Laitoksesta toiseen ja pois
Ismo otettiin huostaan seitsemän kuukauden ikäisenä. Hän asui lapsuutensa sijaiskodeissa, joista ensimmäisestä hänet sijoitettiin toisaalle perheen päihteiden käytön takia. Kolme vuotta kului SOS-lapsikylässä, jossa Ismolle selvisi myös, että hänellä on sisaruksia.
11-vuotiaana Ismo siirrettiin poikakotiin, missä hän vietti seitsemän vuotta, aina 18-vuotiaaksi saakka. Ennen poikakotiin siirtoa hän sai aktiivisuus- ja tarkkaavaisuushäiriödiagnoosin. Ismo kävi koulua, mutta se oli vaikeaa.
”Kun ei mulla ollut ollut elämässä mitään sääntöjä tavallaan, niin sit kun niitä rajoja ruvettiin lyömään, niin se koko järjestelmä meni katolleen, ja en hyväksynyt niitä sääntöjä”, Ismo sanoo.
Elämää poikakodissa
Päihteiden käyttö alkoi Ismon ollessaan poikakodissa. 11-vuotiaana hän poltti ensimmäistä kertaa kannabista, imppasi, kokeili amfetamiinia ja veti 12-vuotiaana ”ekat överit”.
Ismo on tehnyt rikoksia niin pitkään kuin saattaa muistaa: noin 7-vuotiaana hän jäi ensimmäistä kertaa kiinni varastaessaan kaupasta muun muassa sytkäreitä ja tikkareita.
Poikakoti oli otollinen paikka rikollisen elämäntavan opetteluun porukassa, jossa jokaisella on hankala tausta syystä tai toisesta. Ryhmässä he opettelivat, harjoittelivat ja opettivat rikoksia. Hän karkaili paljon.
Poikakodissa Ismo harrasti myös painimista, ja opiskeli puusepäksi. Täytettyään 18 hän lähti poikakodista, eikä ottanut vastaan jälkihuollon palveluita.
Asunnottomuus, päihteet ja rikoskierre
Hän palasi paikkakunnalle, jossa oli syntynyt, ja sai sosiaalitoimen kautta sieltä asunnon. Hän tapasi naisen ja sai hänen kanssaan kaksi lasta. Päihteiden käyttö rauhoittui lasten syntymän aikaan. Vuonna 2000 Ismo erosi lastensa äidistä ja jäi asunnottomaksi.
Tällöin myös päihteiden käyttö ja rikollisuus lisääntyivät huimasti. Ismo sai ensimmäisestä vakavasta tekemästään rikoksesta neljä vuotta tuomiota. Häntä syytettiin törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä vapaudenriistosta. Seuraava, lähes kolmen vuoden tuomio tuli kuusi viikkoa hänen vapautumisensa jälkeen. Hän vapautui 2005, ja seuraavana vuonna hänet vangittiin jälleen.
”Kun oon ollu koko ikäni laitoksissa, niin varmaan alitajuisesti sinne vankilaan olen hakeutunutkin”, Ismo miettii.
”Tää ei voi jatkua näin”
2009 loppupuolella Ismo pääsi siviiliin ja muutti toiselle paikkakunnalle, missä vanha tuttu elämäntapa oli läsnä. Hän asui paikkakunnalla noin puoli vuotta, ja siellä tapahtuneista rikoksista kiinni jäätyään suoritti vuoden ja kuusi kuukautta rangaistusta vuonna 2014. Jo seuraavana vuonna hän suoritti seuraavaa tuomiotaan.
Tällöin hän tutustui lyhytaikaisvankien osastolla Kriminaalihuollon tukisäätiön työntekijään, jonka kanssa alkoi useamman vuoden asiakassuhde.
Vapaaksi päästyään Ismo pääsi päihteettömään asumisyksikköön, jossa hän käytti runsaasti huumeita. Hän oli vannonut vankilassa ollessaan vuonna 2016, ettei koskaan lopeta päihteiden käyttöä.
”Mietin, että tää ei voi jatkua tälleen, sen verran lujaa oli menny että piti katkon paikka saada.”
Asumisyksikössä käyttämät huumeet jäivätkin viimeisiksi. Parin katkaisuhoitopaikan ja asumisyksikön kautta Ismo sai oman asunnon asumisen tuen kautta.
Töihin ja kiinni rutiineihin
Samaan aikaan hän kävi Kriminalihuollon tukisäätiön vertaistuki Rediksessä asiakkaana, sekä vuonna 2017 Stop huumeille ry:n päihteettömässä olohuoneessa Stopissa kuntouttavassa työtoiminnassa.
Ismo jatkoi Rediksessä käymistä, ja teki myös vapaaehtoistyötä välillä.
Vuonna 2018 Ismo sai kutsun työhaastatteluun. Hän aloitti Hard Luck -nettikahvilan vertaisohjaajana tammikuussa 2019.
Nyt Ismo käy töissä, pitää rutiineista kiinni ja tekee töitä korjatakseen välejä lapsiinsa.
Tarina on mukaelma Opinnäytetyön tekstistä. Opinnäyte: Rikos- ja päihdetaustaisen ihmisen matka vertaisohjaajaksi – Kaksi elämäntarinaa