassa, on korona kuitenkin merkinnyt tavanomaista pidempää eroa – tapaamiset vankiloissa ovat olleet keskeytyksissä maaliskuun puolivälistä saakka, eikä vankivanhemmille ole pääasiassa myönnetty lupaa poistua lapsen tapaamiseksi. Isän ja äidin ”tapaaminen” on ollut kuukausia lyhyiden Skype- ja puhelinkontaktien varassa, vaikka YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja pitää heihin yhteyttä säännöllisesti.
Kesäkuussa vietettävä eurooppalainen kampanja vankien lasten aseman huomioimiseksi on korona-aikana ajankohtainen aivan uudella tavalla. Kriminaalihuollon tukisäätiö osallistuu Ei minun rikokseni, silti minun rangaistukseni -kampanjaan. Tänä vuonna kampanjassa nostetaan esiin Euroopan neuvoston suosituksia, jotka koskevat vangittujen vanhempien lapsia. Lapset tutustuvat suosituksiin, valitsevat niistä itselleen tärkeimmän ja piirtävät sen kuvaksi. Parhaista kuvista tehdään kortteja, joita toimitetaan europarlamentaarikoille.
Children of Prisoners Europe -verkosto, joka kampanjan järjestää, on laatinut yhdessä lasten kanssa suosituksista lapsiystävällisen käännöksen. Kriminaalihuollon tukisäätiö on käännättänyt tämän tekstin englannista ja lasten vertaisryhmissä varmistetaan, että suomennos on lapsille ymmärrettävä. Lapsiystävällinen suomenkielinen versio julkaistaan lasten oikeuksien viikolla marraskuussa. Suosituksissa tarkastellaan vanhemman vankeusprosessia laajasti pidätyksestä vapauttamiseen ja perheiden tukipalvelujen rahoittamiseen.
Lähelle-selvityksen mukaan vanhemman vankeus koskettaa vuositasolla arviolta 8 000 – 12 500 lasta Suomessa. Vanhemman vankeuden kokeneita lapsia voi olla viiden vuoden ajanjakson sisällä jopa 40 000. Tarkkoja lukuja ei ole, koska tutkimusta tai tilastointia ei Suomessa tehdä. Lapset, joiden vanhempi on vankilassa, ovat kuitenkin muualla tehtyjen tutkimusten mukaan hyvin haavoittuva ryhmä, joka tarvitsee tukea.
Lapsilla on huomattava avun ja tuen tarve, jos jompikumpi vanhemmista joutuu vankilaan.
Vanhemman vankeudella on monenlaisia vaikutuksia lasten oikeuksien toteutumiselle. Eurooppalaisen COPING-tutkimuksen mukaan lapsilla on huomattava avun ja tuen tarve, jos jompikumpi vanhemmista joutuu vankilaan. Näillä lapsilla on lisääntynyt riski epäsosiaaliseen käyttäytymiseen. Leimautuminen, katkenneet kiintymyssuhteet, taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat sekä hoidon puute ovat yhteydessä mielenterveysongelmien riskiin lapsilla. Lapset kärsivät häpeästä, leimautumisesta, omanarvontunteen menetyksestä ja syrjinnän kokemuksista. Lapset kokevat surua, eroahdistusta ja heillä on huono itseluottamus.
Vankien lasten tunnistaminen haavoittuvaksi ryhmäksi tarkoittaa myös perheiden kokonaisvaltaista tukemista. Viranomaiseltakin saattaa unohtua, että yhteydenpidossa on kyse lapsen, ei vanhemman oikeudesta. Vankeihin kohdistuvat ennakkoluulot ja stereotypiat voivat pahimmillaan kostautua heidän lapsilleen. Vankien perheiden tuki ei saisi enää 2020-luvulla olla sitä, että toisen vanhemman ollessa vankilassa puolisoa painostetaan eroamaan vankeusaikana, eikä lapsen ja vangitun vanhemman välisiä tapaamisia suositella.
Vankilassa oleminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että ei olisi kykyä vanhemmuuteen.
Toki aina pitää selvittää lapsen etu, mutta se on tehtävä yksilöllisesti. Jos perhe on lastensuojelun asiakkaana, saattaa edelleen koko kunnan lastensuojelun sektori pitää lapsen etuna sitä, että vangittua vanhempaa ei ole hyvä tavata. Lapsen mielipidettä ei välttämättä ole selvitetty.
Vankilassa oleminen ei automaattisesti tarkoita sitä, että ei olisi kykyä vanhemmuuteen. Vanhemmuus voi toki tarvita tukea ja sen myötä mahdollistuu myös ylisukupolvisen rikollisuuden ennaltaehkäisy.
Vuonna 2019 julkaistussa ruotsalaistutkimuksessa todettiin, että sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevien perheiden kohdalla pienten lasten vanhempien vankeustuomiot lisäävät riskiä ylisukupolviseen köyhyyteen ja rikolliseen käyttäytymiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin vanhemman lyhyiden vankeusrangaistusten vaikutuksia heidän lapsiinsa. Otannassa on mukana 174 338 lasta 68 335 perheestä. Tutkimuksen perusteella vanhemman vankeuden kielteiset vaikutukset kasautuvat niihin lapsiin ja perheisiin, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Lapset, joiden vanhempi oli tuomittu vankilaan, menestyivät koulussa keskimääräistä heikommin ja heidän työllisyysasteensa 25-vuotiaana oli alhaisempi.
Suomessa ei ole tehty vastaavaa tutkimusta, mutta kansalliset syntymäkohorttitutkimukset ikäluokista 1987 ja 1997 kertovat, että lapsuuden perheen sosioekonomisella asemalla on selvä yhteys lasten rikollisuuteen, mitattiinpa asemaa vanhempien koulutustasolla tai toimeentulotuen pitkittyneellä saamisella. Kohorttitutkimukset kertovat lapsuudenaikaisten olosuhteiden merkittävästä vaikutuksesta mm. fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen, toimeentuloon ja kouluttautumiseen. Suurinta eriarvoisuutta havaittiin niiden nuorten elämässä, joilla on ollut erityisen haavoittavat perheolosuhteet ja lastensuojelun tarve.
Kuinka kauan meillä on yhteiskuntana varaa sivuuttaa nämä lapset ja perheet?
Olemme työssämme Kriminaalihuollon tukisäätiössä jo 15 vuoden ajan kohdanneet perheitä, joita vankeus koskettaa. Olemme konkreettisesti nähneet arjessa ylisukupolvisuuden ja huono-osaisuuden vaikutukset ja nostaneet esille näissä perheissä elävien lasten haavoittuvaa tilannetta. Silti Suomesta edelleen puuttuu tutkimus siitä lapsuudesta, joka eletään vankilan varjossa. Julkisissa palveluissa ei usein tunnisteta vankien perheiden tuen tarvetta. Kuinka kauan meillä on yhteiskuntana varaa sivuuttaa nämä lapset ja perheet?
Lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa, että lasta koskevia päätöksiä tehtäessä tulee aina ottaa huomioon ja asettaa ensisijalle lapsen etu. Lapsen etua tulee arvioida myös tehtäessä hänen vanhempiaan koskevia päätöksiä. Miten se on toteutunut ja sitä on tarkasteltu korona-aikana vankien lasten osalta?
Monissa Euroopan maissa vankiloissa on ollut koronatartuntoja, toisin kuin Suomessa. Tästä huolimatta osa maista on alkanut järjestää perheiden tapaamisia turvallisuus ja tartuntariski huomioiden. Suomessa tapaamisrajoituksia aletaan purkaa asteittain 24.6. alkaen. Pitkän tauon jälkeen tilanne ei normalisoidu hetkessä. Siksi on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota lasten ja vanhempien suhteen tukemiseen niin Rikosseuraamuslaitoksessa kuin lastensuojelussa. Kolmas sektori ja seurakunnat tekevät paljon työtä myös näiden perheiden kanssa. Yhteistyöllä on mahdollista saada lapsi näkyväksi.
Anastasia Lapintie, edunvalvonta- ja sosiaalineuvoja, Kriminaalihuollon tukisäätiö
Tarja Sassi, lapsi- ja perhetyön päällikkö, Kriminaalihuollon tukisäätiö