Tunnetaitoja kannattaa opetella aikuisenakin

Tunnetaidot on sana, joka on viime vuosina noussut esiin erityisesti varhaiskasvatuksen ja kouluikäisten opetussuunnitelmien uudistamisen yhteydessä. Tiedetään, että tunnetaidot vaikuttavat paitsi oppilaan koulusuoriutumiseen ja sosiaaliseen kyvykkyyteen myös pitkälle aikuisuuteen esim. terveydentilaan, työuran kehittymiseen, päihteiden käyttöön ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Mitä näillä taidoilla sitten oikeastaan tarkoitetaan? Yksinkertaisimmillaan tunnetaidot tarkoittavat kykyä tunnistaa, ilmaista ja säädellä tunteita. Taitoja tarvitaan, jotta voi tunnetilasta huolimatta jatkaa suunniteltua tekemistä. Taitoja tarvitaan, jotta kykenee rauhoittumaan ja toimimaan ihmissuhteissa toista ja itseä vahingoittamatta.

Tunnetaitoja harjoitellaan lapsuudesta lähtien niin kotona kuin muissakin ympäristöissä ihan tavallisessa arkielämässä. Pieni lapsi ulkoistaa vaikean tunteensa vanhemman säädeltäväksi, ja aikuisen tehtävänä on tunnistaa tunne, sanoittaa se lapselle ja rauhoitella häntä. Aikuinen myös näyttää esimerkillään, miten tunteita ilmaistaan rakentavasti.

Joskus tunnetaidot opitaan puutteellisesti. Vanhemmalla itsellään ei välttämättä ole keinoja tunnistaa ja säädellä edes omia tunteitaan. Synnymme myös kaikki erilaisilla valmiuksilla säädellä tunteitamme, ja osalle se on jo lähtökohtaisesti vaikeampaa kuin toisille. Yksittäisten kokemusten seurauksena lapsesta ei vielä tule kyvytöntä säätelemään tunteitaan, mutta toistuvana pitkäaikaisena kokemuksena esim. tunteiden mitätöinti on hyvin haitallista ja lapsi oppii kaikenlaisia keinoja pärjätäkseen vaikeiden tunteidensa kanssa.

Tunnesäätelyvaikeudet ovat ilmeisiä päihderiippuvuuden syntymisessä ja usein puhutaankin itselääkitsemismallista.

Kaikilla meillä on sekä toimivia että toimimattomia tunnesäätelykeinoja. Toimimattomat tunnesäätelykeinot edesauttavat erilaisten mielenterveyshäiriöiden ja riippuvuuksien syntymisessä. Kaikki ongelmat eivät tietysti yksin selity toimivien tunnesäätelytaitojen puutteilla, mutta usein ne ovat aika keskeisessä asemassa mielenterveys- ja päihdehäiriöiden monimutkaisessa kehityskulussa.

Tunnesäätelyvaikeudet ovat ilmeisiä päihderiippuvuuden syntymisessä ja usein puhutaankin itselääkitsemismallista. Päihteiden käytöllä lääkitään ahdistusta, surua, häpeää ja muita vaikeita tunnetiloja. Joillekin myös tylsyyden tunne voi olla hyvin hankala. Päihdettä siis käytetään, koska muuten olo on sietämätön.

Miten jättää turvallisen tuntuinen päihde, kun sillä on tottunut turruttamaan vaikeaa oloa vuosikausia?  Kysymys on hankala, myös sote-palvelujen kannalta. Monissa kunnissa apua mielenterveyshäiriöihin saa vasta kun on päihteetön. Tämä on jossain määrin ymmärrettävää, sillä päihteiden käyttö itsessään vaikuttaa mielialaan ja tunteiden säätelyyn sekä vaikeuttaa hoitoon sitoutumista. Mielenterveysongelmat ja päihdehäiriöt ovat kuitenkin niin kietoutuneita toisiinsa, että niitä on aika mahdotonta hoitaa erikseen.

Päihteiden käytön lopetuksen yhteydessä vaikeat tunteet yleensä nousevat pintaan ja se voi herättää asiakkaassa pelkoa. Asiakas tarvitsee apua päihteen alle haudattujen tunteiden tunnistamiseen, vaikeiden tunteiden kanssa olemiseen ja uusia keinoja rauhoittumiseen silloinkin, kun se tuntuu mahdottomalta ja on pakottava tarve tarttua päihteeseen.

Apua tunnesäätelyvaikeuksiin ja mielenterveyshäiriöihin tulisi saada pitkäjänteisesti myös avohoidon puolella.

Päihdehoidossa asiakkaalla pitäisi olla mahdollisuus harjoitella näitä taitoja. Katkaisuhoidon jälkeinen saumaton päihdekuntoutus on ensiarvoista, jotta asiakas ei jää vaikeiden tunteidensa kanssa yksin. Apua tunnesäätelyvaikeuksiin ja mielenterveyshäiriöihin tulisi saada pitkäjänteisesti myös avohoidon puolella.

Tunnesäätelyvaikeudet näkyvät myös vankiloissa ja rikosseuraamuksen piirissä. Tiedetään, että vangeista 90 %:lla on jokin päihderiippuvuus. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä keskeistä on tunnesäätelyvaikeudet ja häiriö on moninkertaisesti yleisempää erityisesti naisvangeilla kuin valtaväestöllä. Neuropsykiatriset häiriöt ovat vangeilla yleisempiä ja niidenkin kanssa kulkee usein käsi kädessä tunnesäätelyvaikeudet. Väkivaltainen käyttäytyminen on usein vihan eli tunteen hallinnan ongelma.

Vapautumisen jälkeen asiakas palaa helposti käyttämään tuttuja haitallisia tunnesäätelykeinoja.

Asiakkaan elämän kannalta merkittävä kohta on vankilasta vapautuminen. Vapautumisen jälkeen asiakas kohtaa arkiympäristön, joka usein poikkeaa vankilan säädellystä rutiineja ja turvallisuutta tukevasta arjesta. Jo pelkästään yksin oleminen voi herättää asiakkaassa voimakasta ahdistusta.

Vapautumisen jälkeen asiakas palaa helposti käyttämään tuttuja haitallisia tunnesäätelykeinoja. Rakentavien tunnetaitojen harjoittelu jo vankeusaikana, ja tiivis tuki vapautumisen yhteydessä voi toimia suunnankääntäjänä. Palvelut kuitenkin surullisen usein katkeavat juuri tässä kohdassa, kun tukea taitojen käyttöön tarvittaisiin eniten.

Olen kuullut sanottavan, että elämän kannalta yksi tärkeimmistä opittavista taidoista on pettymyksen sietäminen. Jos taitoa ei ole oppinut lapsuudessa, on se mahdollista oppia vielä aikuisenakin. Ihan aluksi tarvitaan joku, joka huomaa tunteen, tunnistaa sen ja antaa sille arvon. On tärkeää kehittää aikuisille suunnattuja palveluita, joissa huomioidaan tunnetaitojen merkitys. Kriminaalihuollon tukisäätiön Väkevä-hanke pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen ja auttaa rikostaustaisia naisia tunnesäätelyvaikeuksien kanssa.