Kriminaalihuollon tukisäätiön historia

Kriminaalihuollon tukisäätiö perustettiin vuoden 2001 alussa jatkamaan Kriminaalihuoltoyhdistyksen järjestötehtäviä. Historialliset juuret ovat kuitenkin jo 1800-luvulla.

Säätiön perustaminen

Kriminaalihuollon tukisäätiön historia sai alkunsa vuonna 2001, kun Kriminaalihuoltoyhdistyksen lakisääteiset tehtävät, kuten yhdyskuntapalvelun toteuttaminen, siirtyivät Rikosseuraamusviraston alaiselle Kriminaalihuoltolaitokselle.

Yhdistyksen järjestötehtäviä jatkamaan päätettiin perustaa tukisäätiö, koska katsottiin, että vapaaehtoiselle kriminaalihuoltotyölle, kriminaalipoliittiselle vaikuttamiselle ja kriminaalihuollon asiakkaiden edunvalvonnalle tarvittiin jatkaja.

Säätiön tavoitteen kannalta katsottiin oleelliseksi on edistää lainrikkojien elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan. Merkittäviä osa-alueita tässä ovat päihteiden ongelmakäytön ehkäisy, mielen tasapainon turvaaminen sekä asumisen, toimeentulon ja työhön osallistumisen edellytysten vahvistaminen. Tavoitteena oli, että alusta lähtien säätiö osallistuu näitä osa-alueita koskeviin hankkeisiin. Erityisen tärkeää olisi toimia aktiivisesti kohderyhmän asumisedellytysten vahvistamiseksi.

Lisäksi tavoitteeksi määriteltiin, että säätiö pyrkii saaman edustajansa kaikkiin merkittäviin alan lainsäädäntö- ja kehittämishankkeisiin. Säätiö toimisi omalla toimialueellaan lausunnonantajana viranomaistahoihin päin sekä toisi aktiivisesti esiin alaa ja sen kohderyhmää koskevia ajankohtaisia kysymyksiä sekä antaisi niistä omia kannanottojaan.

1800-luvun alkuvaiheet

Säätiön historialliset juuret ovat vuonna 1869 perustetussa Suomen Wankeusyhdistyksessä. Suomessa elettiin liberalismin aikaa ja tajuttiin, että myös vangeilla on ihmisarvo ja heitä on vapautumisen jälkeen tuettava eri tavoin rikoksettomaan elämäntapaan. ”Wankiusajan siveellinen parantaminen” tarkoitti käytännössä vankilapappijärjestelmän kehittämistä.

Vapautuvista ja vapautuneista vangeista huolehtiminen toteutui alun alkaen vapaaehtoispohjalta, joskin jo ensimmäisenä vuonna perustettiin yhdistyksen Helsingissä toimivan keskuskomitean toimesta yhdistykselle haaratoimikunta jokaiseen kuntaan, jossa oli vankilatoimintaa. Näitä olivat Viipuri, Oulu, Pori, Hämeenlinna, Kuopio, Mikkeli, Vaasa ja osittain Lappeenranta.

Vapaaehtoisille maksettiin myös korvausta tehtävistään, joihin kuului vankilakäyntien lisäksi mm. työpaikan etsiminen vapautuville. Näitä vapaaehtoisia kutsuttiin agenteiksi tai asiamiehiksi. Nykyisinkin jatkuva vapautuneiden vankien valvonta sai alkunsa heti ensimmäisenä toimintavuotena.

Alun alkaen Fängelseförening i Finland oli toiminut yksityisten antamien lahjoitusten ja jäsenmaksujen turvin. Ensimmäisissä säännöissä ainaisjäsenmaksuksi oli määritelty 200 markkaa ja vuosimaksuksi 2-6 markkaa, joskin monet jäsenet näyttävät lahjoittaneen toimintaan huomattavasti enemmänkin. Eräs varojenhankintakeino oli yhdistyksen säännöissäkin huomioitu kolehtien keruu kirkoissa.

Ulospäin näkyvimpiä aikaansaannoksia yhdistyksellä oli naisten turvakodin perustaminen Helsinkiin Uudenmaan läänistä vapautuville vangeille v. 1878. Erilaisia ja eri nimikkeillä kulkevia asumismuotoja perustettiin vapautuville vangeille nopeasti. Yleensä niitä nimitettiin turvakodeiksi esimerkiksi Turussa, Hämeenlinnassa ja Helsingissä.

Kriminaalihuoltoyhdistys

Vuonna järjestö 1939 sai nimekseen Vankeusyhdistys r.y. ja vuonna 1966 yhdistyksen nimi muuttui muotoon Kriminaalihuolto r.y. Vuosien varrella tuli yhä ilmeisemmäksi, että yhdistykselle lainsäädännöllisesti mahdollistettu tai sille suoranaisesti delegoitu kriminaalihuoltotyö oli liian mittava yksityisoikeudellisen yhdistyksen hoidettavaksi.

Vuonna 1975 Kriminaalihuolto r.y:n toiminta päätettiin lakkauttaa. Tilalle perustettiin julkisoikeudellinen Kriminaalihuoltoyhdistys. Kriminaalihuolto r.y:n henkilökunta, varat ja velvoitteet siirtyivät uudelle yhdistykselle 1.4.1975 alkaen.

Kriminaalihuoltoyhdistys oli juridinen kummajainen julkisoikeudellisena yhdistyksenä. Harvemmin yhdistyksiä perustetaan lailla tai asetuksella, kuten tapahtui Kriminaalihuoltoyhdistyksestä annetulla asetuksella 135/1975 ja kriminaalihuoltotyön valtionavusta annetuilla lailla ja asetuksella 31/1975 ja 134/1975.

Kriminaalihuoltoyhdistyksen jäseninä ei enää voinut olla yksityishenkilöitä vaan kuntia sekä kriminaalihuollon, vankeinhoidon ja sosiaaliturvan alalla toimivia yhteisöjä. Ensimmäisiksi jäseniksi hyväksyttiin 17 jäsentä, joista 11 oli kuntia. Muut jäsenet olivat Kriminaalihuollon Toimihenkilöt r.y, Lastensuojelun Keskusliitto, Sosiaaliturvan Keskusliitto, Suomen Kaupunkiliitto, Suomen Mielenterveysseura ja Suomen Pelastusarmeijan Säätiö.

Kriminaalihuoltoyhdistyksen perustamisvuonna sen vakiintuneita toimintoja olivat:
• Nuoria rikoksentekijöitä koskeva henkilötutkinta
• Ehdollisesti tuomittujen valvonnanjärjestely
• Ehdollisesti tuomittujen valvonta
• Ehdonalaisesti vapautuneiden valvonta
• Työleirit (1949–1976)
• Asumispalvelut
• Työhönsijoitus
• Ohjaus- ja neuvontapalvelut sekä taloudellinen avustustoiminta
• Vankilatyö
• Oikeusedustus (voimassa olleen lastensuojeluasetuksen tarkoittama oikeusedustus Oulun aluetoimistoa lukuun ottamatta)
• Tampereella kaupungin tukema nuorisoklubitoiminta

Nimike julkisoikeudellinen yhdistys tarkoitti, että oikeusministeriö oli delegoinut valtiolle kuuluvia tehtäviä yhdistykselle ja valtiovalta oli vahvasti edustettuna yhdistyksen hallinnossa. Myös yhdistyksen rahoitusvastuu kuului prosentuaalisesti lähes yksinomaan valtiolle ja se oli osa valtion tulo- ja menoarvioita lain perusteella.

Kriminaalihuoltolaitos, Kriminaalihuollon tukisäätiö ja Silta-Valmennusyhdistys

Yhteiskunnallinen ja lainsäädännöllinen kehitys 1900-luvun lopulla johti siihen, että työnjaollisesti vankien jälkihuollon katsottiin kuuluvan henkilön kotikunnalle ja Kriminaalihuoltoyhdistyksen varaan rakennettua jälkihuoltojärjestelmää ryhdyttiin purkamaan. Myös seuraamusjärjestelmää kehitettiin, jossa Kriminaalihuoltoyhdistyksellä oli merkittävä rooli.

Saatiin aikaan vapaudessa toteutettavia seuraamusmuotoja, joita ovat yhdyskuntapalvelu ja nuorisorangaistus. Näiden uusien seuraamusmuotojen täytäntöönpanotehtävä osoitettiin Kriminaalihuoltoyhdistykselle. Oli selvää, ettei viranomaiselle kuuluva täytäntöönpanotehtävä ollut enää asianmukaista järjestää julkisoikeudellisen yhdistyksen toimesta.

1.8.2001 toteutetussa oikeushallinnon organisaatiouudistuksessa perustettiin oikeusministeriön alaisuuteen uusi rikosseuraamusvirasto (nykyisin Rikosseuraamuslaitos), joka koostui vankeinhoitolaitoksesta ja kriminaalihuoltolaitoksesta. Kriminaalihuoltoyhdistyksen koko henkilökunta ja omaisuus siirtyivät valtiolle.

Lakkautettavan Kriminaalihuoltoyhdistyksen piirissä katsottiin kuitenkin, että vapaaehtoiselle kriminaalihuoltotyölle, kriminaalipoliittiselle vaikuttamiselle ja vankien ja kriminaalihuollon asiakkaiden edunvalvontaa varten tarvitaan jatkaja.

Niinpä yhdistys ennen lakkauttamistaan perusti Kriminaalihuollon tukisäätiön, jonka muiksi taustayhteisöiksi tulivat A-klinikkasäätiö, Kirkkohallitus, oikeusministeriö, Sininauhaliitto, Suomen kuntaliitto, Suomen Mielenterveysseura, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Takuu-Säätiö sekä Y-säätiö.

Säätiön peruspääomaksi luovutettiin aikaisemman yhdistystoiminnan tuottoina kiinteistöomaisuutta Helsingissä ja Tampereella. Kriminaalihuollon tukisäätiö perustettiin keväällä 2001, mutta käytännössä sen toiminta alkoi 1.10.2001, kun säätiö sai ensimmäisen toiminnanjohtajansa.

Kriminaalihuoltoyhdistyksen toiminnan valtiollistamisen ulkopuolelle jäi myös yhdistyksen Tampereen aluetoimiston toimintakeskus. Sen toimintaa ylläpitämään perustettiin Silta-Valmennusyhdistys, jonka tehtävänä on nuorten ja nuorten aikuisten yhteiskunnallisen syrjäytymisen, päihderiippuvuuden ja rikollisuuden vähentäminen.

Siirtymävaiheen kiireessä yhdistyksen toiminnan taloudellista perustaa ei kuitenkaan osattu riittävässä määrin itsenäistää ja varmistaa. Yhdistys toimi aluksi säätiölle luovutetuissa toimitiloissa, mutta on sittemmin lunastanut tilat itselleen.

Omaa profiiliaan säätiö pääsi painokkaammin toteuttamaan vasta vuonna 2003, kun sille myönnettiin raha-automaattiavustuksia ensimmäisiin omiin hankkeisiin, kriminaaliasiamiesprojektiin ja Vapautuvien tuki –ohjelmaan.

Vuosien 2003-2007 aikana Vapautuvan tukiohjelmassa rakennettiin säätiön toiminnan peruspilareita, joita ovat asumisen tuki, perhetyö ja vertaistoiminta. Myös kriminaaliasiamiestoiminta vakinaistui vuonna 2006. Muita merkittäviä 2000-luvun kehittämishankkeita olivat Viestintäpakki-projekti, Oppimisvaikeuksista vapaaksi -projekti, Terve-projekti ja Jyväskylän seudulle sijoittunut Jyvällä-projekti. Näistä viestintä ja oppimisvalmennus ovat jääneet säätiön pysyviksi toiminnoiksi. Säätiön nykyisistä kehittämishankkeista voit lukea täältä.

Toimintaa perustettaessa säätiössä työskenteli toiminnanjohtaja, talonmies ja toimistosihteeri. Nykyään säätiöllä on lähes 50 työntekijän henkilöstö, sen palvelut ovat monipuolisia, vaikuttamistoiminta on vahvaa ja kehittämishankkeet tuottavat uusia kuntouttavia toimintamuotoja rikostaustaisten ja heidän läheistensä hyväksi.

Tästä on hyvä jatkaa.

Kuva: Kaupunginmuseo