Kriminaalihuollon tukisäätiön lausunto hallituksen esitykseen laeiksi yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain ja Vankiterveydenhuollon yksiköstä annetun lain muuttamisesta

Kriminaalihuollon tukisäätiö pitää tärkeänä uusimisriskin arvioinnin, kuntouttavien toimintojen ja valvonnan lisäämistä väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneillä vangeilla. Olisi ollut kuitenkin toivottavaa, että esityksessä olisi kiinnitetty huomiota ohjelmatoiminnan lisäksi muihinkin kuntouttaviin toimintoihin vankila-aikana sekä laadukkaiden toiminta- ja kuntoutusohjelmien tarpeeseen vapaudessa uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi.

Rangaistusajan suunnittelu ja vankeusaikaiset toiminnot

Esityksessä todetaan, että rangaistusajan suunnitelmassa yksilöityjen rangaistusaikaisten toimenpiteiden tulee kohdentua yksilöllisesti dynaamisiin eli muutettavissa oleviin riskitekijöihin ja suojaaviin tekijöihin (s. 9). Suojaavia tekijöitä ovat mm. rikollisesta elämäntavasta irrottautumista tukeva perhe, koulutus, työpaikka, asunto ja halu yhteistyöhön viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa. Esityksessä ei ole kuitenkaan juuri ollenkaan kiinnitetty huomiota suojaaviin tekijöihin.

Rangaistusajan suunnitelmiin laitetaan tällä hetkellä hyvin vähän suojaaviin tekijöihin, kuten koulutukseen, asumiseen ja perhesuhteiden ylläpitoon liittyviä tavoitteita, joilla kuitenkin olisi suuri vaikutus uusintarikollisuuden vähenemiseen. Vuonna 2013 tehdyn meta-analyysin mukaan koulutukseen vankeusaikana osallistuneet syyllistyivät jopa 43 % vähemmän uusiin rikoksiin verrattuna niihin, jotka eivät koulutukseen osallistuneet (Evaluating the Effectiveness of Correctional Education. A Meta-Analysis of Programs That Provide Education to Incarcerated Adults by Lois M. Davis, Robert Bozick, Jennifer L. Steele, Jessica Saunders, Jeremy N. V. Miles. https://link.springer.com/article/10.1007/s11292-018-9334-6).

Samoin vankeusaikainen yhteydenpito läheisiin vähentää merkittävästi uusintarikollisuutta: vangeilla, jotka ovat tuomion aikana tavanneet perhettään tai kumppaniaan, on 39 % pienempi todennäköisyys uusia rikoksensa kuin niillä vangeilla, joilla näitä tapaamisia ei ole ollut (May, C; Sharma, N; Stewart, D (2008): Factors linked to reoffending: a one year follow-up of prisoners who took part in the Resettlement surveys 2001, 2003 and 2004. Ministry of Justice, London). Säätiön asiamiestoimintaan tulleiden yhteenottojen perusteella lasten etu ja oikeudet esimerkiksi valvomattomista tapaamisista päätettäessä jäävät helposti turvallisuusharkinnan alle. Tapaaminen kumppanin tai muun vangille tärkeän henkilön kanssa voi olla hyvin merkittävää silloin, kun vangilla ei ole lapsia.

Kriminaalihuollon tukisäätiö katsookin, että rikoksilta suojaavia tekijöitä, kuten koulutusta ja perhesuhteita olisi pitänyt nostaa esille käsillä olevassa esityksessä, mikäli tavoitteena on uusintarikollisuuden vähentäminen korkean riskin väkivalta- ja seksuaalirikollisilla.

Esityksessä keskitytään kuitenkin lähes pelkästään rangaistusaikaiseen ohjelmatoimintaan. Ohjelmista mainitaan Suuttumuksen hallinta, STOP-ohjelma, Uusi suunta ja OMA-ohjelma. OMA-ohjelmalla ei ole todettu juurikaan vaikuttavuutta ja vaikutus voi olla jopa negatiivinen keskeyttämistapauksissa. Tarvittaisiin siten uusia vaikuttavampia ohjelmia.

Kun valtaosalla vangeista on päihteisiin liittyvää ongelmaa, tulee päihdekuntoutuksen olla keskeisessä asemassa rangaistusaikana. Päihderiippuvuuden hoidossa ohjelmatoiminnan ja yksilökeskustelujen lisäksi tarvittaisiin lisää esimerkiksi kuntouttavia osastoja. Olennaista olisi myös kehittää yhteistyötä siviilissä toimivien päihdeklinikoiden kanssa, jolloin hoitojatkumot olisivat jo olemassa ehdonalaisvalvonnan alkaessa.

Ohjelmatoiminnassa on muutoinkin haasteita: toimintoihin pääsy ei ole itsestään selvää, vaikka asia olisi rangaistusajan suunnitelmassa. Hallituksen esityksessä todetaankin, että Rikosseuraamuslaitoksessa viime vuosina toteutetut henkilötyövuosisäästöt ovat vähentäneet uusintarikollisuuteen vaikuttavien ohjelmien toteutusmahdollisuuksia. Vankien osallistuminen toimintaohjelmiin on vähäistä (vuonna 2017 päihde- ja toimintaohjelmien osuus oli 6 % toimintoihin käytettävissä olevasta ajasta) ja ylipäänsä toimintoihin sijoittamatonta aikaa on paljon (runsas kolmannes)(Rikosseuraamuslaitoksen tilastollinen vuosikirja 2017).

Henkilökunnan lisääminen ohjelmatoimintaan on välttämätöntä, jos ohjelmatoimintaa halutaan lisätä, kuten esityksessä ehdotetaankin. Samalla on todettava, että lisäresursseja tarvittaisiin myös perussosiaalityöhön vankien asioiden selvittelyyn ja järjestelyyn sekä yhteistyöhön vankilan ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Vankilassa tehty kuntoutustyö ei kanna, mikäli vapautuvan asioita ei hoideta kuntoon jo vankeusaikana (asunto, päivittäinen toiminta, toimeentulo, perhesuhteet).

Moni asia vaikuttaa vankila- ja osastosijoituksiin ja sijoitus puolestaan vaikuttaa siihen, millaisiin toimintoihin vanki voi päästä (mm. rikoksen luonne, vangin etninen tausta, vangin tunnettuus). Vanki ei myöskään pääse aina siirtymään laitokseen, jossa olisi tarjolla rangaistusajan suunnitelman mukaisia toimintoja, tai hänet voidaan siirtää syystä tai toisesta pois laitoksesta, jossa niitä olisi ollut tarjolla. Suunnitelman etenemättömyys ei siten johdu aina vangista vaan voi johtua vankilan tarjonnasta tai esimerkiksi ryhmien muodostukseen liittyvistä asioista (ryhmää ei saada kasaan, tiettyjä vankeja ei voida laittaa samoihin toimintoihin jne), laitosten täyttöasteista tai turvallisuustekijöistä. Erityisesti naisilla ja eristyksessä olevilla vangeilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia toimintoihin osallistumiseen. Esityksessä ei ole tarkasteltu naisvankien tilannetta ja mm. vähäisemmästä lukumäärästä johtuvia vaikeuksia saada ryhmiä kokoon.

Säätiön asiamiestoimintaan on tullut jonkin verran yhteydenottoja väkivaltarikoksiin syyllistyneiltä pitkäaikaisvangeilta, joilla vanhat ilmoitukset vankitietojärjestelmässä vaikeuttavat pääsyä esimerkiksi avolaitokseen tai toimintoihin. Kyseessä voi olla esimerkiksi vuoden takainen ilmoitus, joka ei ole johtanut kurinpitoon ja joka on aiheeltaan myös laitoksen näkökulmasta vähäpätöinen. Vangin viimeaikainen laitoskäyttäytyminen on voinut olla moitteetonta, mutta vanhat ilmoitukset painavat sijoittelussa enemmän. Hallituksen esityksessä on viitattu Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen komitean raportteihin, joissa nostetaan esiin myös vankeusaikaisten rekisteritietojen informaation yliarvostus (s. 21). Esityksessä painotetaan jatkuvan arvioinnin merkitystä, joten ilmoitusten painoarvoa suhteessa viimeaikaiseen käyttäytymiseen on hyvä tarkastella osana arviointia.

Vankeuslain arviointitutkimuksen rangaistusajan suunnitelmia koskevassa osiossa todettiin, että vankilahenkilöstön arvioiden perusteella suunnitelmien yksilöllinen toteuttaminen suljetuissa laitoksissa on heikompaa kuin avolaitoksissa, suunnitelmien toteutumisen seuranta oli puutteellista, seurannan kirjaamisessa tietojärjestelmään oli vaihtelevia käytäntöjä eikä tavoitteiden toteutumisen arvioinnille ollut yhtenäistä kriteeristöä (Porkkanaa ja keppiä – Rangaistusajan suunnitelmat osana vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa, Krimo).

Myös säätiön asiamiestoimintaan tulleiden yhteydenottojen perusteella vankiloissa on erilaisia tapoja rangaistusajan suunnitelmien seuraamiseen ja päivittämiseen. Joissakin päivityksiä saatetaan tehdä usein, mutta ilman vangin osallistumista, jolloin vangille on epäselvää, koska ja millaisia merkintöjä suunnitelmaan on tehty. Kriminaalihuollon tukisäätiö haluaakin kiinnittää huomiota siihen, että rangaistusajan suunnitelman päivittäminen/tarkastelu tehtäisiin nykyistä useammin yhdessä vangin kanssa. Esityksessä onkin mainittu, että eri vaiheissa laaditut suunnitelmat muodostaisivat yhdessä tuomitun kanssa suunnitellun kokonaisuuden.

Uusi asiakastietojärjestelmä Roti tulee käyttöönottonsa jälkeen ohjaamaan käyttäjää arvioimaan asiakkaan tilanteen edistymistä neljän kuukauden välein. Käytäntöihin tarvittaisiin yhtenäisyyttä jo ennen kuin Roti saadaan käyttöön.

Kriminaalihuollon tukisäätiö haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, että suunnitelmien muuttaminen tai täydentäminen rangaistusaikana tulisi olla nykyistä helpompaa. Vangin tilanne voi merkittävästikin muuttua tuomion aikana, mutta suunnitelman tavoitteiden päivittäminen ei ole onnistunut. Ransusta on voinut myös jäädä puuttumaan vangille tärkeitä asioita, joita ei sitten huomioida täytäntöönpanossa, koska niitä ei suunnitelmassa lue (esim. perhesuhteiden ylläpito).

Väkivaltariskin arviointi ja ehdonalaisen vapauden valvontaan asettaminen

Esityksessä esiteltyjen arviointimenetelmien käyttö edellyttää monipuolisia tietoja asiakkaiden terveydentilasta. Arviointia tekevällä henkilöstöllä arviointikeskuksissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa ei ole kuitenkaan terveydenhuollon koulutustaustaa. Tämän takia henkilöstö on koulutettava arviointimenetelmien käyttöön ja menetelmien käytön asianmukaisuutta tulee seurata. Kriminaalihuollon tukisäätiö esittää myös, että vankiterveydenhuolto ja arviointikeskukset/yhdyskuntaseuraamustoimistot tekisivät yhteistyötä arvioinnissa. Tämä olisi tärkeä asiakkaiden oikeusturvan kannalta.

Rikosseuraamuslaitos on käyttänyt arvioinnissa pitkään ARAT-menetelmää, joka mittaa uusimisriskiä ryhmätasolla. Menetelmä on kehitetty miesvankeja varten. Tyni on väitöskirjassaan vuonna 2015 todennut, että ”mittareiden soveltuvuutta on testattava jatkossa tarkemmin naisilla, vaikka naisvankeja on vankipopulaatiossa miehiin verrattuna selvästi vähemmän. On hyvinkin mahdollista, että naisvangit eroavat staattisissa ja/tai dynaamisissa tekijöissä oleellisesti miesvangeista.” Miten kolmannen polven arviointimenetelmät ottavat huomioon naisvangit ja heidän erityistarpeensa? Naisvangeista moni on sekä väkivallan tekijä että väkivallan uhri ja tarvitsee kuntoutusta molemmista näkökulmista.

Ehdonalaisvalvonnan lisääminen sinänsä parantaa valvottavan mahdollisuuksia tuen saamiseen, mikä osaltaan vähentää uusimisriskiä. Valvonnan osalta olennaista on eri tahojen välinen yhteistyö. Yhdyskuntaseuraamustoimistot vastaavat valvonnan sisällöstä ja kunnat vastaavat muiden palvelujen järjestämisestä. Yhteistyö eri tahojen, myös kolmannen sektorin ja perheiden, kanssa on keskeistä, jotta valvonnan tavoitteet saavutettaisiin.

Säätiö pitää tärkeänä, että Rikosseuraamuslaitoksella olisi riittävästi voimavaroja yhteistyökumppaneiden kanssa käytävään verkostotyöhön vankien vapautumisen valmistelua varten. Koko seuraamusjatkumon aikana tulee kiinnittää huomiota suojaaviin tekijöihin, kuten perhesuhteiden ylläpitoon, päihdekuntoutukseen, kouluttautumiseen ja työllistymiseen sekä asunnon saantiin. Näiden turvaamisen tulisi olla myös valvonnan keskinen sisältö.

Sote-/maakuntauudistuksen tullessa voimaan yhteistyömallin rakentaminen on erityisen tärkeää, jotta vankilasta vapautuvat saadaan saumattomasti ohjattua oikeisiin palveluihin. Vaikka kyse on nykyiselläänkin kuntien lakisääteisistä tehtävistä, monilla vankilasta vapautuvilla on vaikeuksia saada tarvitsemiaan palveluja, ja asia työllistää merkittävästi Rikosseuraamuslaitoksen erityistyöntekijöitä. Varsinkin väkivalta- ja seksuaalirikollisten palveluihin pääsy voi olla hankalaa, koska rikokseen liittyy erityinen stigma ja/tai he ovat kotipaikkakunnallaan tunnettuja eikä heille haluta enää antaa palveluita.

Oikeus terveystietojen saantiin ja niiden luovutus

Tietojen luovuttaminen mainittuihin tarkoituksiin on perusteltua, mutta syytä tarkasti rajata tietojen arkaluontoisuuden vuoksi. Potilasrekisterin tietojen luovuttaminen ehdonalaisvalvonnan suunnitteluun mahdollistaa myös vangin hoidon tarpeen huomioimisen nykyistä paremmin. Tämä palvelee myös hoitojatkumoita.

Muita huomioita

Viimeaikaiset kriminaalipoliittiset uudistukset ovat kohdentuneet pieniin tai spesifeihin ryhmiin, mutta uudistusten edellyttämät lisäresurssit ovat huomattavia. Rikosseuraamuslaitos on kuitenkin ollut pitkään merkittävien taloudellisten säästöjen kohteena. Säästöt ovat johtaneet henkilötyövuosien vähenemiseen, mikä puolestaan on heikentänyt mahdollisuuksia järjestää vangeille kuntouttavia toimintoja. Pistemäisten uudistusten sijaan olisi tärkeä panostaa kokonaisvaltaisemmin kuntouttavaan vankeinhoitoon.

Seksuaalirikoksista tuomittujen henkilöiden on mahdollista suorittaa Uusi Suunta -yksilökuntoutusohjelma osana yhdyskuntaseuraamusta. Haasteena rikoksetonta elämää tukeville kuntoutuspoluille muodostavat esityksessäkin mainitut nivelkohdat seuraamuksesta vapautuessa. Uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi on tärkeää, että kuntouttava palvelupolku säilyy katkeamattomana rikosseuraamuksesta siviiliin siirryttäessä niiden henkilöiden osalta, jotka ovat motivoituneita jatkamaan kuntouttavien tukipalvelujen piirissä myös siviilissä.

Seksuaalirikokseen syyllistyneiden tai potentiaalisten tekijöiden parissa tehtävästä kuntoutustyöstä on vain vähän osaamista rikosseuraamuslaitoksen ulkopuolella. Erityisesti lapsiin kohdistuvaa seksuaalista kiinnostusta omaavat henkilöt jäävät usein sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolelle, sillä aloilla toimiva ammattihenkilöstö kokee lähtökohtaisesti omaavansa puutteelliset valmiudet työskennellä tämän asiakasryhmän kanssa.  Nk. tekijälähtöinen, ennaltaehkäisevä lähestymistapa on sosiaali- ja terveyspalveluissa varsin vähälle huomioille jäänyt näkökulma, ja tekijälähtöinen kuntoutus alkaa tästä syystä usein vasta rikosseuraamuksen piirissä uusintarikollisuutta ennaltaehkäisevänä työskentelynä. Ennaltaehkäiseviä ja rikoksetonta elämää tukevia palveluja tarjotaan tällä hetkellä matalan kynnyksen periaatteella Oulussa, Tampereella ja pääkaupunkiseudulla järjestöjen toimesta. Kuten esityksessä todetaan, palvelupolkujen toteuttamisessa ja asiakasohjauksessa onkin kannattavaa hyödyntää Rikosseuraamuslaitoksen, järjestöjen että kuntien välistä yhteistyötä.

Seksuaalirikosten uusimisriski on korkeimmillaan rangaistuksesta vapautumista seuraavien ensimmäisten vuosien aikana hiljalleen madaltuen ajan kuluessa. Uusintariskiä voidaan pyrkiä madaltamaan vapaudessa suoritettavan rangaistuksen ja yksilöllisesti räätälöidyn kuntoutuksen keinoin näin tukien henkilön integroitumista osaksi yhteisöä. Motivoituneet rikosseuraamustaustaiset henkilöt voitaisiin saattaen ohjata tukipalvelujen piiriin, jotka tukevat henkilön sitoutumista rikoksettomaan elämään myös rikosseuraamusasiakkuuden päätyttyä. Uusimisriskin arvioimiseen tulee panostaa henkilöresursseja lisäämällä ja tutkittuun tietoon perustuvia, yhtenäisiä riskiarviointimenetelmiä hyödyntämällä.