Jimi 14 v.

”Kyllä mun pyrkimys on elää erilaista elämää kuin faija. En halua sellaista elämää, että ei ole ikinä missään töissä ja on vaan jossain.”

”En ole ollut katkera siitä, että faija joutui vankilaan. Eikä mua edes kiinnosta ,mitä se teki. Se on sen oma juttu. Ei se mua liikuta. ”

”En ole vihanen, mutta toki se olisi parempi, että lapsi kasvaisi kummankin vanhemman kanssa. En haluaisi jättää mun lapsiani.”

14-vuotiaan Jimin isä vapautui vankilasta runsaat puolitoista vuotta sitten. Isä istui runsaat pari vuotta. Ensimmäistä kertaa hän joutui vankilaan Jimin ollessa päiväkoti-ikäinen. Jimi asuu isänsä ja pikkuveljensä kanssa, mutta haaveilee muuttavansa yksin asumaan heti kun se on mahdollista.

Jimi istuu pienenä poikana autossa tätinsä kanssa. Auto on pysäköity poliisiaseman eteen. Isä ojentaa auton ikkunasta rahatukun tädille. Hän pyytää tätiä viemään rahat Jimin äidille. Myös pikku-Jimi saa isältä käteensä muutaman kympin. Sitten isä halaa Jimiä ja lähtee poliisien kanssa jonnekin.

”Se on mun ensimmäinen muisto isästä. Tuon enempää en siitä muista. Jossain vaiheessa, kun isä ei tullut takaisin kotiin, ymmärsin, että isä on vankilassa. Mutta silloin olin jo tottunut siihen, että isä on poissa. Se on ollut minulle melkein kuin elämäntapa olla ilman isää”, Jimi muistelee.

Jimi oli neljännellä luokalla, kun isä pääsi pois vankilasta. Aluksi Jimistä tuntui tosi oudolle, kun isä oli kotona.  Jimi oli asunut lähes koko elämänsä äidin ja pikkuveljen kanssa.

”Äiti ja isä olivat jo kai eronneet jo pitkän aikaa sitten, jos nyt oikein muistan. Mutta asuttiin silti samassa asunnossa. Lopullisesti he erosivat, kun isä joutui uudestaan vankilaan.”

Isä ehti olla vapaana noin vuoden. Sitten hänet pidätettiin jälleen.

”Muistan, että se oli tavallinen torstai. Olin kai vitosluokalla. En osannut aavistaa mitään. Tulin koulusta kotiin. Minulla ei ollut avainta. Pimputin ovikelloa. Oven tuli avaamaan ihmeen näköinen mies, jota en tuntenut. Mies kysyi, kuka minä olen ja miksi olen tulossa sinne. Vastasin, että asun täällä”, Jimi kertoo.

”Mies päästi minut sisään. Luulin ensin, että se on joku remonttimies. En nähnyt mitään miehellä mitään merkkejä. Kun menin sisään, näin siellä pari poliisia ja arvasin, että oven avannut mieskin oli poliisi. Isä ei enää ollut siellä. Äiti ja pikkuveli olivat.”

”Sitten tuli sosiaalityöntekijä ja vei minut ja pikkuveljen vastaanottokeskukseen. Äitikin pidätettiin vaikka se ei ollut tehnyt mitään.”

Jimi ja pikkuveli olivat noin viikon vastaanottokodissa.

”Äiti yritti saada meidät ulos, mutta ei onnistunut. Pikkuveli on niin pieni, ettei tajunnut varmaan oikein mitään. Itse ihmettelin, että mitä minä nyt teen ja kuinka pitkään joudun olemaan vastaanottokodissa.”

”Meillä oli vastaanottokodissa pikkuveljen kanssa yhteinen huone. Aamulla piti herätä määrättyyn aikaan ja pestä hampaat. Sitten hoitajat veivät meidät autolla kouluun. Hoitajat olivat ihan mukavia, ei minulla mitään kauhutarinoita ole vastaanottokodista kerrottavana.”

Jimi ja pikkuveli pääsivät palaamaan kotiin äidin luokse.

”Käytiin tapaamassa isää vankilassa. Ei meille kukaan kertonut, miksi hän oli sinne joutunut. Me vain tajuttiin pikkuveljen kanssa, että isä on taas vankilassa.”

Jimi ei myöskään ole koskaan kysynyt isän rikoksista.

”En minä nyt niin utelias ole. Jos ei kerro, niin ei kerro. Se on sen oma asia. Jostain kuulin, että se oli joku törkeä huumerikos.”

”Olin myös tottunut pienestä pitäen, että isää käydään tapaamassa vankilassa. Ei siinä minulle ollut mitään ihmeellistä. Mutta jos joku kysyy isästäni ja kerron, että se on vankilassa, niin jotkut kysyjät ovat kyllä ihmeissään. He kysyvät, millaista on, kun isä on vankilassa. Ymmärrän sen, koska he eivät tiedä siitä mitään. Minulle se on normaalia.”

Jimin mukaan kukaan ei ole katsonut häntä kieroon sen takia, että hänen isänsä on vankilassa.

”Vitosluokalla ope puhui minulle, että miten voin ja silleen. Ope sanoi, että saisin apua, jos haluaisin. Mutta en ole tarvinnut mitään apua. En ole surrut sitä, että isä on vankilassa. Se vaan on siellä. Hyväksyn sen faktan ja jatkan elämääni normaalisti.”

”En ole koskaan myöskään hävennyt sitä, että isä on vankilassa.”

Isästä

Viimeiseltä tuomioltaan Jimin isä pääsi vapaaksi kesällä. Äiti muutti kotoa pois omaan asuntoon. Jimi ja pikkuveli jäivät asumaan isän kanssa.

”En muista mitään erityistä, mitä tehtiin. Katsottiin leffoja ja sellaista. Isä yritti saada minua kalaan, mutta en suostunut. Minusta on tosi ärsyttävää odottaa vaan, että tulee joku kala.”

Kesäloman lopulla isä pakkasi pojat autoon ja kolmikko lähti laivalla Saksaan. Sieltä matka jatkui Ranskaan.

”Oltiin kuukausi reissussa. Asuttiin Pariisin ulkopuolella leirintäalueella. Mentiin aina junalla Pariisin melkein joka päivä. Käytiin katsomassa paikkoja ja syömässä. Käytiin Eiffel-tornissa, Riemukaarella, Louvressa ja semmoista. Disneylandissa ostettiin fast-passit ja päästiin jonojen ohi. Mutta ei se niin kauhean ihmeellinen paikka ollut. Sitä paitsi oltiin oltu aikaisemminkin Pariisissa. Ollaan matkusteltu muuallakin Euroopassa, yleensä autolla. Ja ollaan reissattu myös Aasiassa.”

Kun isä, Jimi ja pikkuveli palasivat Suomeen, koulua oli jo ehditty käydä kuukauden verran. Kotona alkoi arki.

”Olihan se vähän outoa asua isän kanssa, sillä oli vähän eri säännöt kuin äidillä.”

”Minun pitää olla arkisin kotona kymmeneltä ja viikonloppuisin yhdeltätoista. Mutta silloin menevät kaupatkin kiinni eikä ulkona voi tehdä juuri mitään.”

”Koko seiskaluokan olin vihainen isälle, kun en ollut tottunut asumaan sen kanssa, äiti joutui lähtemään enkä melkein saanut nähdä mun äitiä. Olihan meillä riitaa aika paljon, vieläkin on, mulla on niitä aamumyöhästymisiä, isä huutaa mulle niistä. Mutta se on mulle ihan normaalia. ”

”Isä laittoi mut arestiin viimeksi joskus seiskalla. Jos mä nyt joutuisin arestiin, menisin vaan suoraan koulusta ulos ja tulisin vasta illalla. Tiedän itse mitä mä teen ja mitä seurauksia sillä on.”

”Ei me tehdä isän kanssa oikeastaan mitään. Olen koko päivän ulkona. Sitten menen kotiin syön, olen vähän aikaa puhelimella ja meen nukkumaan.”

”Ei kai isä ole töissä missään. Mut en ole varma. Ei se ainakaan aamuisin mene mihinkään. Se jää nukkumaan tai toisinaan se menee salille.”

”En pelkää, että isä joutuisi uudestaan vankilaan. Jos sellainen tulee, siihen olisi helppo sopeutua. Sitten me asuttaisiin varmasti äidin tai mummon kaa. Olen oppinut sopeutumaan hyvin uusiin tilanteisiin.”

Faijan elämäntyylistä

”Kyllä mun pyrkimys on elää erilaista elämää kuin faija. En halua sellaista elämää, että ei ole ikinä missään töissä ja on vaan jossain.”

”Mutta jos mä nyt jostain ihmeen syystä joutuisin vankilaan, niin en sitä pelkäisi. Tiedän, mitä se on ja että kukaan ei raiskaa sua suoraan perseeseen, kun nostat saippuaa tai jotain sellaista.”

”En ole ollut katkera siitä, että faija joutui vankilaan. Eikä mua edes kiinnosta ,mitä se teki. Se on sen oma juttu. Ei se mua liikuta. ”

”En ole vihanen, mutta toki se olisi parempi, että lapsi kasvaisi kummankin vanhemman kanssa. En haluaisi jättää mun lapsiani.”

”Mutta minä en kasvanut kummankin vanhemman kanssa. Olen hyväksynyt tilanteen. Äidin kanssa meni kivasti, hän tuli aina kotiin ja teki meille ruokaa.”

Vankilasta

Jimi ei pidä vankilassa vierailua mitenkään kummallisena asiana, onhan hän tottunut pienestä pitäen käymään vankiloissa.

”Kaikki vankilat ovat aika lailla saman näköisiä. Tummia, harmaita, käytäviä, perhehuoneen seinällä ehkä pari taulua.”

”Ensin on turvatarkastus, sitten kävelet hallien ja käytävien läpi pleksitapaamistiloihin. Ne on ihan normaalit, kalterit ja muuta. Jotain kymmenen vankia puhuu samaan aikaan. Mutta kyllä siellä kuulee kun puhuu puhelimeen. Puhuttiin vuorotellen mummon ja pikkuveljen kanssa. Kaikkeen tottuu, saa nähdä toisensa kumminkin.”

”Perhetapaamisia oli jotain kerran kuussa. Kaksi kolme tuntia sai vain olla. Tehtiin ruokaa ja katsottiin telkkaria.”

”Isä ei melkein ikinä päässyt lomille. Jonkun kerran se oli, esim. mun kutosluokan päättäreissä. Oltiin ensin siellä ja sitten mentiin kotiin syömään. Sen jälkeen mentiin kauppohin. Ja sitten isä joutui jo päivällä lähteenkin takaisin. Sellaista se on, tuut aamulla lähdet päivällä takas. Isällä ei ollut vartijaa mukana. Sillä oli panta, jonka signaali häviää, jos menee liian kauas.”

”Oli kivaa kun isä tuli lomille. Kerran se pääsi mun kutosluokan synttäreille. Ensin mentiin Megazoneen, sitten meille syömään. Silloin isä tuli sen verran juttuun äidin kanssa, että äiti oli kotona. Sain lahjankin, en muista tarkkaan, mutta se oli kai pyörä.”

Äidistä

Jimi näkee äitiään melkein joka viikko. Äiti asuu melko kaukana naapurikaupungin lähiössä.

”Äiti vie minut syömään tai ostaa vaatteita. Voi äiti käydä täälläkin katsomassa minua ja pikkuveljeä.”

Usein Jimi menee salaa isältä äidin luokse. Isä ei haluaisi, että Jimi ja pikkuveli tapaa äitiä. Etenkin silloin kun tämä on hänen uuden miesystävänsä kanssa.

”Isän mukaan isäpuoli on entinen alkoholisti. Mutta en ole kuullut tai nähnyt mitään, että olisi enää. Isäpuoli on aina ollut minulle ihan ok.”

”Alussa oli vähän vaikeaa, kun ei saanut kertoa isälle, että isäpuoli oli kotona, kun me oltiin äidin luona. Mutta siihen tottuu. Ihan simppelisti isä ei vain pidä mutsista eikä isäpuolesta.”

”En tiedä, saisinko mennä mutsin luokse, mutta en ole viime aikoina pahemmin kysynyt. Menen vaan.  Pikkuveli pääsee harvemmin näkemään äitiä, kun sillä on treenejä niin usein.”

”Isä laittoi mut arestiin viimeksi joskus seiskalla. Jos mä nyt joutuisin arestiin, menisin vaan suoraan koulusta ulos ja tulisin vasta illalla. Tiedän itse mitä mä teen ja mitä seurauksia sillä on.”

Jimi olisi mielellään pitempäänkin äidin luona, jos se olisi mahdollista.

”Mutta kaikkeen tottuu. Voinhan olla siellä koko päivän.”

Jimi ihmettelee isänsä jyrkkää suhtautumista.

”Totta kai vanhemmilla on omat ongelmansa, mutta voisi sitä ajatella asioita minun ja pikkuveljenikin kannalta.”

Isä vahti poikien olemista isäpuolen kanssa jo vankilasta käsin.

”Kerran äiti lähti isäpuolen ja pikkuveljen kanssa matkoille kahdeksi viikoksi. Asuin sen ajan mummin luona, koska tein sellaisen päätöksen, että pannaan riita kahtia. Pikkuveli pääsi mukaan, mutta minä jäin tänne.”

Jimin mukaan vanhemmat päättivät, että pojat asuvat isän luona, koska isällä on enemmän rahaa ylläpitää poikien elämää. Pojilta ei kysytty mielipidettä.

”Kai se on minulle ihan sama, kenen kanssa asun. Pääasia, että saan nähdä kumpaakin vanhempaani. Jos mietin taloudellisesta näkökulmasta, niin minun kannaltani ei ole eroa, asunko isän vai äidin luona. Äitikin teki safkaa ja antoi rahaa.”

”Äidin kanssa ei ollut niin paljon erimielisyyksiä kuin isän kanssa. Sillain olis tietty kivempi asua äidin kanssa.”

Jimi kertoo olleensa hiljattain risteilyllä Ruotsissa äitinsä, isäpuolensa, tämän kahden teini-ikäisen lapsen ja tyttöystävänsä kanssa. Jimi valehteli isälleen lähtevänsä tyttöystävänsä ja tämän perheen kanssa matkaan.

Jimin mukaan isä ei olisi antanut hänen mennä risteilylle edes pelkän äidin kanssa. Jimiä ei rassaa vaikka hän joutuu keksimään peitetarinoita isälleen.

”Minulle valehtelu ei ole mikään erikoinen asia. Olen luonnonlahjakkuus siinä. Valehtelen, kun on joku tarve. Keksin päästäni hyvin helposti juttuja. Pystyn jauhamaan ihan paskaa, jotta en joutuisi pulaan. Tiedän, että jos olisin kertonut isälle meneväni äidin ja puoli-isän kanssa laivalle, minulle olisi tullut vaikeuksia.”

Koulusta

Tapaamme Jimin kanssa kauppakeskuksessa, jossa hän viettää paljon aikaa kavereidensa kanssa. Jimi on täsmällisesti sovittuna aikana tapaamispaikalla R-kioskin edessä. Menemme kahvilaan. Jimi kertoo saaneensa viime viikolla olleesta englannin kokeesta 10-. Matikankokeesta tuli 8 ja puoli.

”Suurin osa kokeista on helppoja. Huonoin numeroni tänä syksynä on 7­­ plus.”

”Mulle on kertynyt aamupoissaoloja. Mun on tosi vaikea herätä aamulla. Viime jaksossa oli pelkkiä kasin aamuja. Nukuin silloin tällöin pommiin tunnin, pari. Niistä on tullut ilmoituksia kotiin.”

”Mulla on myös vähän vaikea keskittyä.”

Jimin käytös alkoi huonontua seiskaluokalla. Hänet siirrettiin keväällä yhdeksi jaksoksi erikoisryhmään, Etappiin.

”Siellä sai tehdä vain tehtäviä. Se on minulle paljon helpompaa ja luontevampaa kuin opettajan kuunteleminen tai lukeminen. Sain kuunnella musiikkia samalla kun tein tehtäviä. Huomasin, että minulla on paljon helpompi keskittyä, kun saan kuunnella luureista musiikkia.”

Jimi on takaisin omalla luokallaan.

”Nyt luokanvalvoja on antanut minulle luvan kuunnella musaa tunneilla. Minulla on sikavaikea keskittyä, kun meidän luokka mölisee. Paljon parempi olisi saada tehdä tehtäviä itsekseen. Saan aina silloin tällöin mennä klinikalle, jossa opettaja antaa tehtäviä ja teen niitä yksin.”

”Ne sanoo koulussa, että minun käyttäytymiseni on huono. Ne yrittää siirtää minua johonkin erityisluokalle, mutta ne ei voi, koska minulla on niin hyvät arvosanat. Seiskan talvella keskiarvoni oli 8,2.”

”Haluaisin tulla kouluun ja tehdä vaan tehtävät. Ei olisi mitään ylimääräistä. Sääntöjä ja sellaista. Opettajien mielestä olen ylimielinen. Minua ei kiinnosta, jos joku opettaja sanoo minulle jotakin.”

”Uskonto, historia ja terveystieto ovat sikahelppoja. Hissa on minulla ysi. Matikka on kasi tai ysi. Bilsa ja kemia oli kaseja. Ruotsia en osaa yhtään, mutta enkku oli joku ysi.”

”En ole ikinä elämässäni kokeisiin. Muistan kun teen tehtäviä tai kirjoitan muistiinpanoja. Meillä ei ole melkein ikinä läksyjä.”

”Isä jätti aikanaan kymppiluokan kesken, mutta se suoritti lukion vankilassa. Äiti on käynyt ammattikoulun.”

Jimi ei ole vielä päättänyt, mitä hän tekee peruskoulun jälkeen.

”Teknisen opettaja on ehdottanut minulle armeijauraa. Tekninen menee minulla ihan sikahyvin. Teknisen ope antaa numeron siitä, mitä teen. Ei siitä, kuinka käyttäydyn.”

”Voisin olla ammatiltani vaikka joku henkivartija tai joku sellainen.”

”Toisaalta, jos saan hyvän todistuksen, voisin mennä lukioonkin. Yksi opettaja tosin sanoi, että lukiossa täytyy olla tunneilla. Jos on yhdeltäkin veks, niin tippuu ihan kokonaan. Riippuu myös siitä, meneekö joku kavereista lukioon. Olen nimittäin sosiaaliriippuvainen.”

Jimi pohtii, onko lukiossa pelkkiä lukuaineita ja voiko siellä valita pitkän matikan.

”Matikka on minulle helppoa, voisin ottaa pitkän matikan.”

Kavereista

Jimi viihtyi omien sanojensa mukaan aika paljon omissa oloissaan kotona alakouluikäisenä.

Seiskaluokan syksyllä Jimi alkoi polttaa tupakkaa.

”Se on aina niin, että opettajat valittaa seiskalla, jos haiset tupakalta. Mutta kasilla ne ja ysillä niitä ei enää kiinnosta.”

Jimin isä tietää poikansa tupakan poltosta.

”Se polttaa itsekin ja käyttää nuuskaa. Isä ei sano minulle mitään tupakan poltosta. Se olettaa, että tiedän jo, mitä teen. Suurin huoli isällä on koulunkäynnistäni.”

Jimi arvelee, että äiti ei välttämättä tiedä tupakoinnista.

”Isä ei kerro äidille ja äiti ei lue wilmaa. Silloinkin kun asuin vielä äidin kanssa, ei se ollut kauhean kiinnostunut wilmasta ja muusta sellaisesta.”

Jimin kaveripiiri vaihtui seitsemännen luokan puolessa välissä.

”Mun hyvä kaveri Jere ei jaksanut hengata mun kavereiden kaa. Mun vanhat kaverit olivat sellaisia vähän ylireagoivia ja niillä tuntui olevan kaikenlaisia huolia. Ne ihmiset keiden kaa oon nykyisin, niin niiden suurin huoli on, mistä ne saa rahaa tupakkaan ja megaforceen, energiajuomaan siis.”

”Me ollaan vaan, jutellaan ja pidetään hauskaa. Vaikka en ole tuntenut näitä kavereita kuin vajaan vuoden, tunnen kuuluvani siihen porukkaan. Niiden kanssa on luontevaa olla joka päivä.”

Lähes kaikki uudesta kaveripiiristä polttavat, alkoholi ei sen sijaan Jimin mielestä ole kovinkaan muodikasta.

”Kesällä yksi kylmä kalja maistuu hyvälle, mutta mitä järkeä litkiä niitä montaa.”

Jimin kaveriporukasta lähes kaikki ovat ei-kantasuomalaisista perheistä.

Jimin kaverin Jeren perhe muutti maalle, jotta poika pääsisi ongelmistaan. Jere käy edelleen viikonloppuisin, jos pääsee, hengaamassa vanhan kaveripiirinsä kanssa.

”Ei Jere oikeastaan ole rauhoittunut maalla. Sama tyyppi ja sama persoona. Kai sillä on keskittymisvaikeuksia, Jere jäi jo alakoulussa luokalleen. Mtta Jere ei stressaa mistään, ei ole ikinä masentunut ja nauraa vaan kaikille asioille.”

Jimillä on myös tyttöystävä.

”Ollaan seurusteltu neljä kuukautta ja kolme päivää.  Tyttöystävä on samasta koulusta ja olen tuntenut sen jo vuosia. Ollaan kavereiden kanssa, välillä olen tyttöystävän luona. Sinne on kiva mennä, tyttöystävä asuu isänsä kanssa.”

Harrastuksista

Jimi harrastaa nyrkkeilyä. Treenejä on kerran viikossa, tosin hän ei jaksa mennä niihin.

”Olen harrastanut nykkeilyä jotain puoli vuotta yhdessä toisessa paikassa. Nyt käyn harrastusryhmässä lähempänä, senkin takia, että bussi sinne maksaa vähemmän. Olen vasta aloittanut siellä. Muita harrastuksia ei ole.”

”Enimmäkseen olen kavereiden kanssa. Aina kun pystyn menen ulos. En jaksa kotonakaan istua.”

Jimi on ollut mukana vankien lapsille järjestetyssä rap-työpajassa.

”Oli ihan kivaa, kun pääsi näkeen räppäreitä. Mutta en jaksanut joka toinen lauantai herätä niin aikaisin, lopetin sen sitten. En tajunnut silloin, että räppi kiinnostaa niin paljon. Jos nyt pääsisin, menisin uudelleen.”

”Ryhmä alkoi kello 11 joka toinen lauantai. Juteltiin rapista, tehtiin teemabiisi voikukkalapsille. Sitten piti kirjoittaa omaa räppiä ja tarjotiin safkat aina lopuksi. Siellä tehtiin retkiä johonkin vaatekauppaan ja levytysfirmaan, mutta olin ehtinyt jo lopettaa ennen kuin ne meni sinne.”

”Meillä kävi koulussakin räppäri Kajo. Käytiin kavereiden kanssa kuuntelemassa.”

Tulevana vuonna Jimi täyttää 15 vuotta.

”Haluaisin mopon, että pääsisin liikkumaan. Ei niin väliä minkälainen, joku menopeli vaan. Faija varmaan ostaa mulle sellaisen joltain kaveriltaan. Meillä on aika paljon tavaraa, jota faija on ostanut joltain kaveriltaan. Kajareita, puhelimia, munkin puhelin on ostettu faijan kaverilta. Toisaalta oon ajatellut, että mönkijä olisi kiva. Ainakin erottuisin.”

”Räppi liittyy tosi paljon vankilaan. Räpissä voit kertoa niin paljon enemmän kuin yhdessä laulussa, räpissä on niin paljon tärkeimpiä sanat kuin musiikki. Räpissä kerrot tarinaa, mitä haluat sanoa, lähetät viestin. Räppikirjoittajat ovat yleensä kokeneet sen mistä ne puhuu. Kovista ajoista ja hyvistä ajoista. Ne lähettää viestiä maailmalle.”

”Enimmäkseen kuuntelen räppiä, Altis, Eminem, Kuristaja. Räppiartistella sopivia biisejä melkein jokaiseen hetkeen. Sanoja on niin paljon, se kehittää sanavarastoa. Koulussa Kajon kanssa kuunneltiin biittiä ja kirjoitettiin oma räppi . ”

”Haluaisin tehdä räppiä nyt, jos olisi mahdollista, mutta nuorisotaloilla ei ole mitään räppikursseja.”

Joulusta

Jimi odottaa lähestyvää joululomaa.

”Nautin sikana lomasta kun ei tarvi huolehtii koulusta. Koulu aiheuttanut mulle paljon ongelmia.”

”Itse joulua en odota innolla. Omassa perheessä ei ole ikinä vietetty joulua. Jos annetaan lahjoja, ne voidaan antaa vaikka ennen joulua. Olin viime joulunakin kaverini kaa kahdestaan ulkona. Muiden piti olla perheiden kanssa kotona. ”

”Ei joulu ole ihmeellisempi kuin päivä muiden joukossa. Meillä ei ole joulukuusta tai muuta sellaista. On meillä joskus ollut joulukuusi kun olin pieni. Ei meillä muutenkaan ole mitään juhlaperinteitä, emme vietä juhannustakaan.”

”Uutena vuotena ollaan räjäytelty raketteja perheen kanssa, mut viime uutena vuotena olin kavereiden kanssa.”

”Viime jouluna oltiin aatonaattona mummun ja serkun kanssa Virossa. Tultiin aattona illalla takas. Viro on kiva paikka,  parempi kuin Tukholma. Me oltiin laivalla, puhuin melkein koko ajan puhelimessa mun kavereiden kanssa, neljään asti yöllä. Tykkäsin Satamamarketista. Ostin paitoja ja huppareita, siellä oli halpaa.”

Tulevaisuudesta

”Olen ajatellut, että heti kun täytän kuusitoista muutan itsekseni. Heti kun on käynyt peruskoulun käynyt,  saa muuttaa. Olen ajatellut muuttaa solukämppään. Mikä se on, joku valtio tai joku, joka maksaa opiskelijoille jotakin? Opintoraha tai -tuki? Sillä eläisin ja olen kuullut, että sossu melkein maksaa vuokran ja jää vielä ylikin.”

”Kannattaa tehdä jotain sivuduunia että pärjää. Pitää olla tietty myös joku opiskelupaikka. Voisin nostaa numeroitani ihan vaan sen takia, että voisin muuttaa itsekseni asumaan. Jos menen lukioon, en tiedä, saanko opintotukea.”

”Yksi kaverini on 16 -vuotias ja asuu itsekseen semmoisessa asuntolassa. Enimmäkseen olen kuullut näistä yhdeltä R-kioskin myyjältä, jonka kanssa olen jutellut. Se muutti itsekin heti kun se pystyi muutti solukömppään tai asuntolaan, sossu ja se opintuki maksaa sen.”

”Tykkään asua enemmän itsekseni. Olen jo oppinut ottamaan vastuuta itsestäni, kun isä ollut vankilassa ja olen asunut mutsin kaa. Yksin asumisessa sekin hyvä puoli, että ei olisi kotiintuloaikoja ja voisi koska vaan ottaa kaverin yöksi. Talvella, jos on kylmä, voitaisiin kavereiden kanssa olla mun luona.”

”Aikuisena haaveilen asuvani jossain kivassa kaupungissa ulkomailla. Olisi kavereita siellä mukana myös. Ihan kuin Frendeissä, tekee duunia ja viettää aikaa niiden kavereiden kaa ja pitää hauskaa, kokee kaikkee. Sellainen kuulostaa tosi hyvältä. Olisi rahaa ylläpitää elämää ja välillä menis syömään johkin kivaan paikkaan. Simppeliä, ei tarvis olisi iso koti, vaan kämppä, jossa viihtyy hyvät naapurit.”

”Amerikkaan ei voi noin vaan muuttaa. Pitäis saada joku green gard.  Jos mulla olisi mahdollisuus muuttaa Amerikkaan tyttöystävän kanssa, niin sitten menisin. ”

”Tulisin tietty Suomeen katsomaan kavereita. Olen kavereiden kaa aina oon ja tulen aina olemaan. Tällä hetkellä kun ajattelee kaverit on mun elämä. Ei kai perhettä tulisi ikävä, niillä on niiden oma elämä. Enemmän tulisi ikävä kavereita, ne on nykyisin mun perhe.”

Sosiaali-ilmoituksista

Parhaillaan Jimi on sosiaaliviranomaisten tarkkailussa, koska koululta on tehty hänestä kaksi sosiaali-ilmoitusta.

”Ne kattoo pitääkö mut huostaanottaa. Luokanvalvoja teki ilmoituksen, koska olen aamuisin myöhässä ja sillee, olen poissa tunneilta. Ei mulla mitään sen kummosempaa ollut. Mä en tajuu, miksi poissaoloista ja myöhästymisistä tehdään sosiaali-ilmoituksia.”

”Ne voi panna mut ensin vastaanottokotiin ja siellä ne kattoisi kaksi kuukautta vielä paremmin 24/7 pitääkö mut panna laitokseen. Jos vastaanottokodissa menee semihuonosti, joutuu laitokseen. Voi sieltä päästä kotiinkin, mutta olen kuullut suurin piirtein vain yhdestä mun kaverista, joka olisi päässyt sieltä kotiin eikä olisi joutunut laitokseen.”

”Mua ei huoleta, koska tiedän, että ne ei huostaanota mua. Kaikkiin kysymyksiin vastaan niin, että ikään kuin mulla ei olisi mitään huolia. Eikä mulla ole mitään huolia olekaan omasta mielestäni.”

”Kun ne kysyy kysymyksiä vastaan sen, mikä on parasta omalta kannaltani. Ne on just sellaisia ne sosiaalityypit, että ne kattoo heti ensimmäisen virheen mitä sä sanot. Ne yrittää kaivaa ja laajentaa sitä ja miettiä, mitä ongelmia sulla on. Ne niin kun tunkeutuu sun elämään.”

”Virhe vastata on esim. jos sä sanot että, poltat tupakkaa. Sitten ne rupee tarkemmin kattoon ja rupee vanhemmille sanoon. Se on niin kuin yksi syys lisää miksi pitäisi pistää laitokseen. Siksi yritän vastata niin, etttä mulla on nolla syytä, että ne pistäisi mut laitokseen.”

”Huostaanottoon tarvitaan vanhemman lupa ellei ole jotain jotain syytä että pitää pakkohuostaanottaa. Kun meillä oli se viime palaveri vanhemman kaa koululla, kuraattori ehdotti koko ajan isälle vastaanottokotia. Mut isä ei suostunut siihen. Se tietää itsekin, että ne jotka on ollut tollaisessa yleensä heti joutuu laitokseen, esim. koulukotiin tai laitokseen.”

”Niitä on joka puolella Suomea. Yleensä tyyppi sijoitetaan johonkin mahdollisimman kauas. Riippuu siitä, mikä se sun syy on, on niinku psykiatrinen osasto, jos on joku mielentilahäiriö. Jos on jotain jengiaktiviteettia, sut siirretään kauas pois. Sitten ne päättää, pääsetkö viikonloppuna lomille kotiin. Jos pääset, niin silloin et periaatteessa sais käydä ulkona. Pitäisi olla kotona. Ne soittaa yhdeksän maissa ja kysyy oot sä kotona.”

”Moni mun kaveri on jossain laitoksessa. Yksi hyvä kaveri joutui laitokseen sieltä vastaanottokodista. Jotku muutkin ovat olleet just siellä vastaanottokodissa. Joko niiden vanhemmat ovat sijoittaneet ne sinne tai sitten on tullut niin paljon sosiaali-ilmoituksia, että ne rupee tarkkaileen sua. Kaikki täällä tietää, mikä se se lähialueen vastaanottokoti on.”

”En tiedä, onko vanhemmista tullut sosiaali-ilmoituksia, jos ne on tehnyt jotain.”

”En missään nimessä haluaisi vastaanottokotiin. On tietty parempi asua kotona kuin siellä. Vastaanottokodissa tarvii olla iltaisin takas tasan yhdeksältä, siellä on paljon enemmän sääntöjä.”

”Oon sanonut niille kaiken mitä mietin, et ne haluu kuulla. Ne on itseki sanonut että niillä on nolla syytä huostaanottaa mut.”

”Kiistän kaiken, sillain pääsen paljon helpommalla, jättävät minut rauhaan.”

”En mielestäni tarvitse mitään apua. Sossut ovat mulle vaan ongelma. Pääsen niistä eroon, kun sanon niille, mitä ne haluavat kuulla. Se on niin simppeliä.”

”Eikä minulla ole edes ollut mitään isoja juttuja. Ne on vaan kasvanut ne kaikki pienet jutut. Se on kai niin, että jos on vuoden aikana yli 50 poissaoloa, ne voi tehdä sosiaali-ilmoituksen. ”

”Mun parilla kaverilla on jotain yli 100 poissaoloa, mutta ei ne ole silti saanut mitään sosiaali-ilmoituksia. Vanhempi on merkinnyt että he ovat kipeitä tai jotain.”

”Yhdellä kaverilla on masennus, ei halunnut mennä kouluun.”

”Olen pienestä pitäen ollut itsenäinen ihminen, en kaipaa apua. En yleensäkään tykkää pyytää ihmisiltä apua. Teen sen itse silloin kun minua huvittaa.”

Sossuille vaietuista asioista

Tapaamme taas kahvilassa. Jimi ottaa pitkän suostuttelun jälkeen kahvin kanssa tarjoamani palanpainikkeen, hän valitsee berliininmunkin. Jimi kertoo myöhästyneensä sinä päivänä koulusta.

”Nukuin pommiin, mutta vaan yhden tunnin. Valvoin yöllä neljään asti aamulla. Isä ei ollut kotona. Menin telkkarin ääreen pitkästä aikaa ja katsoin leffan. Sitten varmaan pelasin kännykällä. Pikkubroidi nukkui vaan sikeästi. Aina kun se menee nukkumaan se jättää telkkarin päälle. Pikkubroidi nukkuu aina olohuoneen sohvalla, en tiedä miksi se ei nuku ikinä omassa sängyssään. ”

”Isä oli kai sen tyttöystävällä, teki ruuat ja lähti. Mutta kyllä me osataan olla keskenämme kotona.”

”En ole sanonut sossuille, että haluaisin olla äidin kanssa. Ne tekisi siitä ison jutun isälleni. Jos mä sanoisin, että isä on aika usein poissa yön, se on yleensä jossakin sen tyttöystävän luona tai en tiedä missä se on.”

”Jos mä sanoisin se sosiaaliviranomaisille, niin varmasti ottaisi mut huostaan.”

”Mun pitää myös katsoa sitä, mikä on hyvä pikkuveljen kannalta. Jos ne rupee kiinnittää muhun huomiota, ne alkaa kiinnittää huoliota myös mun pikkuveljeen. Siis kun syy on mun vanhemmat.

”Pikkuveli käy koulussa kunnolla ja käy treeneissä kunnolla. Mieluummin olen vain hiljaa. Ei pikkuveli ole tehnyt mitään että sen pitäisi joutua johonkin vastaanottokotiin.”

”Hyvin me pärjätään. Isä tekee ruuan ja on pari päivää pois. Välillä isä on kotona jonkun viikon ja sitten lähtee viikoksi jonnekin. Ollaan aika paljon kaksistaan. Ei se minua haittaa. Kunhan meillä on ruokaa tai joku jättää rahaa ruokaan tai mummo tulee tekemään ruokaa. Yleensä mummo tai isä on tehnyt meille valmiiksi ruokaa.”

”Ei pikkuveljeäkään pahemmin kiinnosta, tuleeko se vai ei. Se tuijottaa telkkaria, pelaa pleikkaa ja kattoo ipadia. Ei se paljon muuta tee. Nyt sillä on polvi kipeä, se ei pääse treeneihin.”

”Jos meille jätetään rahaa, käyn yleensä ostamassa ruokaa. Ostan mikroruokaa. Mikropitsaa, maksalaatikkoa, makaronilaatikkoa. Yleisemmin maksalaatikkoa. Se täyttää hyvin. Siwassa maksaa kolme euroa. Siwa on meidän lähikauppa. Jos jaksan meen kauemmaksi isoon markettiin, jossa se on halvempaa ja jää enemmän rahaa muuhun ruokaan tai vaikka sipseihin.”

”Tupakkaan saa rahaa siitä, että joku jättää, vien pullot, mutsi antaa tai jostain mulle maagisesti ilmestyy rahaa.”

”Sain nytkin kuusi euroa siitä, että ostin Ruotsista kaksi tornia nuuskaa. Myin yhden kiekon tänään. Ostin mäfää, energiajuomaa, menin pelikoneelle, työnsin kaksi euroa sinne, tulin ulos kahdellakymmenellä eurolla. Mulla on niin hyvä tuuri aina.”

”Siihen mun raha yleensä menee, että pelaa pelikoneella, ostan mäfää ja röökiä.”

”Äiti kävi ostaan mulle nuuskaa Ruotsissa. Sanoin äidille, että voitko käydä ostamassa mulle nuuskaa, koska mä myyn sen Suomessa. Äiti tietää, että en käytä itse nuuskaa.”

”Sain myydyksi yhden kiekon seitsemällä ja puolella eurolla vaikka se Ruotsissa maksaa jotain kaksi euroa. Normaalisti ihmiset myy sitä viidellä eurolla. Kyllä mä tiedän, kenelle mä myyn sitä. Ketkä on tarpeeksi tyhmiä, että ne ostaa överihinnoilla. Jotain meidän koululaisia, jotka on täysiä idiootteja. Ne ei tajuu mistään mitään. Kaverille mä myyn totta kai oikealla hinnalla. En mä ala kusettaa ketään mun kaveria.”

”Välillä valvon yöllä, kun ei yhtään väsytä. Käyn silloin tyhjentämässä asianpesukoneen ja sanon pikkuveljelle, että vie roskat. Jos on pyykkiä, yleensä isä käy pesemässä ne. Kuhan on ruoka, niin me pärjätään. Pikkuvelikin on tosi itsenäinen.”

”Mun pikkuveli käyttää suurin piirtein samoja vaatteita viikon putkeen ja sit vaihtaa uudet vaatteet. Se varmaan melkein nukkuu sen vaatteet päällä. Pikkuveli voi myöhästyä koulusta korkeintaan sen takia, että se jää katsomaan telkkaria.”

”Yleensä mäkin voin jäädä lagaan, jumittaan kotiin ja myöhästyä sen takia.”

”En mä tiedä, kuka pikkuveljen pelikamat pesee. En ainakaan.”

”En tiedä, tuleeko isä kotiin vai ei tänään. Yleensä pyydän, että pikkuveli soittaa sille illalla ja kysyy, onko se tulossa. Joskus se voi sanoa, että joo tulen huomenna, mutta ei se sitten tule. En tiedä, mutta ei sillä ole kauheasti väliäkään. Paitsi, että tulee joskus tekemään ruokaa.”

”Äiti oli aina kotona. Olihan se hyvä silloin kun oli pieni ja tarvi paljon apua kaikessa.”

”Mutta ei meillä ole nytkään mitään turvallisuushuolia. Ei kukaan randomi tule pimputteleen meidän ovelle.”

”On äiti huolissaan meistä. Se soittaa mun isälle, mutta isä ei jaksa jutella sen kaa. Isä sanoo, että me ei saada sanoa äidille, että me ollaan yksin kotona. Mutta kyllä sanon äidille ja sanon, että me pärjätään ihan hyvin. Äiti voi sitten siirtää meille rahaa ruokaan tai käy tuomassa ruokaa.”

”On äiti pahoillaan, että isä jättää meidät. Kerrankin se raivos isälle puhelimessa, kun se oli jättänyt melkein viikoksi meidät yksin.”

”Mummo tykkää olla enemmän omassa kodissaan. Kyllä se kysyy, haluanko tulla sinne. Mutta en halua. Kotoa pääsee kavereiden kaa nopeammin. Kyllä mummokin tietää, että me pärjätään ihan hyvin keskenämme.”

”Tykkään olla yksin kotona, kun on niin paljon kavereiden kaa, että illalla on omaa rauhaa ja omaa aikaa.”

”En yleensä tiedä, tuleeko isä ja koska se tulee, se ei ilmoita. Tulen aina illalla kotiin, koska pikkuveli on siellä. Pikkuveli menee nukkumaan, kun sitä huvittaa ja väsyttää.”

”Ei kerrota aikuisille, että ollaan keskenämme. Ei me kauheasti jutella meidän kavereiden vanhempien kanssa. Kaverille voidaan sanoa.”

”Siitäkin se ajatus tulee, että mulla on 16-vuotiaana hyvä muuttaa pois. Silloin pikkuveli on mun ikänen kun mä oon nyt. Sitten se pärjäis yksinkin. Se on parempi tekeen ruokaa kun mä, jos sille jättäisi 20 euroa, se pärjäisi sillä.”

Keskustelutuokiomme päättyy ja Jimi lähtee hänen tyttöystävänsä luokse. Ennen kuin eroamme Jimi kiittää kahvista ja munkista.

Haastattelu: Susanna Särkkä