Tilan merkitys rikolliselle käyttäytymiselle

Miten ympäristö vaikuttaa rikollisuuteen? Onko tilan manipulointi aina järkevää, kun halutaan ehkäistä rikollisuutta?

Ympäristö vaikuttaa siihen, kuinka ajattelemme, mitä ajattelemme ja mitä tavoittelemme. Erilaisilla ympäristöillä on erilainen moraalinen konteksti, joka ohjaa toimintaamme. Ihmistä ei tietenkään voi erottaa ympäristöstään, mutta rikollisuutta tarkasteltaessa voi joskus olla hyvä sulkea motivoitunut rikoksentekijä pois yhtälöstä ja keskittyä ympäristöön.

Tarkastelen tässä blogikirjoituksessani paljon huomiota saanutta tapahtumaa eli juhannusyönä tapahtunutta yhteenottoa nuorten ja virkavallan välillä Hietaniemen rannalla. Poliisi oli mennyt juhannusyönä keskeyttämään joukkotappelua Hietaniemen rannalle, jolloin nuorisojoukko aloitti heittämään kiviä ja ampumaan ilotulitteita poliisia kohti.

Poliisi kuvasi tapahtumien olleen yhteydessä päihteiden käyttöön. Jotkut henkilöt olivat saaneet esimerkillään tilanteen eskaloitumaan. Asiaa voi spekuloida. Minkälaiset tekijät ovat vaikuttaneet tapahtumaketjun syntyyn? Nuorten rikoskäyttäytyminen on usein ryhmäkäyttäytymistä ja tässä nousee keskeiseksi sosiaalinen ympäristö (kts. esim. Salmi 2009).

Nuoret tekevät suuren osan rikollisista teoistaan muiden seurassa.

Kaveripiirin rikoskäyttäytymisellä on vahva yhteys nuoren omaan rikoskäyttäytymiseen. Nuoret tekevät suuren osan rikollisista teoistaan muiden seurassa.

Sosiaaliset motiivit normien rikkomiseen voivat olla vahvoja. Halutaan päteä ja nostaa sosiaalista statusta ja myös ryhmän paine vaikuttaa toimintaan. Hakeudutaan niihin paikkoihin, mihin muutkin nuoret hakeutuvat, koska näin kuuluu toimia. Tarkastellaan seuraavaksi tilaa muutaman kriminologisen teorian kautta.

Ympäristössä, jossa on useita päihtyneitä henkilöitä tila muodostaa otollisen mahdollisuuden impulsiiviselle käyttäytymiselle.

Vaikkakin juhannuksena on kyse iloisesta juhlimisesta, niin päihteet heikentävät impulssikontrollia, jolloin toiminta ei ole varmasti yhtä harkittua kuin selvinpäin. Ympäristössä, jossa on useita päihtyneitä henkilöitä tila muodostaa otollisen mahdollisuuden impulsiiviselle käyttäytymiselle. Tätä kasvattaa muiden estottomampi käyttäytyminen ja mallit.

Tämä tila ei ole irti koko maailman tilasta. Toiminnasta esimerkkiä on voinut antaa poliisiväkivallan seurauksena Yhdysvalloissa tapahtuneet mellakat, mutta myös muutkin mellakointikuvastot ja videot. Sosiaalinen media mahdollistaa kaikenlaisen kuvaston saatavuuden silmiemme eteen maailmankuvaamme vaikuttamaan. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia.

Ympäristöön vaikuttamalla pystytään vaikuttamaan rikolliseen käyttäytymiseen. Mutta vaikka rikollisuutta saataisiin vähennyttyä, on ympäristön muokkaamisessa myös ikäviä lieveilmiöitä. Palaan niihin myöhemmin.

Rikollisuuden tilaisuusrakenteilla tarkoitetaan alueita, tiloja ja tilanteita, jotka luovat rikostilaisuuksia, eli mahdollisuuksia rikolliseen käyttäytymiseen.

Tilaisuusrakenteen näkökulmasta rikollisuuden määrään vaikuttaa se, että motivoitunut tekijä kohtaa sopivan uhrin tilassa, jota ei kontrolloida (kts. lisää rutiinitoimintojen teoria). Kun tästä yhtälöstä saadaan jokin tekijä pois, niin rikosta ei tapahdu.

Englannissa ja Walesissa itsemurhien määrä lähti jyrkkään laskuun, kun kotona käytettävä talouskaasu muuttui pikkuhiljaa myrkyttömäksi. Vuosien 1963 ja 1975 itsemurhat vähenivät 5 714:a lähes puolella 3 693:n. (Clarke & Mayhew 1988.) Ihmiset eivät siirtyneetkään toisiin tekotapoihin. Kotikaasun myrkyttömyyden taustalla ei kuitenkaan ollut tarkoitus vähentää itsemurhia, vaan seuraus oli odottamaton.

Kun kypäräpakko määrättiin moottoripyöräilijöille, heidän turvallisuuttansa edistääkseen, niin moottoripyörävarkaudet vähenivät voimakkaasti. (Situational Crime Prevention). Ilman kypärää huristeleva moottoripyöräilijä on tuolloin erikoinen ja mieleenpainuva näky. Rekisterikilpien käyttö johti autovarkauksien vähenemiseen. Naisten työssäkäynnin lisääntyminen useampiin tyhjiin koteihin ja rikostilaisuusrakenteen muuttumiseen omaisuusrikollisuuden osalta.

vaikka rikollisuutta saataisiin vähennyttyä, on ympäristön muokkaamisessa myös ikäviä lieveilmiöitä.

Ympäristöä pyritään luomaan sellaiseksi, että se viihdyttää tietynlaista väkeä ja suhtautuu vihamielisesti toisenlaiseen porukkaan. Esimerkiksi puiston penkkejä rakennetaan nukkumiskelvottomiksi. Istumapaikkoja vähennetään yleisistä tiloista, jottei niissä nuoriso tai asunnottomat lorvi.

Taustalla on ajatus, että häiriökäyttäytyminen, lorvailu, joutilaat ja usein myös nuoret aiheuttavat ongelmia. Häiriökäyttäjät tilassa viestivät siitä, että epäsosiaalinen käytös on sallittua tai ei ainakaan aiheuta seuraamuksia tällä alueella.

Ympäristöä suunnitellaan aina jonkin käyttäytymisnormiston ehdoilla, jolloin poikkeavat käyttäytymisen muodot nähdään häiriötekijäksi ja uhaksi.

Vaikka näen, että tilaisuusrakenteita muuttamalla ja ympäristöä suunnittelemalla voimme vaikuttaa rikolliseen käyttäytymiseen, niin silti asiaan sisältyy ongelmia. Ympäristöä suunnitellaan aina jonkin käyttäytymisnormiston ehdoilla, jolloin poikkeavat käyttäytymisen muodot nähdään häiriötekijäksi ja uhaksi.

Pahimmassa tapauksessa koko ihmisryhmä luokitellaan tähän häiriötekijöiden joukkoon. Ihmisryhmä voi olla nuoriso, asunnottomat tai päihdeongelmaiset. Tällöin tila vahvistaa ennakkoluuloja, leimautumista ja pahimmassa tapauksessa kontrollillaan luo ”poikkeavaa” ja epäsopivaa identiteettiä. Jotkut henkilöt kuuluvat tänne ja toiset eivät.

Pahimmassa tapauksessa koko ihmisryhmä luokitellaan häiriötekijöiden joukkoon.

Kun tilaisuusrakenteita muutetaan siten, että rikollinen käyttäytyminen on huomattavasti vaikeampaa (esim. käteiskassasta luopuminen, kulunvalvonta, tekninen kehitys, valaistus), niin asia on ongelmattomampi, koska tällöin ei lähtökohtaisesti pyritä estämään erilaisten ihmisten läsnäoloa alueella. Julkinen tila kuuluu kaikille ja kaunis ajatus olisi se, että erilaisten ihmisten läsnäolo alueella ei saisi toisia poistumaan.

Olisiko juhannusrähinöitä saatu estettyä vaikuttamalla ympäristöön?

Juhannuksen rähinät eivät olleet pidemmällä aikavälillä katsottuna poikkeuksellisia. Nuorison kokonaisrikollisuus on vähentynyt voimakkaasti ja väkivallan osaltakin on selvää laskua. Nuorten asenteet rikollista käyttäytymistä kohtaan ovat tiukentuneet ja humalajuominen vähentynyt. Osalle nuorista kuitenkin kasaantuu paljon rikoksia – yli puolet kaikista nuorten tekemistä rikoksista kasaantuu pienelle tekijäjoukolle.

Olisiko sitten juhannusrähinöitä saatu estettyä ympäristöön vaikuttamalla – jossitellaan.  Jos rannalla olisi ollut enemmän erimuotoista sosiaalista kontrollia (aikuisten, viranomaisten tai teknisen valvonnan avulla), niin tällä olisi voinut olla vaikutusta. Ehkä tilanne ei olisi eskaloitunut.

Jos nuorisojoukko ei olisi kokoontunut alueella, niin tämähän olisi ratkaissut tilanteen syntymisen. Miten tähän olisi päästy? Estämällä nuorison juhliminen?

Viimeisenä hieman absurdina näkökulmana, jos poliisi ei olisi tullut paikalle estämään joukkotappelua, niin poliisiin kimppuun ei olisi hyökätty. Seuraukset olisivat voineet tällöin olla kyllä vieläkin vakavammat.

Ehkä tilan tarkastelu ei tässä juhannusesimerkissä ole se kaikkein hedelmällisin. On kuitenkin uskottavaa, että mitä enemmän vastuuntuntoisia aikuisia on paikalla siellä missä nuorisokin, niin sitä vähemmän nuoriso hulinoi. Se haluaako nuoriso olla enää siinä tilassa, on toinen kysymys – minä en olisi nuorena halunnut.

Teksti perustuu osin Rikosseuraamuslaitoksen väkivaltatyön peruskoulutuksen seminaarissa 27.5.2020 pidettyyn esitykseen.