Suvi, 13 v.

13-vuotiaan Suvin isä pidätettiin kolme vuotta sitten.  Isä sai kuuden vuoden tuomion.   Ensikertalaisena hän vapautuu noin vuoden kuluttua. Suvi asuu äitinsä, siskonsa, äidin uuden miehen ja pikkuvelipuolensa kanssa.  Suvi on kuudennella alakoulussa ja harrastaa joukkuevoimistelua.

Suvi nostaa lattialla lojuvan t-paidan ja tunkee sen kaappiin. Hän pyytää anteeksi, että ei ole ehtinyt siivota huonettaan. Silmissäni huone näyttää ihan tyypilliseltä 13-vuotiaan teinin asumukselta. Koulukirjoja ja papereita läjässä, sitä sun tätä xxx, seinillä on valokuvia.

Yhdessä kuvassa sievä ruskettunut tyttö tekee jotakin.  Suvi kertoo, että tyttö on hän xx-vuotiaana Turkissa, jossa perhe kävi usein lomalla Suvin ollessa pieni.

Suvi ei muista matkoilta juuri muuta kuin sen, että uima-altaassa oli kivaa polskia isän kanssa. Perhe vietti lomia myös papan mökillä. Uitiin, saunottiin, kalastettiin ja käytiin veneellä jätskikioskilla.

Juuri mökillä viisi vuotta sitten Suvi sai kuulla uutisen, joka mullisti hänen elämänsä. Suvi muistaa tarkkaan hetken, kun äiti ja isä kertoivat eroavansa.

”Hypimme trampalla siskon ja kaveriperheen lasten kanssa, kun äiti ja iskä pyysivät, että tulisimme heidän kanssaan vähäksi aikaa juttelemaan. Äiti ja iskä sanoivat, että he eroavat. Minua itketti kamalasti ja tuntui kurjalle.”

 

Syksyllä isä löysi itselleen asunnon ja muutti pois kotoa. Suvi ja sisko alkoivat käydä isän luona maanantaisin ja joka toisena viikonloppuna.

” Yleensä oltiin ulkona tai katsottiin telkkaria ja pelattiin tietokonepelejä. Iskän asunto oli pieni, ei siellä oikein voinut tehdä mitään. Välillä oli vähän tylsää”, Suvi kertoo.

Pian isä löysi tyttöystävän. Uusi tyttöystävä Marjo muutti Suvin isän pieneen kotiin. Myös Marjon kaksi lasta edellisestä suhteesta asuivat siellä joka toinen viikko.

”Meistä tuli hyviä kavereita Marjon lasten kanssa vaikka ne oli aika paljon nuorempia kuin me. Kun me oltiin yhtä aikaa iskän luona, me leikittiin yhdessä puistossa ja sisälläkin.”

Suvi muistaa yhden leikin, joka oli erityisen hauska. Hän ja Marjon vanhempi lapsi Jessica olivat krokotiilejä, sisko ja nuorempi lapsi Emilia olivat kissoja. Krokotiilit vaanivat kerrossängyn yläpedissä asuvia kissoja.

Suvi alkoi vähitellen tottua siihen, että äiti ja isä eivät enää asuneet yhdessä. Isän luonakin oli mukavampi käydä, kun oli leikkiseuraa. Elämä oli jonkin aikaa taas raiteillaan. Sitten isä alkoi käyttäytyä oudosti.

”Iskä nukahteli istualleen. Sitten se kävi melkein koko ajan kaupassa ja pyykkituvassa. Iskällä oli käsi kipsissä eikä se tiennyt, mitä oli kädelle oli tapahtunut”, Suvi kertoo.

 

On yö ja loppukesä. Suvi makaa kerrossängyssä isän luona. Hän on hetkeä aikaisemmin herännyt ukkosen jylinään. Suvi vetää peittoa pään yli. Häntä pelottaa kamalasti.  Suvi huomaa, että siskokin on valveilla.

”Me oltiin niin kauhuissamme, että me ei uskallettu nousta ja mennä iskän luokse. Makasimme vain peiton alla monta tuntia ja odotettiin, että kauhea ukonilma loppuisi. Mutta se vain jatkui.”

Vihdoin Suvi keräsi rohkeutensa ja raotti peittoa. Hän kurkisti sohvalle, jossa isä nukkui. Mutta sohvalla olikin vain Marjo. Isää ei näkynyt.

”Ajattelin, että apua, minne iskä on mennyt. Luulin ensin, että iskä on vessassa, mutta ei se ollut.”

Suvi ja sisko olivat entistä hätääntyneempiä, mutta he eivät tohtineet herättää Marjoa.

”Aamulla siskon kanssa kysyttiin iskältä, missä se oli ollut. Iskä sanoi, että se oli ollut kaverinsa kanssa katsomassa salamoita. Me oltiin ihan, että aha. En ole ihan varma, oliko muitakin kertoja, kun iskä ei ollut yöllä kotona.”

Suvi ja sisko kertoivat äidilleen ukkosyöstä.

”Äiti ei ollutkaan, että ihan okei vaan se oli ihan täh. Äiti alkoi epäillä jotakin.  Jonkun ajan kuluttua äiti sanoi, että me ei saada enää mennä iskän luokse. Iskä sai tulla tapaamaan meitä”, Suvi kertoo.

”Me suututtiin äidille ja sanottiin, että kyllä me halutaan mennä, ei meidän oma iskä meille mitään tee.”

Äiti ei antanut periksi.

”Sitten iskä kävi melkein joka päivä prätkällä katsomassa meitä ja antoi rahaa.”

 

On huhtikuu. Suvi on synnytyssairaalassa. Hän pitää päivän vanhaa veljeään ensimmäistä kertaa sylissään. Veli on punainen ja tuhisee.

”Pikkuveli oli sellainen söpö pulloposki. Sain pitää sitä sylissä, mutta olin koko ajan sikavarovainen. Pesin käsiäni koko ajan huolellisesti. ”

Suvi kertoo, että keväällä kaksi ja puoli vuotta sitten tapahtui kolme isoa asiaa.

”Meidän isoveli pääsi armeijasta , meille syntyi pikkuveli ja iskä pidätettiin.”

Äiti ja pikkuveli tulivat kotiin.  Suvi ja sisko auttoivat vauvan hoitamisessa.

Yhtenä huhtikuisena päivänä äiti kertoi tytöille, että heidän isänsä on tuomittu kuudeksi ja puoleksi vuodeksi vankilaan.

”Olin hädissäni. En olisi halunnut, että se on siellä niin pitkään. En tiennyt vielä silloin, että ensikertalaiset eivät joudu olemaan siellä koko tuomiota.”

”Muistan kun katsoin lehdestä uutista, jossa oli isän nimi ja sitten niiden muiden tyyppien nimiä ja jossa kerrottiin, että ne ovat saaneet tuomion.”

”En ollut yhtään vihainen iskälle, ennemminkin säälin sitä”, Suvi sanoo.

 

Suvin äiti vannotti tyttöjä olemaan puhumasta ulkopuolisille isän vankilatuomiosta.

”Mutta sitten mä lipsautin sen yhdelle kaverille”, Suvi kertoo.

Suvi ei aluksi kertonut äidille, että oli tullut paljastaneeksi salaisuuden kaverilleen.

Yhtenä lauantaina kun Suvi ja äiti leipoivat pullaa, Suvi tunnusti äidille lipsautuksensa.

”Tietysti se suuttui ja alkoi huutaa.”

Suvin mielestä olisi ollut helpompi, jos hän olisi saanut kertoa isän vankilaan joutumisesta kavereille.

”Pelkäsin, että joku olisi sitten alkanut ärsyttämään ja muistuttamaan siitä. Mutta toisaalta hermostutti sekin, kun piti koko ajan varoa, mitä puhuu.”

Suvin päätä alkoi särkeä usein ja häntä oksennutti. Opettaja lähetti kotiin viestejä, joissa hän sanoi Suvin olevan poissaoleva ja allapäin.

”Ei minulla muuta ollut, paitsi tietysti paha mieli.”

Suvin siskolle tuli myös ongelmia. Kolmen kuukauden kuluttua isän pidätyksestä äiti päätti lopettaa salailun. Tytöt saivat luvan puhua asiasta muutamille läheisimmille kavereilleen. Äiti soitti tyttöjen opettajille ja  tyttöjen kavereiden äideille ja kertoi tyttöjen tilanteesta.

”Kaverit vähän yllättyivät, mutta eivät ne sitä mitenkään ihmeellisesti ottaneet. Ei kukaan ole lakannut olemasta kanssani sen takia, että iskä on siellä. Siskolla yksi kaveri pani välit poikki”, Suvi kertoo.

Nykyisin äiti antaa Suvin ja siskon puhua isän tuomiosta tutuille ihmisille.

Suvin isä oli tutkintavankeudessa useita kuukausia. Hän pääsi vankilan erehdyksen takia parin viikon lomalle ennen kuin hänet passitettiin istumaan tuomiotaan.

”Iskä tuli aina moikkaan ja antoi meille kymmenen euroa. Sitten se tuli meille ja jutteli äidin kanssa. Mutta me ei siskon kanssa saatu tietystikään kuunnella.”

”Myöhemmin saatiin kuulla, että se on tuomittu. Meidän isoveli oli lukenut lehdestä, siinä oli iskän nimi ja paljonko se oli saanut tuomiota.  Katsoin sitten itsekin sen uutisen.”

Suvin mielestä olisi ollut kivempaa, jos hän olisi saanut heti tietää isän pidätyksestä ja siitä, miksi isä joutui vankilaan.

”Kyllä mä toisaalta ymmärrän, että ei siitä voitu kertoa.”

 

Suvi seisoo siskonsa kanssa vankilan pihalla. He ovat tulleet ensimmäistä kertaa katsomaan isää vankilaan.

Sisko osoitti vankilan korkeita sähköaitoja ja sanoi Suville: ”Katso, tuolla on piikitkin ylhäällä.”

Suvia jo vähän naurattikin siskon kommentti. Silti tuntui pelottavalta mennä metallinpaljastimien läpi kolkkoon aulaan.

”Kun näin vankilan ensimmäistä kertaa, olin, että voi herran jestas, mikä paikka tämä on”, Suvi muistelee.

Vartija ohjasi Suvin ja siskon perhetapaamishuoneeseen, jossa isä odotti.

”Tuntui tosi kivalta, kun sai olla iskän sylissä. Sitten me vaan luettiin ja juteltiin. Me yritettiin siskon kanssa koko ajan udella iskältä, miksi se oli joutunut sinne. Iskä vaan sanoi, että ei se saa kertoa.”

Vasta paljon myöhemmin Suvi ja sisko saivat äidiltä kuulla, miksi isä oli tuomittu vankilaan.

”Äiti oli mennyt lukemaan sen kirjan, missä lukee rikokset. Sitten äiti kertoi meille, että isä oli sekaantunut päihteisiin.”

”Me kyseltiin siskon kanssa iskältä, miksi se oli sen tehnyt. Mutta iskä sanoi, ettei se ollut tiennyt, että siellä autossa oli ollut niin paljon niitä huumeita tai niitä jotakin.”

 

Suvin mielestä ei edelleenkään ole erityisen mukavaa mennä vankilaan vaikka isää on hauska tavata.

”Mua aina pelottaa, että ne metallinpaljastimet piippaa. Kyllä mä uskallan käydä siellä, mutta ei siellä ole kivan näköistä.”

”Jotkut vartijat ovat vähän ilkeitä tai jotenkin outoja. Mutta useimmiten ne on ihan kivoja. Olen nähnyt muitakin lapsia siellä.”

Suvi sanoo käyvänsä noin kolmesta neljään kertaan kuukaudessa katsomassa isää.

”Iskä yrittää järjestää perhetapaamisia, mutta useimmiten nähdään pleksitapaamisissa. Niistä en tykkää yhtään. Kun on vain kaksi puhelinta ja siitä ei kuule kunnolla, kun on niin kauhea melu.”

”Perhetapaamisissa katsotaan telkkaria, jos siellä on telkkari. Tilaa ei ole paljon, mutta leikitään jotakin. Esimerkiksi hippaa tai hirsipuuta.”

 

Tulevana sunnuntaina Suvin isä pääsee ensimmäistä kertaa vankilasta lomalle päiväksi.  Suvi ei pääse kisoihin, mutta häntä se haittaa. Isän tapaaminen on tärkeämpää.  Valmentajakin sanoi ymmärtävänsä, että Suvin pitää päästä isänsä luokse.

”Se on kyllä ihanaa. Odotan koko ajan sitä, että pääsen näkemään iskän. Me mennään katsomaan iskää, kun se menee Marjon luokse”, Suvi kertoo.

Seuraavana maanantaina tapaamme Suvin kanssa keskustan kahvilassa. Suvi tulee suoraan koulusta. Suvi ottaa piparmintulla maustetun suklaapirtelön. Pitkän suostuttelun jälkeen hän suostuu ottamaan tarjoamani muffinssin.

Suvi kertoo sunnuntaisesta tapaamisesta isän kanssa.

”Me mentiin Marjon luokse joskus kahdeltatoista. Iskä oli vastassa parkkipaikalla.  Olihan se kiva nähdä iskää pitkästä aikaa muuallakin kuin vankilassa, mutta ei minua jännittänyt. Iskästä kyllä huomasi, että sitä jännitti, se oli vain silmät pyöreinä.”

”Ensin me juteltiin ja puhuttiin kuulumisia. Sitten mentiin ruokapöydän ääreen syömään herkkuja. Kiwisuklaata, pikkudonitseja ja tuk-kekesejä.”

”Siinä me rupateltiin ja sitten menimme hakemaan perhepitsat läheisestä pitseriasta. Aika meni sikanopeasti, oli vain joku pari tuntia aikaa.  Sitten meidän piti Jannen (äidin poikaystävän) kaa viedä iskä takaisin vankilaan. Se ei tuntunut kenestäkään kivalta.”

Suvi ei tiedä , koska hän näkee isänsä seuraavan kerran.

”Iskä ei varmaan tiedä lomista, mutta kyllä se aina yrittää järjestää tapaamisia.”

Suvista oli hauskaa nähdä myös Marjoa pitkästä aikaa.

”Ei olla tavattu ainakaan pariin vuoteen. Marjo oli harmissaan, että ei ollut pitänyt yhteyttä meihin. Ei se nytkään sanonut, että pitäisi meihin yhteyttä, mutta kai se pitää.”

Suvi ikävöi myös Marjon lapsia. Hän ei ole tavannut heitä sen jälkeen kun isällä alkoivat ongelmat. Isän lomapäivänä Marjon lapset olivat omalla isällään viikonloppua viettämässä. Suvista olisi ollut hauska leikkiä taas krokotiiliä ja kissaa.

 

Suvin pitäisi lähteä treeneihin, mutta päätä särkee taas. Särky alkoi jo koulussa, kun piti lukea ja tehdä projekteja. Suvi sanoo, että hän ei halua käyttää silmälasejaan, koska sangat puristivat ikävästi. Tosin pää tulee kipeäksi kisamatkoillakin vaikka silmät eivät rasitu ja Suvi on syönyt kunnolla.  Kisamatkat voisivat olla kivoja, mutta päänsärky pilaa ne.

Suvi lähettää valmentajalle viestin, että hän tulee vain katsomaan treenejä.

Isä on ollut koko sen ajan vankilassa, kun Suvi on harrastanut joukkuevoimistelua.

”Iskä ei ole vielä kertaakaan päässyt katsomaan kilpailujani. Mutta näytän hänelle videoita ja joskus myös teen temppuja perhetapaamisissa.”

Suvin mielestä voimistelu on tosi kivaa ja joukkue on hitsaantunut hyvin yhteen. Kaikki ovat hyvissä väleissä keskenään. Parista on tullut Suvin oikein hyviä kavereita.

Siskon kanssa välit ovat huonontuneet.

”Ennen me oltiin parhaat kaverit, mutta nykyisin sisko ärsyttää mua jatkuvasti.”

”Jos mä vaikka vähän kosken siihen, se lyö ja sanoo, että mun ihoni on inhottava. Jos istahdan sen sängylle, se kantelee heti. Mutta itse se hyppii mun sängyllä ja ruttaa lakanat, ja kieltää mua kertomasta äidille, että meiltä ei mene puhelimet viikoksi.”

Sisko kiusaa Suvia koulussakin.

”Sisko kirjoitti taululle isoilla kirjaimilla, että Suvi on ruma lissu. Ja huusi sen myös kaikille.”

”Ruma lissu tarkoittaa, että on sellainen vähän daa daa”, Suvi selvittää.

”Äiti sanoo, että siskolla on paha olo, kun iskä on siellä. Mutta ei sisko ainakaan sano, että sitä se harmittaisi.”

 

Suvin mielestä isän joutuminen vankilaan on kurjaa, mutta se ei ole pilannut hänen elämäänsä.

”Olen pystynyt olemaan ihan normaalisti, opiskelemaan, harrastamaan ja olemaan kavereiden kanssa. Välillä tulee kuitenkin kauhea ikävä iskää.”

”Erityisesti ikävöin siltä ajalta kun iskä oli vapaana yhteisiä hetkiä, kun me mentiin vaikka jonnekin syömään. Käytiin aika usein Mäkkärissä ja sen tyyppisissä ravintoloissa.”

Suvin elämään on viime vuosina tullut myös isäpuoli, Janne.

”Äiti on ollut jotain kolme vuotta Jannen kaa. Olin aluksi, että joo, noiden suhde ei tule kestämään kauaa. Mutta sitten Janne muuttikin meille. Ja vieläkin asuu meillä vaikka pari kertaa ne on eronnut, mutta eivät ole eronneetkaan. Siskon kanssa tutustuttiin Janneen, niin se alkoi olla ihan kiva.”

Suvin lempiaineet koulussa ovat kotitalous, äidinkieli ja ilmaisutaito.

”Matikassa ja enkussa olen huono. Se harmittaa, koska ne ovat juuri ne tarvittavimmat aineet. Muuten koulu menee, ei mitenkään parhaiten, mutta jotenkuten. Tulee kutosia ja seiskoja, mutta myös kaseja.”

Isona Suvi haluaisi tarjoilijaksi tai kahvilan omistajaksi.

”Oltiin koulun kanssa yrityskylässä ja olin siellä kahvilatyöntekijä. Se tuntui vaan kivalta.”

Suurempia tulevaisuuden haaveita Suvilla ei ole.

”Odotan vaan, että kasvan aikuiseksi. Saisi asua itsekseen ja päättää omista asioistaan. Ei tarvitsisi kysyä koko ajan äidiltä, mitä saa tehdä.  Se on niin ärsyttävää. Etenkin kun äiti kieltää vaikka menemästä kaverille. Silloin alan kiukutella.”

 

Suvin iskä pääsee vapaaksi vajaan vuoden kuluttua.

”Kun iskä on sitten saanut elämänsä vähän järjestykseen, me mennään laivaristeilylle. Iskä, pappa, minä ja sisko. Iskä on myös luvannut, että tehdään myös matka johonkin lämpimään.  Ehkä Kroatiaan, Turkkiin tai Espanjaan. En ole ollut nyt yli neljään vuoteen iskän kanssa matkoilla.”

Suvin mielestä vajaa vuosi ei tunnu kovin pitkältä ajalta odottaa isän vapautumista.

”Ei se nyt niin pitkä aika ole. Nää vuodet kun nykyisin menee ihan sikanopeasti.”

Haastattelu: Susanna Särkkä