Ratkaisukeskeisyydestä tukea muutosprosessiin
Vahvuudet, taidot, toiveikkuus, yhteistyö, muutos. Voisivatko nämä optimistiset ja terapiamaailmasta tutut käsitteet toimia entistä vahvempana ohjenuorana asiakastyössä ja vahvistaa asiakkaidemme muutosprosessia kohti rikoksetonta ja päihteetöntä elämää?
Tämä kysymys oli yksi päällimmäisistä, kun Kriminaalihuollon tukisäätiön kuntoutuspalveluissa aloitettiin työntekijöiden ratkaisukeskeinen lyhytterapiakoulutus vuoden 2020 lopulla. Koulutukseen ovat osallistuneet kaikki kuntoutuspalveluiden työntekijät, mm. Tukiasumispalveluiden sosiaali- ja asumisohjaajat.
Rikostaustaisten asiakkaiden ongelmat ovat usein moninaisia ja kasaantuneita. Esimerkiksi päihdeongelmat, toistuvat rikokset ja vankilatuomiot sekä asunnottomuus yhdessä luovat kierteen, josta voi tuntua mahdottomalta päästä irti. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole.
Kriminaalihuollon tukisäätiön tukiasumispalvelut on tarkoitettu rikostaustaisille, asunnon ja asumisen tuen tarpeessa oleville ihmisille pääkaupunkiseudulla. Tukiasumispalveluiden työntekijät auttavat asumisasioissa, mutta myös kokonaisvaltaisesti hyvän arjen saavuttamiseksi. Tavoitteena on, että asiakkaat löytäisivät itse aktiivisesti ratkaisuja omiin haasteisiinsa ja kuntoutumiseen.
Tästä ratkaisukeskeisyydessä onkin kyse: Katse suunnataan eteenpäin menneiden murehtimisen sijaan.
Punainen lanka omaan työhön
Koulutusta on nyt takana puoli vuotta. Onko menetelmästä tullut jo osa työn arkea?
”Olen pitkään toivonut omaan työhöni sellaista viitekehystä, jota voisi hyödyntää ja uudenlaista tapaa tarttua asioihin. Nyt olen päässyt harjoittelemaan ratkaisukeskeisyyttä ja siihen liittyviä menetelmiä omassa työssäni”, sanoo tukiasumispalveluiden Espoo-yhteistyön vastaava sosiaaliohjaaja Annukka Saikkonen.
Hän kertoo myös pienistä onnistumisen askelista. Esimerkiksi Google kääntäjän avulla käydystä ratkaisukeskeisestä keskustelusta asiakkaan kanssa, joka ei puhu suomea.
”Hän kysyi, onko Suomessa lampaita. Hänen haaveenaan olisi omistaa maatila, jossa on lampaita. Kysyin, että mikä olisi ensimmäinen askel kohti tätä haavetta, ja tässä vaiheessa asiakkaalle tietenkin tuli mieleen isoja asioita, kuten että pitäisi olla työpaikka ja niin edelleen. Pienen pohdinnan jälkeen tämä asiakas, jolle kotoa ulos pääseminenkin tällä hetkellä tuottaa vaikeuksia, keksi yhden asian: hän voisi mennä ulos kävelemään. Ja tämän hän myös toteutti.”
”Että olisi edes yksi paikka, jossa ei suhtauduta negatiivisesti”
Rikostaustaisiin ihmisiin suhtautuminen on valitettavan usein hyvin ongelmakeskeistä.
”Monesti kaikkialla, missä asiakkaamme asioivat, he saavat negatiivisen vastaanoton. Toivoisin, että me ainakin voisimme olla se yksi ja ainoa paikka, jossa ei keskityttäisi vain niihin ongelmiin vaan nähtäisiin hyvät asiat ja mahdollisuudet. Ehkä me olemmekin sitä jo”, tukiasumispalveluiden vastaava sosiaaliohjaaja Leena Oikarinen pohtii.
Joskus ihan tavallisistakin asioista rönsyilevä keskustelu voi tuoda ihmisestä uusia vahvuuksia esiin.
”Kerran yksi asiakas alkoi kertoa, miten hän oli ollut nuorempana aktiivinen moottoripyöräharrastaja. Hän oli ajanut, puunannut ja korjannut niitä pyöriä. Siinä jutelleessa omat ja hänenkin silmänsä aukesivat taas, että eihän hän aina ole ollut, eikä edelleenkään ole pelkästään narkomaani, vaan myös paljon muuta. Ja jotta hän saisi ajokorttinsa takaisin ja voisi taas ajaa, pitäisi elämän suuntaa alkaa muuttamaan”, Oikarinen kertoo.
Pieniä edistysaskelia, myös korona-aikana
Korona-aikana valtaosa asiakastyöstä on tehty etäyhteyksin. Aluksi ajatus tuntui vaikealta, mutta työskentely on ollut yllättävän antoisaa. Asiakkaan tilanteen edistäminen on onnistunut vähän yllättäenkin esimerkiksi puhelimella viestitelleen.
“Erään asiakkaan kanssa ei olla oikein aiemmin päästy eteenpäin. Hänen kanssaan aloin vaihtaa ajatuksia viestein, ja kerran otin sitten tämän ratkaisukeskeisten kysymysten korttipakan esiin testatakseni sopivia kysymyksiä. Mietin, miten saisin tilanteen aukeamaan. Yllättäen viestittely johti erittäin hyvään ja tärkeään keskusteluun”, Saikkonen kertoo.
Joitakin asiakkaita on tavattu myös ulkona, esimerkiksi kävelyllä.
”Talviaikaan on pitänyt keskittyä ihan siihen itse kävelemiseen ja liukkaalla pystyssä pysymiseen. Puhuminen onkin yllättäen ollut todella paljon helpompaa kuin sisällä kasvotusten istuessa”, Oikarinen sanoo.
Toiveena ratkaisukeskeisyyden solahtaminen luontevaksi osaksi omaa työtä
Tavoitteena tietenkin on, että ratkaisukeskeisellä ajattelutavalla voitaisiin tulevaisuudessa vielä paremmin tukea asiakkaita ja auttaa heitä löytämän omia vahvuuksiaan.
”Toivon, että menetelmä tulisi jatkossa luontevaksi osaksi työotettani. Ja sitä kautta asiakkaat pääsisivät miettimään muutostoiveitaan kanssani. Ja on tässä herännyt vähän sellainenkin ajatus, että voisihan sitä vielä lisääkin opiskella! Mutta tämä on hyvä alku”, Saikkonen kiteyttää.