Vapautuvien asumisen tuen verkosto: Hallituksen tavoite ei toteudu, ellei erityisryhmien haasteita huomioida
Marinin hallitus on asettanut tavoitteeksi asunnottomuuden poistamisen vuoteen 2027 mennessä. Tavoitteeseen ei tulla pääsemään hyvästä yleiskehityksestä huolimatta, ellei riskiryhmien asunnottomuusongelmiin keksitä ratkaisuja.
Asunnottomuuden kannalta erityisen tärkeä ryhmä ovat rikostaustaiset henkilöt, joita tukematta asunnottomuustavoitteisiin tulee olemaan vaikeaa päästä. Vaikka asunnottomuus kokonaisuutena tarkasteltuna on vähentynyt, asunnottomana vapautuneiden vankien määrä on kasvanut. Vuonna 2020 asunnottomana vapautui yli 30 prosenttia enemmän vankeja vuoteen 2017 verrattuna.
ARAn tilastoinnin mukaan vuonna 2020 Suomessa yksineläviä asunnottomia oli yhteensä 4321. Samana vuonna asunnottomana vapautui yhteensä 624 vankia. Toisin sanoen vapautuneet vangit vastasivat 14 prosentista koko tilastointivuoden asunnottomuudesta. Todennäköisesti vapautuvien vankien osuus asunnottomuudesta on vieläkin suurempi, sillä vankien asunnottomuustilastointiin liittyy aliraportointia.
Rikostaustaiset tarvitsevat erityistä tukea asumiseen ja asunnon saamiseen liittyen
Vangit ovat yhteiskuntamme syrjäytynein väestön osa. Suurin osa vangeista kärsii esimerkiksi erilaisista päihde- ja mielenterveysongelmista. Neurokirjon haasteiden, kuten ADHD:n, esiintyvyys on vangeilla kymmenkertaista muuhun väestöön verrattuna. Vangit ovat myös muuta väestöä fyysisesti sairaampia.
Rikostaustaisten asunnottomuuteen liittyy lukuisia juuri tälle ryhmälle erityisiä ongelmia. Velat, luottotietojen puuttuminen, vuokrarästit ja häiriömerkinnät ovat esimerkkejä lukuisista esteistä, joiden vuoksi rikostaustaisten on vaikeaa saada asuntoa vuokramarkkinoilta. Myös asunnon hankkimiseen ja itsenäiseen asumiseen tarvittavat taidot ovat usein puutteellisia. Asunnottomina vapautuvat vangit joutuvat usein majoittumaan tuttavien asunnoissa, joissa elämä saattaa liikkua päihteidenkäytön ympärillä, mikä puolestaan vaikeuttaa rikollisesta alakulttuurista irtautumista.
Onnistunut vapauttaminen on avainasemassa
Tällä hetkellä rikostaustaisia ei huomioida omana erityisryhmänään hyvinvointialueiden asumisen tukipalvelujen kilpailutuksissa, vaan ne sisällytetään mielenterveys- ja päihdepalveluihin. Hyvinvointialueiden tulisi kuitenkin palvelujen kilpailutuksen yhteydessä luoda kilpailutuskriteerit myös rikostaustaisten tukipalveluihin. Välivuokrausta, kotiin vietäviä palveluja ja tuettua asumista tarvitaan perinteisten sote-palvelujen rinnalle. Myös asuntorakentaminen, edullinen vuokra-asuminen ja asumisneuvonta ovat keinoja tukitoimien ohessa vaikuttaa asunnottomuuteen.
Vapautuvien asuttamisessa tärkeää on nivelvaihe vankeuden ja vapautumisen välissä. Hyvinvointialueilla työskentelyn tulisi alkaa asuttamisen ja palvelutarpeen arvioinnin osalta jo 2–4 kuukautta ennen vankilasta vapautumista. Lyhytaikaisvankien kohdalla asuttamistoimenpiteet ja tukipalveluiden kartoitus tulisikin aloittaa heti vankilaan saapumisen jälkeen.
Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveystoimilla on velvollisuus huomioida vangit
Onnistunut vapauttaminen vaatii toimivia yhteistyörakenteita Rikosseuraamuslaitoksen sekä koti- tai asuinkunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden ja muiden olennaisten viranomaisten kesken. Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveystoimilla on velvollisuus huomioida myös vangit, jotka ovat hyvinvointialueidensa asukkaita myös vankilassa ollessaan. Keskeisessä roolissa on myös sosiaalityöntekijöiden riittävä osaaminen rikostaustaisten asiakkaiden kohtaamiseksi ja tälle asiakasryhmälle erityisten ongelmien tunnistamiseksi.
Rikollisuudesta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain noin 1,8 miljardin euron kustannukset, johon on laskettu järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon, oikeuslaitoksen ja rangaistusten täytäntöönpanon lisäksi haitat, jotka aiheutuvat sosiaali- ja terveydenhoidon, työvoimahallinnon, toimeentulotukien, etuuksien, eläkkeiden, vahinkojen ja veromenetysten kautta.
Rikostaustaisten asunnottomuutta torjumalla vähennetään rikoshaitoista, päihdeongelmista, uusintarikollisuudesta ja asunnottomuudesta koituvia kustannuksia sekä parannetaan yhteiskuntien turvallisuutta.